Stranger Things | Kausi 3 (2019) - arvostelu

Luojat: Matt Duffer, Ross Duffer

Pääosissa: Millie Bobby Brown, Finn Wolfhard, Dacre Montgomery, David Harbour,

Winona Ryder, Joe Keery, Maya Hawke, Gaten Matarazzo,

Caleb McLaughlin, Natalia Dyer, Charlie Heaton,

Sadie Sink, Cara Buono, Priah Ferguson

Genre: Fantasia, Kauhu, Scifi

Jaksoja: 8

Vihdoin pitkä odotus palkitaan, sillä uusi Stranger Things kausi on täällä. Kyseinen sarja lukeutuu ehdottomasti lempisarjojeni joukkoon, eikä syyttä. Sarja on onnistunut vakuuttavasti yhdistämään 1980-luvun nostalgian lukuisten viittausten ja yksityiskohtien avulla mielettömän upeasti omaan alkuperäiseen tarinaansa muodostaakseen tämän hyvin vangitsevan ja viihdyttävän eriskummallisen kokonaisuuden. Stranger Things on noussut Netflix-suoratoistopalvelussa jo siihen asemaan, että olen kuullut monien ostavan jäsenyyden pelkästään tämän sarjan vuoksi. Kun HBO:lla on Game of Thrones, Netflixillä on Stranger Things.

Rehellisesti sanottuna, odotukseni kolmatta kautta kohtaan olivat pelonomaiset, mutta samanaikaisesti halusin nähdä ja kokea tätä maailmaa ja sen hahmojen eriskummallisia seikkailuja enemmän. Joka tapauksessa olin hyvin empivällä päällä jatkon suhteen, vaikka aiemmat kaudet näyttivätkin pitävän riman suht korkealla tasolla. Ensimmäisen trailerin jälkeen olin vähän hämmentynyt sarjan ottamasta erikoisemmasta suuntauksesta kun puhutaan tunnelmasta, kun taas toinen traileri vakuutti minut siitä, että Stranger Thingsin kolmas kausi tulisi olemaan sarjan eeppisin ja värikkäin tähän mennessä. Oliko se?

Vuoden 1985 Hawkinsissa uudesta Starcourt-ostoskeskuksesta on tullut kaupungin polttava keskipiste, jättäen muut pienemmät kaupat ja putiikit vailla työtä ja rahaa ajaen ne yksitellen konkurssin partaalle. Joyce huomaa yllättäen jääkaappimageettiensa putoilevan jatkuvasti mihin ikinä meneekin ja sen vuoksi alkaakin Jim Hopperin kanssa selvittämään eriskummallista mysteeriä, jonka vastaus ei olekaan lopulta niin yksinkertainen, kuin mitä siltä aluksi odottaisi. Samaan aikaan Dustin palaa kesäleiriltään ja yllättäen uudella keskinnöllään Cerebrolla kaappaa vahingossa neuvostoliittolaisten salaisen radiolähetyksen.

Hän menee pikinmiten Steven luokse Scoops Ahoyn jäätelöbaariin kertomaan merkittävästä löydöstään, josta tämä oli saanut kesäksi töitä. Selvittäessään kryptistä venäläistä viestiä, pojat saavat myös apurikseen Steven työkaverin Robinin, joka haluaa auttaa heitä viestin kääntämisessä tajuamatta ajautuvansa astetta vaarallisempaan operaatioon mukaan. Mike, Eleven, Lucas, Max ja Will kokevat suurien muutoksien aikoja, joiden aikana he alkavat pikkuhiljaa siirtymään yhä lähemmäs ja lähemmäs teini-ikää ja sen tuomia uusia kiinnostuksen kohteita. Lopulta nämä muutokset ja yllättävät käänteet alkavatkin koetella heidän ryhmänsä tiiviyttä ja kestävyyttä.

