Halloween (2018) - arvostelu

Ohjaus: David Gordon Green

Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Judy Greer, Andi Matichak

Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tunti 46 minuuttia

Kun David Gordon Greenin Halloweenin tuotanto vihdoin julkistettiin, olin aika varautunut sen suhteen, sillä rehellisesti sanoen emme olleet saaneet yhtään jatko-osaa, joka olisi yltänyt vieläkään John Carpenterin mestarillisen teoksen tasolle tähän mennessä. Toki siellä on ollut pari keskivertoa parempaa elokuvaa tarjolla, mutta suurimmaksi osaksi sarja sisältää vain tarpeettomia ja toisiaan huonompia keskinkertaisuuksia. Siitä huolimatta kun markkinointi alkoi ja materiaalia alkoi vuotaa nettiin, kiinnostustani alkoi nostattamaan kysymys, että mitä jos tämä olisi se jatko-osa, joka vihdoin yltäisi alkuperäisen loistoon.

Olin niin innoissani kun alkutekstit rupesivat rullaamaan näytöllä. Se oli niin erityinen ja etenkin nostalginen hetki, etten kestänyt olla nyökkäämättä päätäni legendaarisen rytmin tahdissa hymyillen kaiken aikaa. Tuo alku sai minut erittäin innostuneeksi tulevasta enemmän kuin mitä olisi varmaan pitänyt olla, mutta joka tapauksessa olin valmiina kauhisteluun.

Ensimmäinen kolmannes tuntui hyvin venytetyltä ja pitkäveteiseltä tämän sortin elokuvalle, jossa asioiden on tapana tapahtua hyvin tiheään tahtiin toimien kuitenkin mallikkaasti myös rakenteellisesta näkökulmasta katsoen, kun verrataan esimerkiksi alkuperäiseen Carpenterin teokseen, joka onnistui tahdituksessaan ja painopisteissään mielettömän hienosti. Vaikka tuotantotiimi ei varsinaisesti tehnyt mitään väärää tarinaa rakentaessa, onnistuivat he silti kypsentämään sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät merkanneet mitään myöhemmässä vaiheessa ja sen seurauksena moni tärkeämpi yksityiskohta jäi hieman raa'ahkoksi.

Esimerkiksi elokuvan alussa esitetyt tutkivat journalistit, joiden oli määrä olla osa elokuvan sivutarinaa, selkeästi suuntasivatkin siihen suuntaan, mutta lopulta asia ei ollutkaan niin, mikä oli mielestäni ensimmäinen selkeä hutilaukaus elokuvassa. En voi yksityiskohtaa kertoa isomman luokan juonipaljastuksen vuoksi, joten sanon vain, että kyseisten hahmojen kasvattaminen ei ollut kovin tärkeässä asemassa loppupeleissä, vaikka aluksi painopiste vaikutti olevan suurimmaksi osaksi heihin. He yrittivät tämän jälkeen tuoda uuden setin hahmoja tähän elokuvaan, joista yli puolet olisivat voineet helposti lentää suoraan roskakoriin.

Onneksi Laurie Strode - jota Jamie Lee Curtis palasi esittämään monen vuoden taukoilemisen jälkeen - oli saanut suhteellisen toimivan tarinakaaren tähän elokuvaan ja myös yllättävän muutoksen persoonallisuuteensa. Laurie muistutti hieman Alien-sarjan Ellen Ripley:tä kaiken sen ''kovisnainen''-asenteensa tuloksena. Hyvin vaikeiden vuosien aikana hän rupesi valmistautumaan Michael Myersin paluuta varten kieltämättä hyvin yliampuvalla ja sivusta katsottuna erityisen vainoharhaisellakin tavalla. Sen vuoksi häntä pidettiin jälkikasvunsakin puolesta suoraan sanotusti seonneena tapauksena. Hän oli Michael Myersin lisäksi isoin syy siihen miksi tämä elokuva onnistui pitämään keskivertoa paremman tasonsa, vaikkei alkuperäisen Halloweenin tasoon ollutkaan mitään asiaa, tehden tästä jälleen kerran onneksi vain osittain pettävän kokonaisuuden.

Se mielessä pitäen, on pakko kyllä mainita, että siltikin nautin elokuvasta. En rakastanut sitä, mutta nautin sellaisenaan kuin se oli. Jotkut yksityiskohdat olivat mahtavia kuten esimerkiksi yhden oton tappokohtaukset ja äärettömän nostalgiset viittaukset aiempiin jatko-osiin ja alkuperäiseen elokuvaan. Vastapainona myös tietyt ratkaisut ja yksityiskohdat olivat hyvin päälleliimattuja, kuten se turha lukiodraama, jota koimme puolessa välissä elokuvaa. Tosin vaikka tuotakaan mainittua kohtaa ei paljoa elokuvassa ollut, tämän sortin pikkuhäiriötekijät kyllä vetivät jatkuvasti mattoa jalkojen alta, kun ne eivät tuoneet tarinalle tai hahmoillekaan mitään vaadittavaa kasvua mukanaan.

Lyhyehkön pohdiskelun jälkeen tulin siihen päätökseen, että elokuva piti sisällään paljon hyvin turhia täytteitä, jotka eivät loppujen lopuksi paljoakaan vaikuttaneet tarinaan tai sen kulkuun. Täten ne elokuvan kohdistetut painopisteet eivät aina olleet täysin oikeissa paikoissa ja asioissa. Keskittyminen olisi mielestäni pitänyt kohdistua pelkästään Laurieen, Michaeliin ja heidän väliseen sodankäymiseen, sillä tällä kertaa keskityttiin siinä ohessa liikaa turhiin sivuhahmoihin ja sivutarinoihin, jotka jättivät tärkeimmät asiat vain jalkojensa alle, tuomatta kokonaisuudelle mitään arvokasta.

Puolen välin jälkeen elokuva onneksi alkoi nostamaan jopa vaadittavaakin vauhtia tekemiseensä ja siitä lähtien suunta vaikutti olevan paljon potentiaalisempi ja kirkkaampi. Tarina oli siitä huolimatta valitettavasti hyvin ennalta-arvattava, minkä vuoksi tietyt puolittaiset juonipaljastukset eivät oikein tehonneet toivotulla tavalla, vaikka ne olikin alustettu ihan oikealla ajatuksella. Suurimmaksi osaksi elokuvan tapahtumat muistuttivat paljon sarjan edeltäviä osia ja suurin osa materiaalista tuntuikin hitusen kierrätetyltä tavaralta. Ainakin saimme kyseisiin kohtauksiin muutamia kiinnostavia näkökulmia vähintäänkin kuvauksen puolesta jos ei muuta. Nostalgisuus taas auttoi siinä, ettei toistuvuus haitannut niin paljoa loppupeleissä.

Elokuvan tunnelma oli kieltämättä aivan katossa ja musiikki nuotilleen täydellisyyttä hipovaa. Tykkäsin teemakappaleen uudesta suuntauksesta, jossa oli selkeästi hyödynnetty enemmän rumpuja ja se oletetustikin sisälsi enemmän potkua ihan pelkästään senkin vuoksi. Kuvaus oli miellyttävää kokonaisuudessaan ja kamerakulmat olivat selkeästi mietitty huolellisesti tehden katsomiskokemuksesta paljon sulavamman ja miellyttävämmän. Efektit olivat myös hyvin luotuja, sillä tapot ja muut käytännön illuusiot olivat ilman muuta luotu kertakaikkisen autenttisen oloisiksi.

David Gordon Greenin Halloween on miellyttävä rakkauskirje kyseisen elokuvasarjan kannattajille, sisältäen aiemmista osista tuttuja yksityiskohtia ja lyöden ne vain hieman paremmalla asenteella näytölle. Vaikka suurin osa materiaalista olikin riskitöntä kierrätystavaraa, elokuva kokonaisuudessaan osasi viihdyttää katsojaansa ainakin puolesta välistä eteenpäin. Se ei yllä Carpenterin alkuperäisen osan tasoon millään tavalla, mutta upeita tilanteita tässä oli viljelty ainakin sopivan määrän edestä. Mielestäni tämä elokuva oli hitusen verran parempi kuin ensimmäinen alkuperäinen jatko-osa Halloween II, mutta olihan se tietenkin massiivisiin odotuksiin nähden pienoinen pettymys kokonaisuudessaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com