Ohjaus: James Cameron
Pääosissa: Sigourney Weaver, Carrie Henn, Michael Biehn,
Paul Reiser, Lance Henriksen, Bill Paxton
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
Täydellisen edeltäjän Alienin jälkeen ensimmäinen jatko-osa Aliens oli käytännössä väistämätön suunta tälle kyseiselle tarinalle ja ensimmäinen iso askel kohti laajaa Alien -elokuvasarjaa, jota suurin osa elokuvien ystävistä arvostaa nykypäivänä yhä enemmän ja enemmän. Olen aina pitänyt tätä elokuvaa ensimmäisen mestariteoksen varjona, sillä se jos mikä teki minuun vaikutuksen ja on pysynyt siitä lähtien syvällä sydämeni syövereissä. Hyvin usein kuulee ihmisten vertailevan kyseisen elokuvasarjan kahta esikoista keskenään, sillä laadullisesti niitä pidetään yhtä mestarillisina tuotoksina, mutta jokaisen katsojan preferenssi määrittää heille mieluisamman teoksen. Minun tapauksessani se sattuu olemaan ensimmäinen elokuva, mutta monille se on ensimmäinen jatko-osa. Selvitetäänpäs nyt, että miksi tätä pidetään yhtenä parhaimpana Alien -elokuvana kautta aikain...
Nostromo-avaruusaluksen ainoa selviytyjä Ellen Ripley on leijunut avaruudessa viimeiset viisikymmentäseitsemän vuotta hyperunessa. Pelastusalus nappaa hänet ohikulkumatkallaan mukaan ja vie avaruuskeskukseen, jossa hän saa yllätyksekseen kuulla, että Hardley's Hope -niminen siirtokunta on perustettu LV-426-planeetalle, jossa Nostromon miehistö aiemmin saivat ensimmäisen kontaktin tappavaan muukalaisrotuun. Kun siirtokuntaan yllättäen menetetään yhteys, Ripley lähtee pitkän pohdinnan ja vastahakoisuuden jälkeen Weyland-Yutanin järjestämään pelastusretkikuntaan mukaan neuvonantajaksi. Hänen seurana tiedusteluretkellä on joukko kovapäisiä merijalkaväen sotilaita, jotka yllättyvät muukalaisrodun edustajien sitkeydestä ja armottomuudesta. Mitä tapahtuu, kun Xenomorphit nousevat varjoistaan ja käynnistävät metsästysvaihteensa pelastusretkikunnan saapuessa planeetalle?
Elokuva jatkaa suoraan siitä mihin edeltävä osa jäi, mutta aikaa on kuitenkin kulunut roimasti edeltävän osan tapahtumista. Ellen Ripleytä ei ole onnistuttu löytämään vuosiin tämän leijuessa vapaasti pakokapselissaan avaruuden uumenissa toivoessaan pelastusta, mutta kukaan ei ollut myöskään edes tietoinen asiasta. Hänen löytymisensä oli sattuman kauppaa ja erityisen hyvää tuuria suurimmaksi osaksi. Ripley pääsee Weyland-Yutanin korporaation avaruuskeskukseen, jossa häntä kuulustellaan Nostromo-aluksessa viisikymmentäseitsemän vuotta sitten tapahtuneista tapahtumista. Hän kertoo johdolleen miehistönsä karmaisevasta kohtalosta ja avaruudessa lymyilevästä vaarasta, hänet leimataan hyvin äkkiä seonneeksi, minkä vuoksi hänen lentolupansa upseerina evätään joksikin aikaa psykologisten tutkimusten ajaksi.
Keskuksen johto nojasi eväyspäätöksessään siihen, että aiemmin mainitulle LV-426-planeetalle on jo vuosien ajan lähetetty siirtokuntia valmistelemaan planeetan ilmakehää ihmisille sopivaksi ja sen aikana ei yhden yhtä muukalaista olla todistettu häiritsevän prosessia tai kuljeskelevan ympäristössä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen kuin ihmeen kaupalla, planeetan siirtokunnat ovat hetkessä vaarassa, kun yksi perhe löytää tiedustelureissullaan piilossa lymyilevän muukalaisten munakätkön ja perheen isä saakin pahaenteisen loisen kietoutumaan naamansa ympärille. Tämä tietää sitä, että siirtokunnilla tulee olemaan tiukimmat paikat koskaan pitkän historiansa aikana. Mikä tässä häiritsi aluksi eniten, oli se, että muukalaisrodun varjoista ylösnouseminen tuntui olevan aivan täydellisesti ajoitettu Ripleyn pelastukseen avaruuskapselistaan.
Weyland-Yutanin johdon mukaan yksikään ihmisen pihisevä henki ei ollut tavannut monien vuosikymmenten aikana yhtään muukalaista, minkä vuoksi tämä yllättävän hyvin ajoitettu sattuma pistää vähän silmään jokseenkin epäuskottavana seikkana. Tosin samaan aikaan, jos planeetalla asuva perhe ei olisi ikinä löytänyt munakätköä muukalaisten piilosta, yksikään Xenomorph ei olisi lähtenyt metsästysreissulleen ''tiedustelemaan tappavasti'' muuta elämää lisääntymisen toivossa. Nämä kaksi seikkaa käytännössä kumoavat toisensa ja kokonaisuus käy lopulta täydellisesti järkeen, vaikka aluksi ei siltä vaikuttanutkaan.