Nancy pääsee kesätöihin samaiseen lehteen, jossa Jonathan toimii kuvaajana, mutta hänen kustannuksellaan pilaillaan jatkuvasti. Kuultuaan eriskummallisesta rottaongelmasta, vakiintunut pari lähtee kyselemään ja selvittämään jutun todenmukaisuutta, jotta pääsisivät mahdollisesti työpaikallaan arvostetumpaan asemaan löytäessään jotain herkullista kirjoitettavaa. Rottaongelman takana sattuu kuitenkin olemaan astetta suurempi merkitys, joka avaa heille ovet eriskummallisten tapahtumien ytimeen.

Siinä sivussa jokin eriskummallinen tuonpuoleinen voima alkaa kihmelöimään Willin niskaa, kun samaan aikaan Eleven puolivahingossa näkee voimillaan Billyn tekevän jotain hyvin epäilyttävää toisella puolella kaupunkia. Kaikki alkavat pikkuhiljaa aistimaan, että muutamat Hawkinsin asukkaat käyttäytyvöt hyvin erikoisesti normaaliin nähden. Vaikka Eleven ystävineen sulkivatkin portaalin tuonpuoleiseen pitkän aikaa sitten, pelot sen avautumisesta kuitenkin aktivoituvat, kun eriskummalliset tapahtumat alkavat lisääntymään nousujohteisella vauhdilla Hawkinsin kaupungissa. Onnistuvatko kaverukset selvittämään eriskummallisten tapahtumien alkuperän ja pysäyttämään tämän massiivisen uhan ennen kuin on jo liian myöhäistä?

Kauden asetelma on hiukan muuttunut aiemmasta hypätessämme taas melkein vuodella ajassa eteenpäin. Vaikka se keskittyykin samoihin hahmoihin, kausi on täynnä rakkautta ja ystävyyttä, joka tuo oman lisänsä tarinaan, muodostaen samalla monia mahdollisia skenaarioita tapahtumien eskaloitumiselle. Kauden pinnalla leijaileva Neuvostoliitto-USA vastakkainasettelu on aikaansa nähden hyvin tarkasti tuotu sarjaan ilman, että se liikaa kaunistelisi kummankaan puolen politiikkaa ja toimia jättäen katsojat kahden pahan välille seuraamaan rakastettavien hahmojen seikkailuja vaaralliseksi muuttuneessa maailmassa.

Stranger Thingsin kolmas kausi on hyvin komediapainoitteinen ja veikeä kaiken kaikkiaan, joka osaa yllättää myös lämminhenkisyydellään ottaen huomioon tapahtumien massiiviset panokset ja hahmojen väliset konfliktit muutosten täyttämässä kesässä. Hyvin eriskummallinen tunnelma vangitsee katsojansa moitteettomasti hoiperrellessaan samalla ensimmäisen kolmen jakson aikana etsiessään kultaista keskitietään. Neljännen jakson aikana sarja alkaa löytämään oman vauhtinsa ja tasapainonsa. Ensimmäiset jaksot eittämättä hakevat vähän itseään kokeillessaan erilaisia lähestymistapoja tunnelmansa puolesta, mutta sen jälkeen kausi vain paranee ja paranee nousujohteisesti jakso jaksolta huikean jännitysspektaakkelin rakentamisen avustuksella ja vangitsee katsojan upeasti tapahtumien ytimeen.

Jos ei pelottavin, niin ainakin jossain määrin iljettävin Stranger Things -kausi saatavilla. Pitkän turvallisen ajanjakson jälkeen eriskummalliset tapahtumat palaavat takaisin Hawkinsiin kummittelemaan lempihahmojamme, mutta ei ehkä ihan sillä tavalla millä olisimme ennakkoon uskoneet. Visuaalisista efekteissä ei olla säästelty penniäkään, sillä tällä kertaa kaikki efektit tuntuvat niin fyysisiltä ja jossain määrin jopa iljettävän yksityiskohtaisilta. Myös sarjan visuaalinen ilme tuntuu olevan astetta värikkäämpi ja räikeämpi etenkin ensimmäisten jaksojen aikana, joista paistaa 1980-luku nostalgisen railakkaasti läpi. Lisäksi sarjan visuaalisuus on edelleenkin mielettömän upeaa katseltavaa ja sitä jää ihastelemaan haltioissaan ihan pienen pienistä yksityiskohdista massiivisen isoihin kokonaisuuksiin asti.

