Black Swan (2010) - arvostelu

Ohjaus: Darren Aronofsky

Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis

Genre: Draama, Jännitys

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Heti alkuun on kyllä pakko mainita, että Black Swan ei ole varsinaisesti trilleri, vaan enemmänkin psykologinen kauhudraama, joka pitää katsojansa kyllä erittäin investoituneena näytöllä tapahtuvaan ja pyrkii säilyttämään sen asetelman kaikin tavoin. Tarina käsittelee Natalie Portmanin hahmoa Ninaa ja hänen taisteluaan saadakseen unelmaroolinsa Joutsenlammesta. Kun tämä mahdollisuus tuleekin eteen, vaikein ja raain psykologinen taistelu alkaa.

Meidän päähenkilömme Nina on hyvin paneutunut ballerina, joka on aina yrittänyt tavoitella täydellisyyttä kaikin mahdollisin tavoin. Hän on aina ollut äidin pieni tyttönen, jolla oli yksi ainoa tarkoitus ja kutsumus elämässään - baletti. Hän esittää aina erinomaisen valkoisen joutsenen Joutsenlammessa, mutta musta joutsen ei vielä taivu näillä eväillä. Hän kuitenkin oman pakkomielteisen täydellisyyden hakemisen vuoksi aloittaa oman räväkämmän puoliskon etsimisen ja vapauttamisen, mutta siinä samalla hän alkaa kadottamaan otettaan itsestään vastapainona.

Rakastin hyvin paljon Ninan laadukkaasti koottua kasvutarinaa, joka eteni sulavasti samalla testaten häntä jatkuvasti erilaisilla mentaalisilla koettelemuksilla. Jotta Nina saavuttaisi määränpäänsä, hänen täytyisi puskea itseään jatkuvasti omien fyysisten ja mentaalisten rajojensa ylitse saadakseen haluamansa. Hän tekeekin juuri sitä päästämällä ajan kanssa juurtuneista tavoistaan irti, jotta vaadittava muutos täydellisyyden tavoittelussa onnistuisi. Tämän mahdollisuuden mustan joutsenen rooli hänelle tarjosikin.

Mikä tekee tästä elokuvasta niin ällistyttävän upean on sen perimmäisen ajatuksen oivaltaminen ja sisäistäminen kun elokuva lähenee jo loppuaan. Sen hyvinkin sekavan symbolistisen tarinankerronnan lopputuloksena, minkä ohjaaja Darren Aronofsky näytti naulaavan ihan moitteetta, jätti minut tuijottamaan ruutua ihan kuin minä olisin valaistunut jollain tapaa sen kaiken seurauksena.

Rajaton määrä peilejä pitivät huolen siitä, että huomaisimme nämä symbolistiset viestit selkeämmin, vaikka ne olisivatkin hiukan hämääviä ajoittain olleet. Ne näyttivät Ninan aloittaman vaativan matkan, jonka vuoksi hän koputti ikään kuin mielenvikaisuuden suljettuihin oviin yrittäessään väkisin adaptoida mustan joutsenen roolin mentaliteettia tullakseen hänen omissa silmissään täydelliseksi.

Symbolistinen tarinankerronta oli aivan maagista, sillä koko elokuva tuntui hyvin pitkälti seuraavan Joutsenlammen varsinaista mytologista tarinaa aika kirjaimellisesti kun kokonaiskuvaa katsoo. Elokuvan ironia ja tarinan kauneus on ihan käsin kosketeltavaa. Silloin kuin ymmärsin tämän symbolistisuuden merkityksen aivan elokuvan lopussa, jokin iski minuun fyysisesti. Rupesin saamaan kylmiä väreitä jatkuvalla syötöllä seuraavan minuutin ajan, joka aiheutti minulle ihan ilmiselvän shokkireaktion.

Toinen symbolisuus mikä selkeni myös hyvinkin nopeasti pienen pohdinnan tuloksena oli Ninan kasvu kokonaisuudessaan. Hän ikään kuin päästi lapsuudestaan irti, jotta hänestä voisi tulla musta joutsen, joka taas kuvasti aikuisuutta. Samaan aikaan kun hän kasvoi aikuiseksi, valkoinen joutsen kärsi samalla kääntäen alkuperäisen asetelman täysin päälaelleen: Aluksi hän esitti valkoista joutsenta erinomaisesti, mutta musta joutsen ei tällöin oikein luonnistunut, kun taas elokuvan loppupuolella hänestä oli ikään kuin tullut aikuinen, minkä vuoksi valkoinen joutsen ei enää luonnistunut yhtä laadukkaasti kuin ennen, sillä hänestä tuli musta joutsen kirjaimellisesti. Ninan puhtaan viattomuuden menetys oli kaikista ratkaisevin palanen hänen kasvutarinassaan.

Kuvaus oli enimmäkseen erittäin laadukasta lukuunottamatta muutamaa täysin tarpeetonta käsinojalla kuvattua otosta, jossa olisin itse toivonut ohjaajan käyttävän ''steady camia'', sillä käsivaralla kuvatut otot olivat ajoittain hyvin häiritseviä. Musiikki oli hyvin kaunista etenkin kun kyseessä oli itse Pjotr Iljitš Tšaikovskin mestarilliset kappaleet. Näin venäläistaustaisena kaverina voin kyllä suoraan sanoa, että herran tuotokset ovat taianomaisinta musiikkia mitä on saatavilla klassisen musiikin puolella - piste!

Natalie Portman oli aivan henkeäsalpaavan maaginen tässä elokuvassa. Hän todellakin ansaitsi parhaan naispääosan Oscarinsa, jonka hän sai tästä samaisesta roolistaan, vaikka toki hän ei tanssinutkaan kaikissa kohtauksissa itse. Se pelko järjensä ja lopulta itsensä kadottamisesta näkyi hänen hahmostaan niin vakuuttavasti. Tämä onkin se syy miksi Natalie on yksi ehdottomista lempinaisnäyttelijättäristäni kautta aikain. Black Swan on yksi Natalien isoimmista ellei isoin saavutus hänen mittavalla urallaan.

Black Swan on kokonaisuudessaan tarina aikuistumisesta ja itsenäistymisestä. Myös se, kuinka menneisyyden päästäminen johtaa uuteen tulevaan ja luo tietystä ihmisestä jotain muuta - jotain merkityksellisempää! Tässä tapauksessa se tarkoittaa aikuistumista. Elokuva ei aluksi vaikuttanut kovin haastavalta palalta pureskella, mutta sitten kun Ninan sisäinen henkinen taistelu alkaa, pelko, uteliaisuus ja hämmennys seuraa mukana luoden hyvin epävakaan ympäristön kokonaisvaltaiselle kokemukselle. Se on ällistyttävä elokuva, joka vaatii toisen katselukerran saavuttaakseen täyden arvostuksen eriskummallisena kokemuksena. Ehdoton suositus täältä kaikille elokuvien ystäville!

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.3.2019
Lähteet: kansikuva wikipedia.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.wikipedia.org, traileri www.youtube.com