Ohjaus: Guillermo del Toro
Pääosissa: Ivana Baquero, Sergi López, Maribel Verdú,
Doug Jones, Ariadna Gil, Álex Angulo
Genre: Draama, Fantasia, Sota
Kesto: 2 tuntia
Ihan ensimmäiseksi tahdon sanoa sen, että olin niin kauan ollut kiinnostumatta tästä teoksesta, enkä oikeastaan tiedä edes miksi. Pan's Labyrinthiä pidetään yhtenä parhaimmista Euroopassa tuotetuista elokuvista kautta aikain ja se saavutettiin sillä, että koko tuotantoryhmä työskenteli aamusta iltaan kovalla tahdonvoimalla yrittäessään tuoda tämän taianomaisen ympäristön ja tarinan eloon mitä uskottavimmalla tavalla. Ohjaaja Guillermo del Toro itsekin sanoi haastattelussaan, että tämä teos vaati häneltä poikkeuksellisen paljon stressiä ja unettomia öitä saada aikaiseksi. Nämä yksityiskohtaiset seikat tiedostaneena, jokin ei vain tuntunut olevan kovinkaan puoleensavetävää tässä elokuvassa ennakkoon, vaikka kauniilta se näyttikin esimerkiksi visuaalisesta näkökulmasta katsoen. Se ei tuntunut kovin kummoiselta satumaiseksi elokuvaksi oman markkinamateriaalinsa perusteella, mutta päätin siitä huolimatta antaa sille mahdollisuuden yllättää minut ja johan oli kyllä tapaus....
Karmean fasismin aikakauden Espanjassa, tämä sadistisen armeijakapteenin Vidalin hyvin taikauskoinen tytärpuoli, Ofelia, löytää pienen tukikohta-alueen raunioista ihmeellisen satumaan portit, joiden luo hän puolivahingossa seuraten pientä sirkkaa löysi labyrinttiraunioiden uumenista. Siellä vuosikymmenten ajan päivystänyt Fauni herää horroksestaan ja ilahtuu Ofelian merkittävästä löydöstä. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden suorittaa muutaman tehtävän päästäkseen satumaan porteista sisään. Tämä mahdollisuus avaa Ofelialle sekä monta mahdollisuutta, että suurta riskiä, jotka voisivat muuttaa hänen elämänsä kertaheitolla paremmaksi, rauhallisemmaksi ja samalla joksikin taianomaiseksi, tietty potentiaalisella negatiivisella varauksella. Onnistuuko Ofelia lopulta tehtävissään vai onko hän sittenkään se oikea henkilö suorittamaan niitä?
Odotin alunperin itse konseptin perusteella elokuvan seuraavan jossain määrin Liisa Ihmemaassa -konseptia, mutta vaikka alussa käytetäänkin klassista ''seuraa valkoista kania pupunkoloon'' -metodia esitelläkseen labyrintin ensimmäistä kertaa katsojalle, näin ei kuitenkaan käy loppupeleissä kuin pintapuolisesti, sillä Guillermo del Toro onnistuu luomaan omanlaisen taianaomaisen inhorealistisen kokonaisuuden lainaten toki samalla lukuisia tuttuja yksityiskohtia muista satuja käsittelevistä klassikkoelokuvista. Suurin osa näistä viittauksista osuivat Disneyn taianomaiseen tuotantoon ja jotkut niistä pohjautuivat esimerkiksi maalauksiin. Se on kuitenkin upeaa nähdä, että del Toro ei kuitenkaan painota näitä viittauksia elokuvan keskeisiksi yksityiskohdiksi, vaan pyrkii luoda jotain omaa ja uniikkia ratsastamatta pelkästään satuklassikoiden toimintatavoilla ja tekniikoilla.
Tarinan alustus oli aivan mieletön. Ei ainoastaan, että pääsimme elokuvan melankoliseen tunnelmaan mukaan heti ensimmäisestä kuvasta asti, mutta saimme sen jälkeen hyvin vakuuttavat päähahmojen alustuksetkin kaupan päälle, joiden avustuksella elokuvaan onnistutaan uppoutumaan ilman, että katsojan tarvitsisi siihen omaa työpanosta pistää. Alustus toimi hyvin vakuuttavasti, sillä varsinainen asetelmakin oli pohjustettu erittäin varteenotettavasti ollessaan hyvin erikoinen itsessäänkin. Ofelia raskaana olevan äitinsä kanssa lähetetään sodan keskelle, jotta kapteeni Vidal pääsisi todistamaan vaimonsa synnyttämistä vierestä. Hän toivoo vauvasta poikaa ja samalla selkeästi halveksuu Ofeliaa kaikin mahdollisin tavoin. Sen vuoksi, että tyttö tuntuu olevan jatkuvasti tiellä ja häiritsemässä kapteenin keskittymiskykyä, tämä päättää lopulta lähteä uteliaisuudestaan seikkailemaan lähistöllä sijaitsevaan metsään, jossa hyvin merkilliseltä vaikuttava sirkka johdattaa hänet raunioituneen labyrintin uumeniin, missä Fauni esitellään ensimmäistä kertaa katsojille ja jonka jälkeen elokuvan varsinainen taianomaisuus alkaakin.
Elokuvan tuotannon tyyli oli aivan kertakaikkisen maagisen laadukasta koettavaa ja juurikin se hankaloitti katsojaa olematta tykkäämättä tästä elokuvasta jo itsessäänkin. Visuaaliset aspektit oli ommeltu yhteen erittäin huolellisesti lisäten ne jo itsestään erinomaiseen tarinankerrontaan. Kuvaus ja suurimmaksi osaksi sinertävä värimaailma on silmäähivelevän upeaa koettavaa ja siitä ei meinaa millään saada tarpeekseen. Puvustus, proteesit ja käytännön efektit olivat aivan täydellisiä ja ne onnistuivat herättämään sekä tämän maailman, että sen hahmot taianomaisesti eloon. Sen lisäksi ne onnistuivat tuomaan elokuvaan tilkan realistisuutta kaiken mielettömän fantasian ympärille käytännöllisellä luovuudella ja taidolla. Tämä käytännön tyyli on muutenkin aina ollut kaikista vakuuttavin ja paras tapa tuoda jotain satumaista näytölle ilman, että tarvitsisi välttämättä rankkoihin visuaalisiin efekteihin turvautua. Ne näyttävät paremmilta, ne tuntuvat aidommilta ja ne onnistuvat vaikuttamaan katsojaankin paljon paremmin.
Elokuvan hahmot oli rakennettu erittäin vakuuttavasti ja syvällisesti, joten investoituminen taittui kuin veden juonti konsanaan. Hahmojen progressiivista kasvua käsiteltiinkin hyvin varovaisella otteella, mikä näkyy myös elokuvan tuottamassa emotionaalisuudessa ja tunnelmallisuudessa. Sen lisäksi niistä oli tehty hyvin moniuloitteisia, sekä mukaansatempaavia, minkä vuoksi heistä pystyy oikeasti välittämään jossain määrin olkoot tunnollisesti tai vastakkaisessa ääripäässä inhollisesti. Konfliktit ja hahmojen väliset solmut tuovat samalla elokuvaan myös tarvittavaa painostavampaa tunnelmaa, joka tekee siitä paljon varteenotettavamman ja moniuloitteisemman kokonaisuuden etenkin tunnelmansa puolesta.
Jos täytyisi nostaa pari tapausta jalustalle ylitse muiden, niin nostaisin kyllä ehdottomasti Ofelian ja Faunin, jotka määräsivät tarinankulkua ja sen läpiviemistä hyvin suvereenilla tavalla muiden hahmojen ollessa käytännössä laadukkaita tukipilareita. Ofelia on hyvin utelias tyttö, joka tykkää lukea ja erityisesti satukirjoja. Vaikka hänen määräilevä isäpuolensa ja pakotettuna osapuolena myös äitinsäkin on sitä vastaan, hän silti jatkaa niiden lukemista salassa ja haluaa joku päivä löytää jotain taianomaista tästä hirvittävän maailman keskeltä, jossa joutuu toistaiseksi elämään. Ofelian vanhemmat uskovat, että nämä kirjat sekoittavat tytön pään ja hänestä tulee astetta kurittomampi tapaus, mutta tämä ei luovu omista mieltymyksistään, vaan uteliaisuudessaan ihmettelee maailmaa sen fantastisempaa puolta.
