Ohjaus: Panos Cosmatos
Pääosissa: Nicolas Cage, Andrea Riseborough, Linus Roache
Genre: Toiminta, Fantasia, Kauhu
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Tämähän oli ehdottomasti hyvin erikoinen kokemus ja suorastaan psykedeelinen sellainen. Mandy on yksi niitä elokuvia, joka yrittää niin kovasti olla jotain tavallisesta erottuvaa: törkeän ärtyisää, naurettavan kornia, hitusen epämiellyttävää ja jopa ajoittain hyvinkin raivostuttavaakin sen yliyrittävän ja mahtipontisen luonteensa vuoksi. Tämä tuntuukin käytännössä enemmänkin reaktiovetoiselta kokeilulta, kuin varsinaiselta yhtenäiseltä elokuvalta.
Tarina tuntui olevan hyvinkin tavanomainen ja yksinkertainen konseptiltaan, mutta se miten se tuotiin näytölle ja kerrottiin, oli kyllä täysin muuta kuin tavanomaista. Minusta tuntui ihan kuin ohjaaja Panos Cosmatosilla ei ollut ollenkaan hajua mitä yritti tällä teoksella kertoa meille tai sitten hänellä vain yleisesti ottaen sattui olemaan epätavallisen vilkas mielikuvitus, jonka tasolle en itse vain yltänyt mitenkään.
Minun ensireaktioni elokuvaan oli, että ohjaaja olisi ollut jonkin sortin sienien alaisena tätä teosta luodessaan näin ihan rehellisesti sanottuna, sillä elokuvan tarinalla ei tuntunut olevan ollenkaan päätä tai häntää, jotta sen voisi ottaa tosissaan edes tarinana. Sillä oli vain kohtalaisesti alustetun kostotarinan runko, joka oli maalattu hyvin pitkälti silmiä kirvelevällä aggressiivisen värikkäällä väripaletilla ja liimattu täyteen uskonnollisia ''tarroja'' saadakseen mahdollisimman siveettömän tuntuisen kokonaisuuden koottua.
Ainoa hahmo, josta välitin edes jollain alkeellisella tasolla ja joka tuntui kiinnostavan eniten kaikista näistä tarjolla olevista hahmoista, joutui puolessa välissä elokuvaa hyvin tukalaan tilanteeseen tarinan jatkoa ajatellen. Tämä käännekohta jätti minulle käytännössä täysin olemattomat siteet itse elokuvaan, mikä oli sen kannalta erityisen huono tilanne saada katsoja vielä sidottua edes johonkin. Tuossa vaiheessa tarina ei ollut saanut minusta ollenkaan minkääntasoista otetta puhumattakaan minun mahdollisuuksistani siihen uppoutumiseen.
Elokuvan toinen puolisko ei kovin paljon lisännyt tarinaansa tai hahmoihinsa syvyyttä, sillä siinä vaiheessa kyse oli pelkästään kostosta, eikä mistään muusta sen merkittävämmästä asiasta. Vaikka toki tätä suoraviivaisuutta toivoinkin enemmän, toivoin sitä jo kuitenkin alusta asti, sillä silloin olisi kuulunut rakentaa toivotut siteet hahmoihin, ennen kuin rupeaa mässäilemään tällä mitä eriskummallisemmalla tyylillä. Nyt tuntui, että ensin edettiin kokeilumielellä madellen eteenpäin, jonka jälkeen myöhemmin käännekohdan jälkeen tahditus muuttui radikaalisti paljon nopeammaksi ja tunnelma pistettiin väkisinkin aivan uuteen uskoon.
Jotkut tappokohtaukset olivat erittäin hyvin koreografioituja ja törkeän näyttäviä kaiken kaikkiaan, mutta kontekstinsa puolesta ne olivat selkeästi vain tietyille sortin ihmisille suunnattuja ikään kuin syvän henkisen mielihyvän nostattamiseen. Itse en oikein päässyt tämän elokuvan tarjoamaan hengellisyyden ytimeen käsiksi, vaikka halusinkin vain ymmärtää, mitä ohjaaja yritti näillä mitä eriskummallisimmilla symbolisuuksillaan meille viestiä kokonaiskuvaa silmäillen.
Yhdestä aspektista tykkäsin erityisen paljon tässä muuten sotkuisen sekavassa kokonaisuudessa: kuvaus oli ihan yleisesti ottaen aivan henkeäsalpaavan upeaa. Rakastin tuota kuvaajan ja ohjaajan yhteistä visuaalista tuntumaa ja silmää, joilla luotiin nämä mielettömät liikkuvat kuvat läpi elokuvan, vaikka silmiinpistävät värit olivatkin ajoittain vähän liian ylilyöviä. Tietenkin hyvin raskaskalusteista editomista olimyös käytetty näiden kuvien manipuloimiseen, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin mieletöntä visuaalisesta näkökulmasta katsottuna.
Kokonaisuudessaan Mandy oli omasta mielestäni aika turhahko kokoelma rajuja visuaalisia efektejä, ilman varsinaista alleviivattua tarinaa, johon voisi investoitua edes jollain tapaa. Tarinan pääpointtina oli kyllä selkeästi kostoretki, jossa Nicolas Cagen hahmo Red Miller lähtisi kostamaan rakkaansa brutaalia tappoa, mutta tämän kaiken olisi helposti voinut ujuttaa noin tunnin pituiseen pakettiin ja saada siitä edes osittain kelpo elokuva katseltavaksi myös uudestaan myöhemmin. Tällaisenaan se ei vain oikein tuntunut olevan aikansa väärti. Elokuva tuntui kokonaisuudessaankin vain puhtaalta intohimoprojektilta - ties vaikka olisikin ollut - jota ei periaatteessa kannattaisi arvostella näin kriittisellä tasolla, sillä niissä on jo alkuunkin yleensä hyvin paljon epäjohdonmukaisuuksia ja sekavia aiheita käsiteltävänä, jotka vain häiritsevät varsinaista tarinaa ja sen varteenotettavuutta jatkuvasti.
Mandy olikin hyvin löyhästi koottu pino eriskummallisia ideoita, jotka eivät ihan kovin hyvin istuneet toisiinsa etenkään tässä koetussa muodossaan. Vaikka elokuva kestikin tovin, siitä tuntui puuttuvan selkeä mukaansatempaava noste, joka olisi saanut katsojan täysillä tarinaansa mukaan jo valmiiksi kiinnostavien ideoiden ja visuaalisuutensa lisäksi. Valitettava pettymys tämä elokuva oli, mutta kyllä tälle teokselle ehdottomasti oma kulttiseuranta löytyy ja tulee olemaan jatkossakin aivan varmasti hyvin arvostettu niissä piireissä. Itse en vain vakuuttunut tästä sitten millään tasolla, muuten kuin ehkä Nicolas Cagesta, joka on yleensä tämän tyylisissä hulluissa rooleissaan aina voitto minun silmissäni. Valitettavasti tämä ei pääse jatkoon minun kirjoissani.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 13.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, elokuvan kohtaus www.youtube.com
Hyvä tietää ettei ehkä maksa vaivaa katsoa 😂
VastaaPoistaNo, tämä ei kyllä ihan jokaisen kuppi teetä välttämättä ole, kuten minunkaan. Täten hyvin vaikea sanoa, että kannattaako katsastaa vai ei..
PoistaEi todellakaan kannataa uhrata elämästään yhtään minuuttia tuolle kuralle. Minä niin tein ja kadun sitä.
VastaaPoistaKiitos tästä arvostelusta. Tätä tuntuu kaikki vaan kehuvan niin oli kiva lukea mielipide joka oli lähellä myös omaa mielipidettä. En myöskään hirveästi nauttinut tästä leffasta. Hyviä ideoita siellä sun täällä, mutta kokonaisuutena ei toiminu yhtään.
VastaaPoistaTuolloin ei elokuva tuntunut osuvan ollenkaan maaliinsa. Olen monesti miettinyt uudelleenkatsastusta, mutta toistaiseksi se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Katsotaan, jos joskus avartuisi paremmin uusintakatselulla.
Poista