Joitakin yksityiskohtia ja tarinakaavoja selkeähkösti kierrätetään aiemmista kausista ikään kuin uudestaan, mutta kokonaisuus kuitenkin toimii moitteettomasti siitä huolimatta eikä nämä samat painopisteet aina tunnu niin päällekäyviltä. Muutamat tarinakaaret ja aloitteet, joita sarjan hahmot aloittavat, jäävät raa'asti kesken lähes heti aloituksensa jälkeen, minkä vuoksi sitä haluaakin kyseenalaistaa sivusta seuraavana tahona näiden tarpeettomien aloitusten olemassaoloa sellaisenaankin.

Eroten toisesta kaudesta, kolmannessa kaudessa käsitellään enemmän niitä hahmoja päähahmojen lisäksi, jotka jäivät vähemmälle huomiolle aiemmin. Esimerkiksi Billy ei vielä toisella kaudella paljon kovisluonnettaan pidemmälle onnistunut avaamaan itseään risteävien tapahtumien keskellä, mutta tällä kertaa uppouudumme hyvin syvälle hänen hahmonsa ytimeen ja siihen ennennäkemättömään puoleen, joka vakuuttavasti inhimillistääkin hänet lopulta. Ne hahmot taas, joille ei keksitty mitään järkevää tekemistä, jäävät lojumaan ryhmänsä mukana häntänä vailla sen ihmellisempää työpanosta tai minkäänlaista tarkoitusta.

Jo tutuista hahmoista Billy, Hopper ja Steve olivat mielestäni tämän kauden suurimmat onnistujat. Hopperin hahmo oli ehkä yksi miellyttävimmistä yksityiskohtia toisella kaudella isällisen roolinsa vuoksi. Kun viime kaudella pohjustettiin ja rakennettiin hänen ja Elevenin isä-tytär -suhdetta, niin tällä kertaa Hopper alkaa kokemaan pikkuhiljaa sitä, että kuinka vaikeaa vanhemmuus saattaa olla, kun lapsi saavuttaa teini-ikää ja kaikkea mitä se tuokaan mukanaan.

Hopperin lisäksi omiin suosikkeihin kuuluva Steve on jo toisesta kaudesta saakka vallannut minut jollain erikoisella tavalla. Se on niin hauskaa nähdä kuinka tämä hyvin suosittu ja naisten havittelema saalis muuttuu kahden kauden aikana niin radikaalisti mukavaksi ja sympaattiseksi isä-hahmoksi koko lapsiryhmälle ja etenkin Dustinille, jonka kanssa tämä ystävystyy syvällisimmin koko poppoosta. Itse pystyn samaistumaan Steveen ehkä eniten koko sarjan valikoimasta, sillä näen itseni liian selkeästi hänessä, mikä on jossain määrin jopa pelottavaa ajatella, mutta näin se vain on.

Uudet hahmot tuntuvat sopivan muottiin ihan toimivalla tavalla. Lucasin pikkusisko Erica yritettiin tuoda ikään kuin hummoristisena vastapainona kaikelle draamalle, mutta jonkin ajan kuluttua hänen hahmonsa alkoi vain ärsyttää hyvin rasittavan luonteensa vuoksi. Hawkinsin korruptoitunut pormestari Larry Kline jäi ikävästi taka-alalle pystyttäen muutaman esteen Hopperin ja Joycen operaatiolle. 

Alexei oli kiinnostava kommunistinen lisä kahakkaan, joka kuitenkin yllätti erittäin paljon sydämmellisyydellään ja viattomalla luonteellaan. Täytyy kyllä sekin mainita, että kommunisti-terminaattori oli kyllä aika erikonen veto Dufferin veljeksiltä, sillä se selkeästi oli puhdas neuvostoliittolainen kopio Arnold Schwarzeneggerin esittämästä legendaarisesta hahmosta, mutta vailla minkäänlaista persoonallisuutta ja luonnetta. Hänestä ei oikein piitannut, vaikka hyvin efektiivinen olikin omassa elementissään. 

Robin vaikutti ennakkoon hieman epämääräiseltä lisäykseltä tähän asetelmaan, mutta mitä pidemmälle sarjassa edettiin ja mitä enemmän saimme tietää hänestä taustaa, sitä enemmän aloimme tykkäämään hänestä ja hänen ulottuvasta tarinakaarestaan. Robin oli lopulta oikein oiva lisä Steven vierustoveriksi heidän tapahtumarikkaan eriskummallisessa tarinassa. Heidän kemiansa toimivat näytöllä hyvin vakuuttavasti ja heidän ystävyytensä kukoisti upealla läsnäolollaan läpi kauden.

On hienoa nähdä kuinka hahmot pääsevät kaikki tapahtumien jyvälle aivan omian teitään pitkin löytäen lopulta toisensa keskipisteestä yhdistäen voimansa. Tällä kertaa Eleven ei pääsekään kovin helpolla, sillä hän löytää vihdoin vertaisensa voimiensa valossa, joka onnistuu myös vakuuttavasti pistämään voimakkaalle psykokineettiselle tytölle kampoihin. On myös virkistävää nähdä, että Elevenin voimat eivät olekaan niin yksiuloitteisia, ikään kuin pelkkää mustaa valkoisella, vaan niissäkin on omat syvemmät ulottuvuutensa ja mahdollisuutensa kasvuun ja muutokseen.

Pakko vielä lyhyesti nostaa vadille lukuisat mielettömät pop-kulttuuriset viittaukset 1980-luvulta. Tällä kertaa viittauksista jäivät parhaiten mieleen Stephen King-aiheiset noteeraukset. Löysin ohimennen hyvin selkeitä viittauksia Christineen, Hohtoon, sekä It:iin. Stephen Kingin lisäksi sarjassa oli kirjaimellisesti tarjolla Back to the Futurea sekä George Romeron Day of the Deadia. Kauden aikana viitataan myös suoraan John Carpenterin The Thingiin Coca-Cola-viittauksen yhteydessä. Näitä ja monia muita pop-kulttuurisia alueita viitataan sarjan aikana aivan käsittämättömän paljon ja laajalla säteellä. Torkahtaessaan katsojat saattavat ohittaa monta viittausta huomaamattakin. Niin paljon niitä kuitenkin on tämän sarjan aikana viljelty ja hyvä niin.

Viimeinen jakso on eeppinen ja näyttävä lopetus tälle kaudelle, joka sekä nostattaa, että turmelee tunteita samanaikaisesti. Vailla traagisia menetyksiä emme selvinneet ja ne jossain määrin sekä luonnollisesti, että yllättäenkin avasivat kyynelehtivät kanavani vapaamuotoista vuodatusta varten. Kolmannen kauden lopetus on hyvin tunteellinen ja tyhjentävä kaiken kaikkiaan, mutta antaa samalla toivoa jatkolle lupaavan lopputekstikohtauksen avustuksella. Olen tyytyväinen kauteen ja sen suuntaukseen, vaikka alku vaikuttikin ainakin omaan makuun hieman hoipertelevan etsiessään itseään ja omaa identiteettiään.

Lopetuksen jälkeen jäi tyhjä, mutta hyvin tyytyväinen olo, sillä pahimmat pelkoni kolmatta kautta kohtaan eivät käyneet onneksi toteen. Nyt olemmekin siinä tilanteessa, että Dufferin veljesten pitäisi jatkoa varten keksiä jotain aivan ennaltanäkemätöntä ja virkistävää, jotta seuraava kausi ei menisi kokonaisuudessaan täysin kierrättämisen puolelle, mitä tällä kaudessa jo jossain määrin huomasimmekin tapahtuvan. Stranger Things lukeutui minun lempisarjoihini ennen uutta kautta ja myös pysyykin korkealla kyseisellä listalla sen jälkeenkin. Kolmas kausi on mainio jatko sarjan laajemmalle tarinakaarelle, jota seuratessa ajan kulkua ei edes huomaa jossain vaiheessa. Suosittelen sarjaa jokaikiselle hengittävälle sielulle, sillä se uppoaa luultavasti jokaiselle iästä ja sukupuolesta välittämättä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.7.2019

Lähteet: kansikuva ja sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com