Fauni taas on erittäin kiehtova hahmo, jonka jauhopussi ei taida olla kovin puhdasta sisällöltään, ainakaan ensivaikutelman perusteella. Ei ainoastaan, että tämä hahmo on muutenkin upea kaikissa maskeerauksissaan ja roolisuorituksissaan, mutta hahmon omat motiivit jäävät hyvin mysteerisiksi ja täten on vaikea sanoa onko Fauni oikeasti auttamassa Ofeliaa prosessissaan, vai ainoastaan manipuloiden ajamassa omia aatteitaan ja omaa hyväänsä. Hänen läsnäollessa, elokuva tuntuu saavan aina uuden tietynlaisen hypnotisoivan piristysruiskeen, joka pitää huolen siitä, että se satumaisuus pysyy keskeisessä asemassa elokuvaa kaiken tämän karkean realistisuuden keskellä.
Labyrintti itsessään on hyvin vangitseva ja koukuttava paikka, jonne haluaisi palata jatkuvasti kerta toisensa jälkeen, vaikka se ei vaikutakaan kovin turvalliselta paikalta jo ensimmäisen kerran perusteella. Sitä käytettiin harmillisen vähän, mutta kuitenkin juuri sen verran, kun elokuva sitä tarvitsi. Se ei varsinaisesti haitannut, vaikka toki olisi ollut kiva myös saada tietää lisää taustaa sen alkuperästä ja mysteeriksi jääneestä mytologiasta. Tosin tällä toteutuksella pidettiin huoli siitä, että nämä seikat olisivat täysin tulkinnanvaraisia ja katsojan mielikuvituksen varassa avautuvia yksityiskohtia, jotka antaisivat vapauden spekuloinnille ja syvällisemmälle pohdiskelulle.
Minun on pakko kyllä sanoa, että tämä elokuva oli aivan erilainen, kuin minkälaisen kuvan varsinainen traileri antoi tästä tuotoksesta. En vain tiedä oikein onko se hyvä vai huono juttu näin ihan markkinoinnin näkökulmasta. Meinaan, että nämä satumaa-kohtaukset olivat kaikkein parasta antia koko elokuvassa ja niillä onnistuttiin tasapainottamaan sen satumaisuuden tuon ajan hirveään inhorealistiseen maailmaan oikein mainiosti, mutta olisin siltikin ehkä toivonut enemmän näitä satumaisia kohtauksia, jos täysin rehellisiä ollaan. En vain saanut tarpeeksi niiden tuottamasta lumosta ja kauneudesta, sillä ne olivat aivan maagisia koettavia, jonka vuoksi hinku niiden perään oli sanoinkuvaamaton.
Tarina keskittyi enemmän ihmisiin, mikä on erittäin hyvä ratkaisu näin itse hahmoja ajatellen, sillä he saivat hyvän mahdollisuuden kasvaa ja rakentaa tiensä suoraan meidän sydämiimme. Siitä huolimatta tällaiseksi saduksi olisin toivonut ehkä tilkan enemmän sitä satumaisuutta, kuin realismia, johon tässä enemmän tunnuttiin painottavan. Joka tapauksessa Pan's Labyrinth on upea matka, taianomainen kokemus, joka avarsi silmiä ja piti katsojansa kutakuinkin liimattuna näyttöön tämän merkillisen maailman salojen ja mahdollisuuksiensa avustuksella, jotka itse tarinassa osasivat aina silloin tällöin kyllä yllättää uniikkiudellaan. Elokuva pitää sisällää traagisia yksityiskohtia, joita se käyttää erityisen vakuuttavasti tämän inhorealistisen satumaisen kokonaisuuden näytölle tuomisessa. Ehdoton peukku tälle elokuvalle, joka jokaisella katsastuskerralla lyö aina aivan ällikällä.
Välillä tuntuu, että nykypäivänä tämän sortin työmoraalilla ei enää tuoteta mitään, mikä on mielestäni hyvin harmittavaa, sillä nämä intohimoiset tarinat ja konseptit ovat niitä parhaimpia oljenkorsia erinomaiselle elokuvakokemukselle. Saammeko enää koskaan mitään vastaavaa näytölle tässä vakuuttavuudessaan? Epäilen vahvasti, että vielä hetkeen tällaista äärimmäistä omistautumista onnistutaan toistaa missään tuotannossa, mutta ajatellaan kuitenkin toiveikkaasti, jos vaikka siihenkin tulisi jokin positiivisempi muutos. Guillermo del Torolle iso hatunnosto tästä elokuvasta ja siitä intohimon määrästä, jonka hän tarinalleen toi saadakseen sen mahdollisimman täydelliseen muotoonsa katsojiensa koettavaksi. Mieletön kokonaisuus kaiken kaikkiaan!
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti