Ohjaus: Robert Zemeckis
Pääosissa: Michael J. Fox, Christopher Lloyd, Mary Steenburgen,
Lea Thompson, Thomas F. Wilson,
Genre: Seikkailu, Komedia, Scifi
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Ensimmäisessä osassa Michael J. Fox esittää pääosassa Marty McFlytä, hyvin tyypillistä 80-luvun teini-ikäistä amerikkalaista poikaa, joka lähetetään vahingossa takaisin vuoteen 1955 DeLorean aikakapselissa, jonka on kehittänyt ajan saatossa hulluksi leimaantunut Christopher Lloydin esittämä tiedemies Emmett Brown. Uskomattoman hämmästyttävän aikamatkansa aikana Martyn täytyy varmistaa, että hänen teini-ikäiset vanhempansa Lorraine ja George, joita esittävät Crispin Glover ja Lea Thompson, kohtaisivat toinen toisensa ja rakastuisivat. Valitettavasti tämä matka ei olekaan ihan niin helppo, kun miltä se aluksi vaikuttaisi, sillä Marty joutuu mitä ikävempien sattumien tielle sekoittamaan menneisyyttään ja samalla vaarantaessaan oman tulevaisuutensa. Onneksi hän löytää keinot pitääkseen tapahtumaketjun järjestyksessä, sekä palata tuttuun ja turvalliseen vuoteen 1985.
Hyvin piakkoin sen jälkeen, kun Marty palaa menneyisyydestä takaisin tyttöystävänsä Jenniferin luokse, Emmett hurjastelee paikalle DeLoreanillaan ja hädissään kertoo pariskunnalle, että heidän tulevaisuuden poikansa on uhan alla joutua vankilaan ja heidän täytyisi mennä korjaamaan kyseinen tilanne pikinmiten, ettei se laukaisisi vähemmän toivotun tapahtumaketjun tulevaisuuden perheelleen, jonka seurauksena se olisi sittemmin jo tuhoon tuomittu. He matkustavat tulevaisuuteen korjaamaan tilanteen, mutta aikakapseli joutuu hetkeksi epähuomiossa vääriin käsiin, jonka seurauksena vuosi 1985 on muuttunut ja parivaljakko onnistui löytämään hetken, missä vaiheessa tulevaisuus muuttuikin radikaalisti. He lopulta onnistuvatkin korjaamaan Biffin aiheuttaman sotkun varastamalla nuoremmalta Biffiltä tulevaisuuden urheilutuloksia sisältävän kirjan, jonka tämä oli saanut tulevaisuuden itseltään. Hyvin pian operaation onnistuessa sattuu kuitenkin ikävä vahinko, joka lähettää Emmettin pitkälle menneisyyteen vuoteen 1885, johon hän on jäänyt kiikkiin. Pystyykö Marty tekemään jotain asialle ja hakea pitkäaikaisen ystävänsä historian pinteestä?
Marty löytää 1955 vuoden Emmett Brownin, joka on juuri onnistunut lähettämään ensimmäisessä osassa seikkailleen Marty McFlyn omaan aikaansa, eli vuoteen 1985. Hän selittää monimutkaisen tilanteensa Emmettille ja tämä päättää auttaa Martya etsimään aikakapselin käsiinsä ja korjaamaan sen, jotta nuorukainen pääsisi pelastamaan jumiin jääneen ystävänsä menneisyydestä. Ennen menneisyyteen matkaamista kaksikko saa tietoonsa yhden käänteentekevän yksityiskohdan menneisyydestä, joka tekisi tästä pelastusreissusta tarpeellisen ja suoraan sanottuna välttämättömän Emmettin menneisyyden tulevaisuutta ajatellen.
Marty pääsee vuoteen 1885 ja onnistuu hyvin pian tulonsa jälkeen leimautumaan suuriin ongelmiin ja ei-toivottuihin konflikteihin. Tosin tällä tavalla Emmett löytää hänet pinteessä ja he pääsevät keskittymään yhdessä, kuinka pääsisivät takaisin vuoteen 1985, sillä aikakapselin bensaletku hajosi Martyn törmättyä intiaaneihin, jotka järjestivät tiheän nuolisateen kohti DeLoreanilla ajassamatkustelevaa nuorukaista. Tilanteesta tekee huonon se, että polttoainetta ei ole saatavilla tuona aikakautena vielä ja kaikki bensa oli jo valunut pois. Onnistuvatko ystävykset löytämään keinon päästä takaisin omaan aikaansa aiheuttamatta lisää sotkua aikajatkumossa?
No, sanotaanko nyt näin heti alkuun, että onko yhdessäkään aikamatkustustapauksessa ikinä mikään mennyt suunnitelmien mukaan? Ei ole, eikä etenkään tässä elokuvasarjassa, jossa tuntuisi ihan kuin olevan pakkomielle sekoittaa pakkaa ihan vain omaksi jännityksekseen. Tässä elokuvassa se alkaakin tuntumaan liian nähdyltä ja ennalta-arvattavalta, kun monia tuttuja jo kertaalleen käytettyjä yksityiskohtia ja itse tarinakaarta aletaan käytännössä suoraan adaptoimaan uuteen miljöö-muottiin painottamalla samoja rakenteellisia painopisteitä ja käänteitä kuin aikaisemmissa osissa.
Rakkaussuhde Emmettin ja Claran välillä tuntuu useinmiten hyvin painostetulta ja jokseenkin väkinäiseltä työkalulta tuoda lisää konflikteja ja käänteitä tarinan kulkuun mukaan. Ymmärrän toki, että se toimii paperilla varmasti, mutta tuon kliseisempää ratkaisua ei tarvitse pitkältä edes etsiäkään. Tämä äkkinäinen ja luonnottoman nopeasti etenevä rakkaustarina ei tunnu yhtään autenttiselta, vaan suurimmaksi osaksi vain katsojan kurkusta alas väkisin työnnetyltä yksityiskohdalta, jonka avulla pyrittiin saamaan katsoja sitoutuneemmaksi Emmettiin, mutta lopputulos on huonosti tarinaa pukeva lisä, joka luo ainoastaan ennalta-arvattavia tilanteita ja luonnottoman nopeita sellaisia myös.
Toki, tämä elokuva onnistuu tuomaan hyvin vakuuttavan laadukkaasti lavastetun ympäristön ja puvustetut hahmot, kuin myös luoda juuri oikeanlaisen tunnelman pitämään elokuvaa jollain tavalla pystyssä, mutta se ei oikein säväytä enää ihan yhtä vakuuttavasti kuin kaksi edeltävää osaa, jotka tuntuvat innovatiivisilta ja toisistaan tarpeeksi eroavilta yhtenäisiltä teoksilta, jotka muodostavatkin yhdessä, mitä mielettömän kokonaisuuden. Jotkut ohjaajan tekemät taiteelliset ratkaisut ovat hyvin kekseliäitä ja upeita sarjan kannattajan näkökulmasta katsoen, mutta muuten kokonaisuudessaan tämä elokuva vain astuu hyvin suosittujen aiempien osien painopisteisiin tuomalla hyvin vähän uutta pöytään.
Vaikka kolmas osa ei säväytäkään tai yllä millään osa-alueella kummankaan aiemman teoksen loistoon, tämä trilogian päättävä osa kuitenkin ajaa asiansa trilogian lopetuksena ja viihdyttää tarpeeksi sarjan kannattajia kiehtovalla paikan vaihdoksellaan, tai tässä tapauksessa ajanvaihdoksellaan. Elokuvan parhaita puolia oli edelleenkin koko sarjan suolana toimiva ystävyys Martyn ja Emmettin välillä, joka ei katso aikaa tai paikkaa, mikä on hieno viesti vastaanottaa näin katsojan näkökulmasta - tosi ystävyys kestää ajan ja murheet.
Elokuvan ja trilogian lopetus on hyvin avoin tulkinnalle ja jättää tulevaisuuden käytännössä katsojan oman mielikuvituksen varaan, josta me voimmekin sitten tehdä omat päättelytyömme tarinan jatkoa ajatellen, mutta joka tapauksessa tämä osa päättää oivasti oman laajan tarinakaarensa ja lähettää rakastettavat hahmonsa suoraan katsojiensa sydämiin ikuisiksi ajoiksi. Kokonaisuudessaan Paluu tulevaisuuteen-trilogia on yksi kompakteimmista ja toimivimmista elokuvasarjoista, joita on koskaan tehty ja etenkin omassa seikkailun genressään. Se on kanssa hienoa nähdä kuinka useasti tämän elokuvasarjan äärelle aina palataan kokemaan samoja tunnelmia ja käänteitä siltikin joka kerralla nauttien täysillä sen luomista antimista. Koko sarjalle iso suositus täältä suunnasta ja mielestäni se kuuluukin ihna yleissivistykseen myös.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.4.2019
Ensimmäisessä osassa Michael J. Fox esittää pääosassa Marty McFlytä, hyvin tyypillistä 80-luvun teini-ikäistä amerikkalaista poikaa, joka lähetetään vahingossa takaisin vuoteen 1955 DeLorean aikakapselissa, jonka on kehittänyt ajan saatossa hulluksi leimaantunut Christopher Lloydin esittämä tiedemies Emmett Brown. Uskomattoman hämmästyttävän aikamatkansa aikana Martyn täytyy varmistaa, että hänen teini-ikäiset vanhempansa Lorraine ja George, joita esittävät Crispin Glover ja Lea Thompson, kohtaisivat toinen toisensa ja rakastuisivat. Valitettavasti tämä matka ei olekaan ihan niin helppo, kun miltä se aluksi vaikuttaisi, sillä Marty joutuu mitä ikävempien sattumien tielle sekoittamaan menneisyyttään ja samalla vaarantaessaan oman tulevaisuutensa. Onneksi hän löytää keinot pitääkseen tapahtumaketjun järjestyksessä, sekä palata tuttuun ja turvalliseen vuoteen 1985.
Hyvin piakkoin sen jälkeen, kun Marty palaa menneyisyydestä takaisin tyttöystävänsä Jenniferin luokse, Emmett hurjastelee paikalle DeLoreanillaan ja hädissään kertoo pariskunnalle, että heidän tulevaisuuden poikansa on uhan alla joutua vankilaan ja heidän täytyisi mennä korjaamaan kyseinen tilanne pikinmiten, ettei se laukaisisi vähemmän toivotun tapahtumaketjun tulevaisuuden perheelleen, jonka seurauksena se olisi sittemmin jo tuhoon tuomittu. He matkustavat tulevaisuuteen korjaamaan tilanteen, mutta aikakapseli joutuu hetkeksi epähuomiossa vääriin käsiin, jonka seurauksena vuosi 1985 on muuttunut ja parivaljakko onnistui löytämään hetken, missä vaiheessa tulevaisuus muuttuikin radikaalisti. He lopulta onnistuvatkin korjaamaan Biffin aiheuttaman sotkun varastamalla nuoremmalta Biffiltä tulevaisuuden urheilutuloksia sisältävän kirjan, jonka tämä oli saanut tulevaisuuden itseltään. Hyvin pian operaation onnistuessa sattuu kuitenkin ikävä vahinko, joka lähettää Emmettin pitkälle menneisyyteen vuoteen 1885, johon hän on jäänyt kiikkiin. Pystyykö Marty tekemään jotain asialle ja hakea pitkäaikaisen ystävänsä historian pinteestä?
Marty löytää 1955 vuoden Emmett Brownin, joka on juuri onnistunut lähettämään ensimmäisessä osassa seikkailleen Marty McFlyn omaan aikaansa, eli vuoteen 1985. Hän selittää monimutkaisen tilanteensa Emmettille ja tämä päättää auttaa Martya etsimään aikakapselin käsiinsä ja korjaamaan sen, jotta nuorukainen pääsisi pelastamaan jumiin jääneen ystävänsä menneisyydestä. Ennen menneisyyteen matkaamista kaksikko saa tietoonsa yhden käänteentekevän yksityiskohdan menneisyydestä, joka tekisi tästä pelastusreissusta tarpeellisen ja suoraan sanottuna välttämättömän Emmettin menneisyyden tulevaisuutta ajatellen.
Marty pääsee vuoteen 1885 ja onnistuu hyvin pian tulonsa jälkeen leimautumaan suuriin ongelmiin ja ei-toivottuihin konflikteihin. Tosin tällä tavalla Emmett löytää hänet pinteessä ja he pääsevät keskittymään yhdessä, kuinka pääsisivät takaisin vuoteen 1985, sillä aikakapselin bensaletku hajosi Martyn törmättyä intiaaneihin, jotka järjestivät tiheän nuolisateen kohti DeLoreanilla ajassamatkustelevaa nuorukaista. Tilanteesta tekee huonon se, että polttoainetta ei ole saatavilla tuona aikakautena vielä ja kaikki bensa oli jo valunut pois. Onnistuvatko ystävykset löytämään keinon päästä takaisin omaan aikaansa aiheuttamatta lisää sotkua aikajatkumossa?
No, sanotaanko nyt näin heti alkuun, että onko yhdessäkään aikamatkustustapauksessa ikinä mikään mennyt suunnitelmien mukaan? Ei ole, eikä etenkään tässä elokuvasarjassa, jossa tuntuisi ihan kuin olevan pakkomielle sekoittaa pakkaa ihan vain omaksi jännityksekseen. Tässä elokuvassa se alkaakin tuntumaan liian nähdyltä ja ennalta-arvattavalta, kun monia tuttuja jo kertaalleen käytettyjä yksityiskohtia ja itse tarinakaarta aletaan käytännössä suoraan adaptoimaan uuteen miljöö-muottiin painottamalla samoja rakenteellisia painopisteitä ja käänteitä kuin aikaisemmissa osissa.
Rakkaussuhde Emmettin ja Claran välillä tuntuu useinmiten hyvin painostetulta ja jokseenkin väkinäiseltä työkalulta tuoda lisää konflikteja ja käänteitä tarinan kulkuun mukaan. Ymmärrän toki, että se toimii paperilla varmasti, mutta tuon kliseisempää ratkaisua ei tarvitse pitkältä edes etsiäkään. Tämä äkkinäinen ja luonnottoman nopeasti etenevä rakkaustarina ei tunnu yhtään autenttiselta, vaan suurimmaksi osaksi vain katsojan kurkusta alas väkisin työnnetyltä yksityiskohdalta, jonka avulla pyrittiin saamaan katsoja sitoutuneemmaksi Emmettiin, mutta lopputulos on huonosti tarinaa pukeva lisä, joka luo ainoastaan ennalta-arvattavia tilanteita ja luonnottoman nopeita sellaisia myös.
Toki, tämä elokuva onnistuu tuomaan hyvin vakuuttavan laadukkaasti lavastetun ympäristön ja puvustetut hahmot, kuin myös luoda juuri oikeanlaisen tunnelman pitämään elokuvaa jollain tavalla pystyssä, mutta se ei oikein säväytä enää ihan yhtä vakuuttavasti kuin kaksi edeltävää osaa, jotka tuntuvat innovatiivisilta ja toisistaan tarpeeksi eroavilta yhtenäisiltä teoksilta, jotka muodostavatkin yhdessä, mitä mielettömän kokonaisuuden. Jotkut ohjaajan tekemät taiteelliset ratkaisut ovat hyvin kekseliäitä ja upeita sarjan kannattajan näkökulmasta katsoen, mutta muuten kokonaisuudessaan tämä elokuva vain astuu hyvin suosittujen aiempien osien painopisteisiin tuomalla hyvin vähän uutta pöytään.
Vaikka kolmas osa ei säväytäkään tai yllä millään osa-alueella kummankaan aiemman teoksen loistoon, tämä trilogian päättävä osa kuitenkin ajaa asiansa trilogian lopetuksena ja viihdyttää tarpeeksi sarjan kannattajia kiehtovalla paikan vaihdoksellaan, tai tässä tapauksessa ajanvaihdoksellaan. Elokuvan parhaita puolia oli edelleenkin koko sarjan suolana toimiva ystävyys Martyn ja Emmettin välillä, joka ei katso aikaa tai paikkaa, mikä on hieno viesti vastaanottaa näin katsojan näkökulmasta - tosi ystävyys kestää ajan ja murheet.
Elokuvan ja trilogian lopetus on hyvin avoin tulkinnalle ja jättää tulevaisuuden käytännössä katsojan oman mielikuvituksen varaan, josta me voimmekin sitten tehdä omat päättelytyömme tarinan jatkoa ajatellen, mutta joka tapauksessa tämä osa päättää oivasti oman laajan tarinakaarensa ja lähettää rakastettavat hahmonsa suoraan katsojiensa sydämiin ikuisiksi ajoiksi. Kokonaisuudessaan Paluu tulevaisuuteen-trilogia on yksi kompakteimmista ja toimivimmista elokuvasarjoista, joita on koskaan tehty ja etenkin omassa seikkailun genressään. Se on kanssa hienoa nähdä kuinka useasti tämän elokuvasarjan äärelle aina palataan kokemaan samoja tunnelmia ja käänteitä siltikin joka kerralla nauttien täysillä sen luomista antimista. Koko sarjalle iso suositus täältä suunnasta ja mielestäni se kuuluukin ihna yleissivistykseen myös.
Kommentit
Lähetä kommentti