Ohjaus: James Wong
Pääosissa: Devon Sawa, Ali Larter, Kerr Smith,
Kristen Cloke, Daniel Roebuck, Roger Guenveur Smith,
Chad Donella, Seann William Scott, Tony Todd
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
Final Destination - Viimeinen määränpää on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa Hongkongissa syntynyt yhdysvaltalainen James Wong. Konsepti sai uutta tuulta alleen Salaiset kansiot -sarjan hyllytettyä tarinan lopullisesti suunnitelmistaan. New Line Cinema -tuotantoyhtiö kuitenkin kiinnostui ideasta ja päätti tehdä elokuvan sen pohjalta. Loput onkin sitten historiaa.
Alex Browning ja hänen opiskelutoverinsa nousevat lentokoneeseen, jonka nokka osoittaa kohti Pariisia, Ranskaa. Luokkaretki saa kuitenkin shokeeraavan käänteen, kun kuolettavan ennenäyn nähnyt miehenalku aiheuttaa paikan päällä mellakan. Alex ja muutama muu opiskelija heitetään koneesta pihalle, jonka jälkeen heidän karmaisevaksi yllätyksekseen ennenäky käykin toteen. Tämä ei kuitenkaan jää ainoaksi käänteeksi, koska kuolema aikoo pitää suunnitelmastaan kiinni loppuun asti.
Muistan aikoinaan, kun Final Destination -elokuvasarjaa pidettiin teinien keskuudessa yhtenä raaimmista saatavilla olevista elokuvasarjoista valtavirtamediassamaailmassa. Ensimmäinen osa on siitä muistettava tapaus, että se esitteli poikkeuksellisen kiehtovan konseptin, joka on ajatuksenkin tasolla oli varsin kutkuttava ilmestys. Elokuva vaatii katsojaltaan jo kättelyssä valmiutta hyppäämään valtavia uskonhyppyjä, jotta tietyt käänteet ja ratkaisut kävisivät edes jossain määrin järkeen.
Maalaisjärjellisestihän analysoituna se on perimmiltään todella naurettava ja hyvin monet yksityiskohdat pistävät ennemmin naurattamaan kuin jännittämään. Toisaalta ajoittain se tuntuukin olevan tekijöiden perimmäisenä tarkoituksena, sillä tätä kokonaisuutta ei voi ottaa ihan tosissaan vastaan hymähtelemättä, vaikka haluaisikin. Tässä on kuitenkin sellainen kiinnostava seikka, että vaikka elokuva onkin ajoittain aivan päätön ja epäuskottava, se osaa olla siitä huolimatta erittäin viihdyttävä kokonaisuus.
Asetelma ''kuolevaiset vastaan itse Kuolema'' on itsessäänkin todella puhutteleva. Kuin oikeassakin elämässä, kun joku pelastautuu varmalta kuolemalta, se on todellinen ihme. Tässä konseptissa Kuolema ei jätä asiaa kuitenkaan sikseen, vaan yrittää väkisin painostaa teinejä rajojensa kaidalle puolelle saadakseen haluamansa. Kun Alex onnistuu tämän suunnitellun kaavan rikkomaan, niin sanottu "sadonkorjuutapahtuma" on valmis alkamaan.
Sen perimmäisenä tarkoituksena on pistää ennalta suunniteltu kohtalo käytäntöön. Jos jollain on määre tapahtua, niin se tulee aina kuitenkin palaamaan kiertojaan takaisin lähtöpisteeseen ajankohdasta tai paikasta riippumatta. Vaikka Kuolema onkin periaatteessa vain aate teinien mielessä, se tuntuu elokuvassa kuitenkin olevan ikään kuin oman pelottavan olemuksen omaava hahmo, joka on tarinan tapahtumissa aina taustalla läsnä, mutta ei kuitenkaan fyysisenä hahmona.
Elokuvalla on hyvin toistuva ja vähän järkeä tekevä yksityiskohta, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hahmot itsessään. Aluksi pelkiltä sattumilta vaikuttavat yhtäläisyydet pistävät jatkuvasti epäröimään hahmojen turvallisuutta ja heidän tulevaisuuttaan. Se turvallisuus tuntuu olevan täysin muun käsissä kuin heidän omien, mikä pitääkin sen turvattomuuden tunteen hienosti yllä. Nämä sattumat ja sattumanvaraiset seikat ovat kaukaa haettuja, mutta ne saavat aikaiseksi yllättävän viihdyttävän kokonaisuuden ollessaan niin korneja luonteeltaan.
Tuulenvire tarkoittaa tässä elokuvassa aina sitä, että jokin on vinossa, ja että seuraavaksi tulisi tapahtumaan jotain pysäyttämätöntä, ennalta määrättyä ja häiritsevää. Tämä pahaenteinen tuulahdus tuntuu omaavan hyvin yliluonnollisen olemuksen rikkoessaan samalla tarvittaessa kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja antaakseen Kuoleman kerätä satonsa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti. Vaikka elokuva ennustaakin ajoittain tulevaa ja vaikuttaa jokseenkin ennalta-arvattavan oloiselta, sitä se ei suurimmaksi osaksi kuitenkaan ole - ainakaan itse hetkellä.
Se onnistuu silloin tällöin huiputtamaan katsojaansa ohjaamalla heitä täysin harhaan alustaessaan samalla täysin uudenlaisen suunnan tai käänteen tarinalle. Hahmot on alustettu alkukantaisesti ensiminuuteilta asti, minkä vuoksi materiaaliin investoituminen on vain toiveajattelua parhaimmillaan. Toki, opimme pinnallisella tasolla jokaisesta teiniryhmän jäsenestä joitain yksityiskohtia, jotka sitten helpottavat heidän hahmojensa ymmärtämistä hiukan enemmän, mutta varsinaista sidettä heihin ei elokuvan aikana koskaan synny.
Tämän vuoksi menetykset jäävät haromaan tyhjää. Pistää miettimään, että onko tämä selkeästi ylilyövä verellä mässäileminen oikeasti edes välttämätöntä kun miettii, että yliluonnollisia ominaisuuksia käyttävä Kuolema voisi yksinkertaisesti vain aiheuttaa uhreilleen esimerkiksi kuolettavat sydänkohtaukset. Siinä sekä varsinainen sadonkorjuu toimisi moitteettomasti ja siivoamista jäisi myöhemmäksi vähemmän. Siinä vaiheessa toki viihdyttävyys kyykkäisi pahemman kerran, sillä ovathan kuolin kohtaukset varsin näyttäviä.
Final Destination - Viimeinen määränpää on tarinankerronnallisesti astetta naurettavammalle puolelle nojaava kokonaisuus, joka ottaa itsensä ehkä liiankin vakavasti. Vaikka elokuva ei olekaan laadullisesti ehkä ihan parhaimmasta päästä, on siinä jotain erityistä, mikä vetää huomiota puoleensa. Käytännön efektit ovat asiansa ajavia omaan aikaansa nähden, mutta visuaaliset efektit tuntuvat jo aikansa nähneiltä ja eläneiltä. Siitä huolimatta elokuva on miellyttävästi kuvattu ja halvasta budjetistaan huolimatta se onnistuu kaikessa raa'assa keveydessään viihdyttämään katsojaansa vakuuttavasti.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.5.2019 (päivitetty, 23.2.2025)
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti