Rocketman (2019) - arvostelu

Ohjaus: Dexter Fletcher

Pääosissa: Taron Egerton, Jamie Bell, Richard Madden,

Bryce Dallas Howard, Charlie Rowe

Genre: Elämäkerta, Draama, Musiikki

Kesto: 2 tuntia 1 minuutti

''I'm still standing!''

Rocketmanin näytös oli noin kahden tunnin päästä, kun Elokuvan taikaa-arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa päätimme soittaa Elton Johnin tuotantoa autossani nostattaaksemme tunnelmaa ennen elokuvan katsomista. Se tuntui olevan hyvä idea siinä mielessä, ettemme kumpikaan olleet kovinkaan tietoisia tämän räikeän rokkistaran elämästä sen kiiltävän pinnallisen kuoren alla, mikä mahdollisti sen, ettemme sortuisi myöntämään lisäpisteitä pelkästään artistin kannattamisesta. Henkilökohtaisesti paria kappaletta enempää, minulla ei ole ikinä ollut sen kummempaa sidetää Elton Johniin, minkä vuoksi odotuksetkin olivat lähestulkoon nollissa. Tosin se oli ihan hyvä asia, sillä pystyin arvostelemaan täten elokuvan pelkästään elokuvana. Onnistuiko Rocketman avaamaan silmiäni Elton Johnin elämään vai jäikö hän edelleen vain pinnalliseksi tapaukseksi?

Reginald Kenneth Dwight, myöhemmin paremmin tunnettu Elton Hercules Johnina, eli nuorempana poikana vanhempiensa lisäksi mumminsa kanssa yhdessä yhden katon alla Lontoon Middlesexissä. Hänen mumminsa yritti kaikkensa olla pojan tukena tämän vanhempien laiminlyödessä Eltonia koko lapsuutensa ajan. Hänen isänsä Stanley ei sietänyt häntä alkuunkaan, kun taas äiti Sheila ei vain välittänyt koommin. Rakkautta etsimässä hän musiikkipolulle, jonka avulla hän onnistuu puhkeamaan kukkaan henkisesti räikein hörhelöasuin, sekä glitterin voimalla. Valitettavasti kaikki se mitä päällepäin näemme hänessä, ei heijasta oikeaan elämään ollenkaan, sillä tämän iloisen ja elämästä nauttivan kuoren alla lymyilee turvaton poika, joka haluaa tulla vain vanhempien rakastetuksi. Rocketman käsittelee Elton Johnin rakettimaista nousua kartalle musiikkialalla ja hänen ensimmäisiä vuosikymmeniä rokkistarana.

Elokuva tuntuu aluksi yllättävänkin paljon sellaiselta mielen kohottavalta kokemukselta, kunnes pääsemme pikkuhiljaa syventymään Eltonin elämän traagiseen puoleen ja onnistuu kyllä menemään vakuuttavasti ihon alle. Ohjaajalla Dexter Fletcherillä on hyvin kiinnostava lähestymistapa tarinaan ja sen kerronnalle, sillä Elton kertooelämänsä alkuvuosien tarinastaan vieroituskerhon yhteydessä muille ongelmallisille ihmisille, mikä on itsessäänkin hyvin uniikki asetelma tämän sortin elokuvassa. Ensimmäisten minuuttien jälkeen avasin mieleni kokonaan elokuvan tarjonnalle, sillä aloin pikkuhiljaa tykkäämään näkemästäni ja se jopa osasi yllättää positiivisesti vangitsevalla tarinankerronnallaan, sekä laadukkaalla toteutuksellaan.

Tarinan autenttisuudesta en voi sanoa sen enempää, sillä en tosiaankaan tiennyt Eltonista ja hänen urastaan perustietoja enempää. Mutta sen verran voin sanoa, että stara itse on ollut elokuvan teossa hyvin aktiivisesti mukana esimerkiksi neuvoen päänäyttelijää Taron Egertonia antamalla hyvin yksityiskohtaisen vilkaisun oman päänsä sisälle. Elokuvalla oli siis hyvä mahdollisuus vetää matto alta ja yllättää kaikin mahdollisin tavoin. Kaiken glitterin, hörhelöpukujen, sekä egoistisen itsevarmuutensa alla on hento pikku poika, joka on joutunut kokemaan elämäänsä traagisemman reitin kautta. Hänet on lähes pakotettu täten kasvamaan ikään kuin yksinäisenä sutena, joka vain haluaisi ilmaista itseään musiikkinsa kautta ja tulla rakastetuksi.

Elokuva osaa olla myös hyvin dramaattinen ja emotionaalinen ja nimenomaan Eltonin hahmoa käsiteltäessä. Ei ainoastaan, että pääsemme kokemaan hänen vaikeuksiaan omien silmiemme kautta, mutta tunnemme myös sisimmissämme sen pahoinvoinnin, sekä henkisen kamppailun, jota hän päivittäin käy läpi sisimmässään yrittäessään selvitä kriittisiltä vastoinkäymisiltä. On upeaa nähdä kuinka Eltonin hahmo kasvaa tavallisesta ujohkosta ja väärin kasvatetusta pojasta aivan omaksi uniikiksi persoonakseen, joka haluaa vain tulla rakastetuksi. Häntä laiminlyötiin lapsuudestaan asti, minkä vuoksi hän joutuukin etsimään sitä muualta, vaikka yrittääkin jatkuvan torjumisen alla tehdä vaikutuksen vanhempiinsa. Elton haluaa, että hänen perheensä olisi ylpeä hänestä ja hyväksyisivät hänet sellaisenaan, mutta laiminlyönti tuntuu olevan iankaikkista, minkä vuoksi stara ajautuukin varjoisemmille teille.

Taron Egerton esittää Elton Johnia, joka kiiltää timantin lailla näytöllä, eikä ainoastaan ylläpitämänsä glitterinsä vuoksi, vaan karsimaattisen olemuksensa, käsinkosketeltavan autenttisuutensa, sekä aivan tajuttoman mahtavan lauluäänensä avustuksella. Hän ei ainoastaan esitä rooliaan vakuuttavasti, vaan ottaa sen käytännössä kokonaisuudessaan vastaan ja puristaa kaiken mahdollisen mehun irti, mitä jäätävimmällä suorituksellaan. Hän myös selkeästi sisäisti Eltonin traagisemman puolen perimmäiset seikat erittäin vakuuttavasti, sillä hän naulaa hahmon kutakuinkin täydellisesti hyppien moitteettomasti tunteiden välillä ja ottaen kaiken irti hahmostaan. Hän ei esittänyt Elton Johnia, vaan hän tuntui myös olevan Elton John. Roolisuoritukset ovat kokonaisuudessaankin erittäin laadukkaita ympäri pöydän, vaikka tosin Taron omii koko valokeilan itselleen mitä mielettömimmällä suorituksellaan.

Elokuva käväisee useaan otteeseen fantasian puolella tuodakseen sen hetken hahmoissa heräävät tunnetilat vakuuttavammin ja autenttisemmin näytölle katsojan koettavaksi. He osuvat sillä osa-alueellaan kyllä vallan mainiosti. Symbolistista tarinankerrontaa ja kuvausta esiintyy pitkin elokuvaa, joiden avustuksella nostetaan hyvin paljon piileviä yksityiskohtia, joiden perimmäiset sanomat jäävät ikään kuin katsojan tulkittavaksi. Lavastus ja puvustus on mielettömän räikeää sekä maagista katsottavaa ja tuntuu ihan omalta hengittävältä olemukseltaan kokeillessaan jatkuvasti hyvin kiinnostavia tapoja tuoda väriä sekä taianomaisuutta näytölle kaiken realismin keskelle.

Yllättävän mukaansatempaava elämäkertaelokuva, joka onnistuu vangitsemaan tavallisen kaduntallaajankin uppoutumaan täysillä tähän fantastisesti toteutettuun asetelmaan. Ohjaajan musikaalimainen lähestymistapa sai elokuvan tuntumaan paljon uniikimmalta muihin viime vuosien musiikkipainoitteisiin elämäkertaelokuviin verrattuna. Musiikkinumerot ovat mahtavia ja muistuttivat jokseenkin The Greatest Showmanin ja La La Landin tyylisiä toteutuksia musikaalimaisuutensa vuoksi. Ne ovat yhtälailla upeasti toteutettuja, sekä koreogrofoituja kokonaisuuksia, jotka ehdottomasti toivat taianomaisuuden upeasti kaiken autenttisuuden kaveriksi.

Rocketman on hyvin laadukas elokuva, joka onnistuu kyllä yllättämään monella tavalla ja etenkin tässä tilanteessa, jossa odotukseni olivat ennakkoon hyvin alhaiset tietämättömyyteni vuoksi. Tarina käsittelee kokonaisuudessaan itsensä löytämisen matkaa ja se ympyrä sulkeutuukin oikein nätisti elokuvan lopussa, vaikka katsoja jääkin ehkä kaipaamaan siltä vähän enemmän. Rocketman onnistui saamaan minut kiinnostuneemmaksi itse artistista ja hänen taustastaan ja se sai minut myös näkemään Elton Johnin aivan eri silmin muuttaessaan käsitykseni hänestä kokonaan. Upea elokuva, joka ansaitsee ylistyksensä. Ehdottomasti suosittelen tätä elokuvaa lämmöllä kaikille.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 31.5.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com