Ohjaus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Michael J. Fox, Christopher Lloyd, Lea Thompson,
Crispin Glover, Thomas F. Wilson, Claudia Wells
Crispin Glover, Thomas F. Wilson, Claudia Wells
Genre: Seikkailu, Komedia, Scifi
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Jos jokin elokuva tuntuu perimmiltään niin yllättävän maanläheiseltä ja helposti lähestyttävältä tapaukselta, vaikka käsitteleekin aivan uskomattomia konsepteja ja aiheita samalla, niin se on ehdottomasti kaikkien elokuvien suurkuluttajien suursuosikki Paluu tulevaisuuteen. Hyvin keveällä seikkailumielisellä tarinallaan ohjaaja Robert Zemeckis tuo näytölle ehkä yhden kaikkien aikojen parhaimmista seikkailuelokuvista, joka juurtuu katsojan sydämeen pitkäksi aikaa.
Itselleni elokuva on ollut osa elämääni jo hyvin aikaisesta nuoruudestani asti, jolloin tiedepainoitteinen seikkaileminen kiinnosti hyvin paljon. Olin hyvin innostunut tieteestä kuten myös aikamatkailun konseptista, koska pelkkä ajatuskin siitä, että pääsisi jonain päivänä katsomaan vaikkapa eläviä dinosauruksia tai esimerkiksi joitain merkittäviä tapahtumia omin silmin, oli hyvin kiehtova pienelle toiveikkaalle pojalle. Mitenkäs elokuva sitten toimi tällä kertaa aikuistuneelle pojalle näin monen vuoden tauon jälkeen? Uppoudutaan ihmettelemään...
Michael J. Fox esittää pääosassa Marty McFlytä, hyvin tyypillistä 80-luvun teini-ikäistä amerikkalaista poikaa, joka lähetetään vahingossa takaisin vuoteen 1955 DeLorean aikakapselissa, jonka on kehittänyt ajan saatossa hulluksi leimaantunut Christopher Lloydin esittämä tiedemies Emmett Brown. Uskomattoman hämmästyttävän aikamatkansa aikana Martyn täytyy varmistaa, että hänen teini-ikäiset vanhempansa Lorraine ja George, joita esittävät Crispin Glover ja Lea Thompson, kohtaisivat toinen toisensa ja rakastuisivat, kuten asioiden kuuluisikin mennä, jotta hän itse voisi palata takaisin tulevaisuuteen rauhallisin mielin. Valitettavasti tämä matka ei olekaan ihan niin helppo, kun miltä se aluksi vaikuttaisi, sillä Marty joutuu mitä ikävempien sattumien tielle sekoittamaan menneisyyttään samalla vaarantaessaan oman tulevaisuutensa. Pystyykö hän selvittämään tiensä takaisin omaan aikaansa ilman radikaaleja muutoksia?
Heti elokuvan alusta voi sanoa jo, että se tulisi olemaan erityislaatuinen. Ei ainoastaan, että se alustaa tarinansa ja hahmonsa esimerkillisen upeasti, mutta se käyttää visuaalista tarinankerrontaa hyväksi erinomaisesti. On hienoa nähdä kuinka ohjaaja Robert Zemeckis käyttää ohjaamisen tärkeintä sääntöä - ''älä kerro, näytä'' - niin esimerkillisesti apunaan tarinankerronnassaan. Hän pyrkii parhaansa mukaan olla kertomatta elokuvassaan rakenteellisesti tärkeimpiä yksityiskohtia aina hahmojen sanoin, vaan pyrkii viestimään meille hyvin selkeillä visuaalisilla viittauksilla esimerkiksi hahmojen ilmeiden, materian ja toiminnan avustuksella. Tämä tuleekin nimenomaan jo avauskohtauksessa upeasti esille, jonka aikana opimme niin paljon sekä päähahmostamme Martystä, että tätä tukevasta tiedemiehestä Emmettistä, vaikka emme jälkimmäistä herraa edes nähneetkään näytöllä tämän avauskohtauksen aikana. Niin vakuuttavaa se hahmojen alustaminen ja rakentaminen oli tässä elokuvassa.
Se mikä yllätti minua myös tälläkin katsastuskerralla hyvin paljon olivat elokuvan ylös tuomat yksityiskohdat ja niiden aktiiviset käyttötarkoitukset. Ei ainoastaan, että ne olivat itsessään hyvin tarkkoja ja täsmällisiä, mutta niiden varsinainen vaikutus tarinaan oli erittäin vaikuttavaa ja mieletöntä sivusta seurattavaa. Miltei kaikki tärkeimmät nostot elokuvan aikana olivat jollain keskeisellä tavalla mukana tarinan kulussa, mikä selkeästi näytti sivusta seuraajan silmissä hyvin vaikuttavalta ja varteenotettavalta elokuvanteolta kaiken kaikkiaan.
Nostaisin yhden erityisen hyvän esimerkin erinomaisesta yksityiskohtien vaikuttavuudesta itse tarinaan ja hahmojen rakenteisiin, jossa elokuvan alussa televisiossa läpikäytävän uutisen mukaan iso määrä plutoniumia on varastettu jonkin sortin ison korporaation laboratoriosta. Mikä tekee tästä yksityiskohdasta niin vaikuttavan on, että avauskohtauksen lopussa näemme kuinka tämä samainen kadonnut plutonium lymyili Emmettin sängyn alla. Näitä tapauksia riitti kyllä mielin määrin lisääkin, mutta ymmärrätte kuitenkin varmasti perimmäisen pointtini. Aivan mahtavaa visuaalista tarinankerrontaa tämä elokuva piti ehdottomasti sisällään.
On myös hyvin erikoista nähdä kuinka isoihin ongelmiin pienetkin yksityiskohdat voivat vaikuttaa, sillä esimerkiksi ensimmäisen käänteen tarjoama Martyn hyppy ajassa taaksepäin on käytännössä välttämätön tapahtuma, ottaen huomioon varsinaisen tilanteen eskaloitumisen syyn. Martyn vahingonomainen aikahyppy oli väistämätön, jonka avulla hän lopulta pelastuikin hyvin painostavan hengenvaarallisesta tilanteesta, johon oli tahtomattaan joutunut.
Nämä elokuvan jatkuvasti laatimat esteet, konfliktit ja käänteet, monien muiden koettelemusten lisäksi, tekivät elokuvasta paljon jännittävämmän ja painoarvoltaan jykevämmän kokemuksen. Niiden avulla onnistuttiin erityisen hyvin pitämään panokset korkealla ja hahmojen suorituspaineet pilvissä, sillä virheisiin ei ollut varaa ja niin sanotusti täsmällistä tulosta tarvittiin. Se onkin niin hienoa sitten nähdä miten minimaalisetkin muutokset historian perusteissa vaikuttivat itse hahmoihin, sekä heidän tulevaisuuteensa, tehden perhosvaikutuksesta käytännössä paljon merkityksellisemmän ja keskeisemmän konseptin tässä elokuvassa.
Robert Zemeckisin Paluu tulevaisuuteen on erittäin rento ja hyvin kasarihenkinen seikkailukomedia koko perheelle, joka edelleenkin hämmästyttää varteenotettavuudellaan. Ei ainoastaan, että tarinankerronta on lähes täydellisellä tasolla, mutta myös syvällisten hahmojen rakenteelliset aspektit olivat poikkeuksellisen virheettömästi alustettuja ja rakennettuja. On pakko kyllä vielä mainita vielä lopuksi, että tämä elokuva on kutakuinkin ajaton kokonaisuus, joka kestää uusintakatsastamista vaikka jatkuvasti toistavana silmukkana pariinkin otteeseen ilman, että tulisi edes ähky.
Nostalgiaa ei varmaan tarvitse nostaa erikseen vadille, sillä se on varmaan itsestään selvää, että tämä kyseinen elokuva on lukuisten elokuvien suurkuluttajien ja tavanomaisten kadulla kävelevien tahojen lempielokuvien parhaimman kymmenen joukossa vähintään seikkailugenrensä alaisuudessa ja uskaltaisin myös väittää, että hyvin moni taho on varmasti kasvanut tämän elokuvan parissa. Aivan mieletön kokonaisuus, joka viihdyttää jokaisella katsastuskerrallaan ja matka onneksi jatkuukin sitten jatko-osassa, jonka aikana pääsemme kokemaan entistä enemmän käänteitä ja yllättäviä hetkiä...
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti