Avengers: Endgame (2019) - arvostelu

Ohjaus: Anthony Russo, Joe Russo

Pääosissa: Robert Downey Jr, Chris Evans, Chris Hemsworth, Scarlett Johansson, 
Brie Larson, Mark Ruffalo, Paul Rudd, Josh Brolin

Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia

Kesto: 3 tuntia 2 minuuttia

Yksitoista vuotta, kaksikymmentäyksi elokuvaa ja lukuisia erilaisia hahmoja oli aika saattaa vihdoin yhteen kahteen isoon kokonaisuuteen, joista ensimmäisessä, Avengers: Infinity Warissa oli aika pistää Marvel Cinematic Universen uhkaavin antagonisti Thanos valloilleen. Tämä yritti vuosien ajan hoitaa työnsä muiden astetta pienempien pelinappuloiden kautta jatkuvasti epäonnistuen, mutta lopulta ottamalla kohtalon omaan käsiinsä hän onnistui tihutyössään tehdäkseen maailmankaikkeudesta hänen silmissään toimivamman kokonaisuuden. Pystyvätkö Kostajat eeppisen finaalin toisessa osassa, Avengers: Endgamessa, kääntämään altavastaajan asetelmansa vielä voitoksi vai onko se jo liian myöhäistä?

Avengers: Endgame on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen isoimmista ja odotetuimmista elokuvista, jonka valtavat paineet olisivat voineet pahimmassa tapauksessa kääntyä elokuvaansa vastaan ja lopputulos olisi voinut olla aivan toisenlainen. Onneksi voin heti kättelyssä sanoa, että tämä kolmen tunnin Kostaja-seikkailu ei jätä katsojaansa kylmäksi, ainakaan muulla tavalla kuin aivan jäätävällä eeppisyydellään. Se hyppää suoraan käsiteltävän asian ytimeen ja rupeaa pohjustamaan saagan odotetuinta loppupeliä. Tähän asti on hyvä olla katsottuna kutakuinkin jokaikinen Marvel Cinematic Universe-elokuva, jotta kontekstin takaisinmaksu olisi juuri sillä tasolla, millä se on tarkoitettu olevan Endgamea kokiessa. Tärkein kysymys kuuluukin, onko tämä elokuva ollut kaiken tämän pitkän odotuksen arvoinen ja päästiinkö siinä lopulta sen massiiviseen potentiaalin tasoon? Paljastamatta mitään oleellista tarinasta, selvitetään se pinnallisesti yhdessä...

Elokuvan alku on odotetustikin aika pysäyttävä kokonaisuus siinä mielessä, että jatkamme käytännössä siitä mieleenpainuvasta tragedian poikasesta mihin jäimme viime osassa ikävästi suremaan. Tämä ratkaisu taas piti huolen siitä, että pääsisimme vaadittavan vakavaan tunnelmaan heti alkumetreistä asti tiedostaen tilanteen vakavuuden, jos ei jo edellisessä osassa sitä vielä onnistunut sisäistämään. Tarinan perusteellinen alustus piti huolen siitä, ettei turhia kysymyksiä jäisi myöhemmässä vaiheessa roikkumaan langoistaan, vaan katsoja pistettiin heti kartalle Kostajien suuntaanäyttävästä altavastaajan asetelmasta ja elokuvan mielettömästä tunnelmasta. Alussa katsojat yllätetäänkin toden teolla muutamalla hyvin erikoisella ratkaisulla, jotka pistävät elokuvan kieltämättä hyvin kyseenalaistavaan tilaan oman jatkonsa puolesta, mutta se onnistuu kuitenkin pitämään pakettinsa erinomaisesti kasassa siitäkin huolimatta.