Ripley kokee taukoamatta uudestaan omaa traumaansa jatkuvien painajaisten muodossa, jotka eivät vain jätä häntä rauhaan. Hän suostuu pitkän empimisen tuloksena lähtemään mukaan tiedusteluretkelle LV-426-planeetalle saadakseen sekä lentoupseerin lupansa takaisin ja rauhan sielulleen muukalaisrodun katoamisen suhteen. Hän liittyy uuteen miehistöön, joka koostuu kokonaisuudessaan merijalkaväestä. Tämä miehistö verrattuna edelliseen on hyvin ylimielistä ja ei niin vakavasti otettavaa sorttia kokonaisuudessaan. He ovat kurittomia ja jopa ikään kuin lapsenomaisia sotilaita, joita Ripley joutuu herättelemään ja valmistelemaan henkisesti ennennäkemätöntä koitosta varten. Operaatio on vaarallinen ja hyvin riskialtis, mutta positiivista asetelmassa on ainakin se, että miehistö on varustautunut raskaasti ja tilanteeseen sopivasti.
Elokuvan tarina on kaikin tavoin mielettömän mestarillisesti toteutettu kokonaisuus, joka muovaa konseptinsa eri genren muottiin sopivaksi hyvin vakuuttavalla tavalla. Tämä ensimmäinen jatko-osa on paljon toiminnallisempi kokonaisuus kuin edeltäjänsä, mutta tekijät saavat tämän toimimaan joka tapauksessa moitteettomasti yhdistäen sen samaan isompaan tarinaan. Kun ensimmäinen elokuva keskittyi kauhupainoitteisuuteen ja jännityksen luomiseen, jatko-osa nojaa suurimmaksi osaksi toimintaan tuntuen kuitenkin siltikin yhdeltä ja samalta elokuvasarjalta tunnelmansa ja virtauksensa puolesta.
Onnistuneesti elokuva tähtäsi ylöspäin ja taitavien taitajien avustuksella loihtia kokonaisuudesta paljon isomman ja näyttävämmän spektaakkelin kaiken kaikkiaan. Näyttävä tämä elokuva olikin, vaikka toki ajoittain visuaaliset efektit olivat hyvin kyseenalaisella tasolla, mutta onneksi käytännön efektit ovat erinomaisella tasolla ja jälleen kerran näytetään miksi käytännön efektit ovat aina niin uskottavia ja toimivia kokonaisuudessaan. Elokuvan loppukliimaksi on kyllä aivan omaa luokkaansa ja siitä ei jännitystä alkuunkaan puuttunut, vaikkei ihan välttämättä yhtä kutkuttava onnistunutkaan olemaan edeltäjäänsä verraten.
Ripley on kasvanut suuresti ihmisenä ja ennen kaikkea johtohahmona, jonka avulla näytetään ehdottomasti kaikille, että myös naisetkin voivat olla kovapäisiä ihmisdynamiittejä, jotka pitävät puoliaan loppuun asti. Samaan aikaan hän onnistuu myös tuomaan hennon äidillisen puolensa hahmoonsa Newt-tytön tullessa yhtälöön mukaan, joka vain vahvistaa hänen täydellistä esimerkillisyyttä ja samaistumisen kohteena olemista pienimmille naisten aluille ja miksei myös vähän kokeneemmillekin.
Vaikka minua hieman häiritsikin, että muukalaisrodun mytologiaa ei paljoakaan tässä elokuvassa käsitellä tai avata, se ei kuitenkaan horjuuttanut elokuvan laatua. Vaikka ohjaaja James Cameron päättikin jättää tämän upean muukalaisrodun sivulliseksi pelinappulaksi, ihmishahmoihin keskittyvä tarina ei tuottanut pettymystä, sillä saimme enemmän kuin tarpeeksi konflikteja ja käänteitä tehdessään elokuvasta hyvin kiehtovan kokonaisuudessaan. Vaikka lähestymistapa onkin jokseenkin muuttunut sekä tunnelmallisuus, että tuotannon tyyli pysyvät lähes identtisinä edeltäjiinsä verrattuna, minkä vuoksi genren vaihdos ei vaikuttanut negatiivisesti kyseiseen elokuvasarjaan, vaan oikeastaan avasi enemmän mahdollisuuksia haarautuville teille ja toimintatavoille.
Aliens on yksi harvoista elokuvasarjojen ensimmäisistä jatko-osista, jotka yltävät edeltäjänsä tasolle ja joidenkin tahojen mielestä myös ylittäen sen. Itse pidän ensimmäistä elokuvaa joka tapauksessa ultimaattisena Alien-elokuvana, vaikka tämä elokuva onkin lähes yhtä täydellinen kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Tätä elokuvaa verrataan useasti laadultaan Terminator 2 - Tuomion päivään, sekä Tähtien sota: Episodi V – Imperiumin vastaiskuun ja ihan syystäkin verrataan, sillä laadullisesti elokuva hipoo täydellisyyttä jokaisella osa-alueella.
Terminatorin tavoin Alien-elokuvasarjassa ohjaaja James Cameron ottaa ohjat jatko-osasta ja tekee tarjolla olevasta konseptista toiminnallisemman kokonaisuuden, joka yllätti jokaikisen varteenotettavuudellaan. On hyvin vaikea kääntää jonkin tietyn genren edustajaa täysin uuteen uskoon pitäen kuitenkin samalla samanlaisen tunnelman ja käsityksen itse tarinan konseptista. Aivan mieletön elokuva kaiken kaikkiaan ja ehdottomasti ansaitsee paikkansa parhaimpien jatko-osien listalla.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti