Uhrilampaat | The Silence of the Lambs (1991) - arvostelu

Ohjaus: Jonathan Demme

Pääosissa: Jodie Foster, Anthony Hopkins

Genre: Rikos, Draama, Jännitys

Kesto: 1 tunti 58 minuuttia

En ollut katsonut kyseistä elokuvaa hyvin pitkään aikaan, joten oli hyvä aika pistää se vihdoin tosissaan suurennuslasin alle tarkasteltavaksi. Elokuva alkoi oikein hyvistä tutustumiskohtauksista, jotka sitten avasivat hieman elokuvan tärkeimpiä hahmoja ja heidän perimmäisiä motiivejaan jatkoa ajatellen. Myös laadukkaasti alustettu asetelma teki elokuvan seuraamisesta erittäin helppoa ja suorastaan huoletonta.

Kahden päähahmon välinen psykologinen taistelumantere oli kiehtovaa seurattavaa sivusta katsovalle. Täsmällinen FBI-agenttiopiskelija Clarice Starling sekä hirvittävän verenhimoinen ja selkäpiitä karmiva entinen psykiatri Hannibal Lecter loivat hyvin erikoisen mielipainoitteisen kaksintaistelun, jonka avulla saivat toinen toisiltaan tietoja kalasteltua mitä ihmeellisimmillä hämäyksillä. Se oli erittäin viihdyttävää vääntöä puolin ja toisin, vaikka Lecter olikin kokemuksen puolesta paljon sanavalmiimpi tapaus kyseisessä otteluparissa.

Claricella oli hyvin ailahtelevan varma matka harjoittelijasta johtavaksi etsiväksi, jonka hän saavutti verenhimoisen sarjamurhaajan ja toiveikkaan FBI-pomon kustannuksella. Tämän harjoittelijan massiiviset paineiden epämukavuudet paistoivat selkeästi hänen kasvoillaan, kun hän kävi esimerkiksi keskustelua Hannibalin kanssa ensi kertaa tai torjuen selkeästi seksistisien miesten iskuyrityksiä ja heidän suhtautumista nuoreen naiseen.

Oli kyllä myös kiehtovaa nähdä, kuinka Hannibal pääsi lopulta Claricen pään sisään, osasi vaikuttaa häneen epämiellyttävän uhkaavalla olemuksellaan ja vedellä aina oikeista naruista tarinan edetessä kohti loppuaan. Clarice alkoi tapahtumien edetessä olla hermostuneempi ja ahdistuneempi kannibaalin seurassa, mikä selkeästi vaikutti hänen omiin työsuorituksiinsa ja arviointikykyynsä käänteentekevästi.

Roolisuoritukset olivat ällistyttävän hyviä. Anthony Hopkins suoraan sanottuna naulasi oman mieltävääntävän ja manipuloivan suorituksensa aivan nappiin. Hän osasi tuoda hahmoon hyvin paljon sellaista tietynlaista epämiellyttävähköä karismaa, mikä samaan aikaan kyllä hypnotisoi, kiehtoi ja lopulta pelotti kaikkia ympärillä ihan kotisohvalle asti.

Pakko myös mainita vielä, että rakastin hvin paljon loppupuoliskolla tapahtuneesta käännekohdasta, joka oli editoitu niin mestarillisen harhaanjohtavalla tavalla, että siitä ei voinut heti sanoa, että tilanne eskaloituu kyseisellä tavalla. Se yllätti, vaikka tiesinkin siitä jo ennakkoon, mikä kertoo kyllä sen efektiivisyydestä.

Tarinankerronnan tyyli ja tahditus olivat käytännössä täydellisiä. Rakenteellisesti tämä on aivan ehdoton mestariteos, joka hakee aktiivisesti vertaistaan edelleenkin etenkin omassa genressään. Ohjaaja osasi luoda painostavaa intensiivisyyttä ja pitää sitä tarpeeksi korkealla saadakseen katsojat epämieltyneeseen mielentilaan. Elokuva voitti nuo lukuisat isoimmat palkinnot erittäin ymmärrettävistä ja uskottavista syistä. Edelleenkin se pysäyttää hyvin shokeeraavan tabumaisilla aiheillaan ja hyvin selkäpiitä riivaavalla ilmapiirillä.

Rakastin myös sitä kuinka psykologia itsessäänkin oli niin isossa osassa elokuvan kulkua ja hahmojen kasvua, että siinä rupesi oikeasti katsomaan hyvin observoivasti ja analyyttisesti etenkin hahmojen toimintaa ja heidän olemuksiaan. Minä todellakin toivon, että lampaat ovat lakanneet jo kirkumasta..

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.3.2019
Lähteet: kansikuva www.amazon.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, kohtaus www.youtube.com