Ohjaajat tekevät kokonaisuudessaan hyvin rohkeita ratkaisuja tarinan yksityiskohtien, sekä varsinaisen asetelman kanssa, jonka hyvän kontrolloimisen lopputuloksena on aivan maaginen kokonaisuus. Se ei ainoastaan tuo näytölle Kostajien kaikkien aikojen eeppisintä seikkailua, mutta myös massiivisen emotionaalisesti latautuneen tunteiden vuoristoradan, joka sykki tiensä suoraan katsojiensa sydämiin. Tunteita herättävät ja yllättävänkin yllätykselliset tapahtumat pitivät huolen siitä, etteivät tavalliset kaduntallaajat - puhumattakaan Marvel-fanaatikoista - pety kokemaansa, vaan lähtevät teatterista mieli samanaikaisesti sekä tyhjänä, surullisena, että onnellisena tästä kulminoivasta lopputuloksesta.

Vaikka konteksti onkin hyvin vakavaluonteinen ja painostava, elokuva ottaa kaiken irti käyttämästään komediastaan, joka jopa yllättää katsojansa suurimmaksi osaksi jatkuvalla läsnäolollaan verrattuna esimerkiksi tätä edeltävään osaan, jossa komediaa säästettiin, tosin ihan selkeistä syistäkin. Elokuvan tunnelma on keveän tuttu ja ''marvelmaisen'' turvallinen, mutta samanaikaisesti myös tunteita herättävän vakavahko kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Nämä kevennykset olivat kyllä niin tervetulleita, sillä välillä minustakin tuntui, että elokuva imaisee aivan liian vakavasti mukaansa. Nämä kevennykset pitävät huolen siitä, että kokonaisuus olisi tunnelmallisestikin tasapainossa, kuten kaikkien asioiden kuuluisikin olla. Elokuvasta löytyy kourallinen pieniä yksityiskohtia, jotka eivät sellaisenaan välttämättä miellyttäneet, esimerkiksi liittyen kevennyksiin ja itse hahmoihin, mutta eivät ne siltikään tätä mieletöntä kokonaisuutta horjuuttaneet millään tavalla, sillä sen verran pienistä yksityiskohdista on kuitenkin kyse.

Elokuvan iskulauseenkin mukaan, koko tuotannossa selkeästi pistettiin kaikki peliin jokaisella komponentilla ja atomilla, jotta tulos olisi kaiken ajan ja vaivan arvoista. Puhumattakaan tämän elokuvan alustetuista yksityiskohdista, koko elokuvauniversumin aiemmatkin suht vapaasti roikkuvat langat saatiin niputettua hyvin vakuuttavasti tähän kokonaisuuteen mukaan ja ne kyllä ehdottomasti maksoivat itsensä näytöllä mitä uskomattoman mielettömimmillä tavoilla. Elokuva pitää sisällään koko elokuvasarjan parhaimpia kohtauksia ja hetkiä, joita en olisi ikinä voinut edes uskoa toivovani aiemmin. Jos luulitte, että Thorin sisääntulo Wakandaan oli tämän universumin eeppisintä koettavaa, ette ole sitten kokeneet tämän elokuvan järjettömän uskomatonta varustusta vielä. Etenkin koko viimeinen tunti on täyttä rautaa alusta loppuun asti tuoden mitä upeimman kliimaksin näytölle koko supersankarihistoriassa, ellei jopa koko elokuvahistoriassa.

Avengers: Endgame on kutakuinkin täydellinen lopetus tälle ensimmäiselle massiiviselle supersankarisaagalle, joka on itsessäänkin aivan oma tajunnanräjäyttävä saavutuksensa kokonaiskuvaa ajatellen. Tämä elokuva on yksi elokuvahistorian suurimmista merkkiteoksista, joka luultavasti olisi toisella lähestymistavalla ollut täysin eri tasoinen tuotos. Vaikka kyseinen elokuva kestikin päälle kolme tuntia, se ei ikinä tuntunut edes niin pitkältä, sillä siihen uppoutui ihan kokonaisena mukaan ilman, että se vaati katsojalta itseltään mitään erillisiä toimenpiteitä. Tämä modernin ajan suurin elokuvasaaga on nyt alustavasti taputeltu ja se on taputeltu sen ansaitsemalla tavalla - täydellisesti. Kehotan jokaista hengittävää sielua katsomaan tätä elokuvaa, ellette sitten ole Thanosin napsautuksen johdosta kadonneet olemasta kokonaan. Mieletön kokemus kokonaisuudessaan!

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com