Blindspotting (2018) - arvostelu



Ohjaus: Carlos López Estrada
Pääosissa: Daveed Diggs, Rafael Casal, Janina Gavankar,
Jasmine Cephas Jones, Ethan Embry
Genre: Komedia, Rikos, Draama
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Olin kuullut Atlantin rannikon toiselta puolelta hyvin paljon kehuja Blindspottingin suhteen, joten olin hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa ennen katsastustani. Kaikista ylistelyistä huolimatta olin hieman epäileväinen sen suhteen, että oliko elokuva tosiaan niin hyvä, mitä kaikki ovat sanoneet siitä ja saaneet sen näyttämään. Joka tapauksessa lähdin hyvin avoimin mielin ja vähin odotuksin seuraamaan elokuvan tapahtumia, jotka olivat itse konseptia lukuunottamatta aivan tuntemattomia minulle aloittaessani katsastustani. Oliko Blindspotting oikeasti hyvä elokuva vai oliko sen tahaton mainostus lyönyt vain hiukan yläviistoon ylistyksiensä johdosta?


Tuomittu tummaihoinen vanki Collin yrittää monen vuoden sellissä istumisen jälkeen suorittaa vuoden mittaista koeaikaa vankilan ulkopuolella hyvin tiukkojen sääntöjen rajoittamana. Yllättäen koeaikansa lopussa hän todistaa vierestä kyseenalaisen ampumisvälikohtauksen, jossa valkoihoinen poliisi ampuu tummaihoista miestä selkään monta kertaa, tappaen tämän paikalleen. Karun näyn todistaneena, tämä tapahtuma jää kummittelemaan Collinin mieleen pidemmäksi aikaa.

Se saa hänet miettimään, sekä arvioimaan uudestaan elämäänsä, sekä tiukkaa suhdettaan parhaaseen ystäväänsä Milesiin, joka on tunnettu harkitsemattomuudestaan, varomattomuudestaan ja happamuudestaan. Onnistuuko Collin kestämään koeaikansa loppuun joutumatta virkavallan kanssa tekemisiin vai onnistuuko hänen paras ystävänsä Miles kuitenkin vetämään tämän astetta painostavampaan tilanteeseen, jossa hänen täytyisi kuvainnollisesti väistellä ristitulessa kimpoilevia luoteja?


Alusta asti Collinille asetetaan tarinaa varten tiukat rajoitteet, joita hänen täytyisi noudattaa päästäkseen vankilan kaltereista eroon lopullisesti. Itse katsoja onnistutaan myös saamaan heti kättelyssä kartalle elokuvan konseptin puolesta ja hahmolle asetetuista rajoitteista, jotka taas nostattavat automaattisesti riskipainoitteisuutta elokuvan tunnelmassa ja jatkuvasti Collinin toimintaa silmällä pitäen.

Kiinnostavasti elokuva päättää sijoittaa minimaalisen pohjustuksensa jälkeen varsinaisen tarinansa Collinin koeajan loppuun - viimeisen kolmen päivän aikavälille, jolloin tämä rikollinen vetää viimeisiä päiviä tiukan valvonnan alaisena. On hyvin jännä huomata, että elokuvan hahmot toimivat vakuuttavasti omillaan, vaikka heidän persooniaan ei sen kummemmin pohjustetakaan ennen varsinaisen tarinan alkamista. Katsoja ikään kuin heitetään keskelle valmista perustaa ja ympäristöä, joka sykkii valmiiksi täynnä elämää ja väriä.


Tehtyään virheen aiemmin elämässään on hän nyt kaikissa kirjoissa tuomittu rikollinen, joka joutuu tästedes aina todistamaan olevansa parempi ihminen, kuin mitä aiempi antoi näyttää. Hänellä on halua parantaa tapojaan ja työskenteleekin koeajan aikana muuttofirmassa, joka pistäisi herran takaisin rutiininomaisen elämän tielle. Kyseisessä työssä hänen paras ystävänsä myös työskenteleekin, mikä taas pitää huolen siitä, että hahmot pysyvät alusta asti tiukassa siteessä toisiinsa päästämättä toisiaan näkyviltä.

Collin yrittää elokuvan aikana viimeisen päälle varmistaa, ettei joutuisi viimeisten päivien aikana vaikeuksiin vahingossakaan virkavallan kanssa, mikä tarkoittaisi taas sitä, että hänen vapautumisensa vankilasta työnnettäisiin myöhemmäksi. Yllättäen Collinin paranemisen tielle törmää odottamattoman yllättävä käänne, joka horjuuttaa ja iskee häntä emotionaalisesti ja syvältä. Poliisin ampuma tummaihoinen mies jää kummittelemaan tämän mieleen jatkuvasti vaikuttaen oireilevasti tämän päivään ja yleiseen hyvinvointiinsa.


Elokuvan aikana Collinin paras ystävä Miles koettelee tätä jatkuvasti sekä tahallisesti, sekä tahattomasti erilaisin tavoin sillä välin, kuin tämä etsii aktiivisesti itseään ja omaa identiteettiään traumaattisten tapahtumien herättäessä hänen toisen näkökulmansa elämästä eloon. Miles ja päähahmomme ex-heila Val vetävät köyttä Collinin suhteen tehden tämän kasvamisesta sekä elämässään oikean tien löytämisestä entistä haastavampaa.

Hän jää hyvin ristiriitaiseen ja tukalaan tilanteeseen kahden ääripään vetäessä ja manipuloidessa tätä samanaikaisesti toisiaan vastaan. Collinin hahmon kasvu on käsinkosketeltavan upeaa seurattavaa ja viimeiset kohtaukset osuvat hyvin vaikuttavalla tavalla maaliinsa, kun otetaan huomioon läpikuljettu töyssyinen tie ja sen tuomat käänteet, sekä vastoinkäymiset. Miles ja Val taas tuovat hienoa tasapainoa elokuvaan, sekä lukuisia konfliktin mahdollisuuksia tarinan käytettäväksi, jotka sitten kasvattavat automaattisesti Collinin hahmoa tämän ylittäessä eteen tupsahtaneita esteitä ja korkeita emotionaalisia aitoja.


Elokuvassa on hyvin hahmovetoinen tarina, joka etenee hyvin vuoristoratamaisella otteella alusta loppuun asti ja pystymme investoitumaan hahmoihin ja heidän koettelemuksiin täysillä ajankohdasta ja tilanteesta huolimatta. Vaikka tarina tuntuukin hyvin pienikokoiselta kokonaisuudelta, se käsittelee hyvin vaikuttavia ja ajankohtaisia teemoja vakuuttavalla tavalla. Elokuva käsittelee hyvin painavia teemoja ja poliittisia kantoja, joiden esillepano toteutuukin hyvin painostavalla selkäpiitä karmivalla tavalla.

Se likkuu hyvin metafyysisellä tasolla konseptinsa suhteen ja viesti menee vakuuttavasti perille sukeltaen kylmänviileästi suoraan katsojan ihon alle. Elokuvassa on ajoittain jopa yllättävän kutkuttava tunnelma, joka osaa olla myös kolikon kääntöpuolella hyvin lämminhenkinen ja laadukkaan komediapainoitteisesti latautunut kokonaisuus. Teknisestä näkökulmasta katsoen elokuva on hyvin miellyttävä ja monipuolinen. Kuvaus on hyvin toteutettua ja ajoittain jopa kekseliäällä tavalla kehitettyä ja elokuvan värimaailma vaihtelee pitkin kestoaan pistävän värikkäästä, hieman pidättäytyväisemmän rauhallisempiin sävyihin luoden täysin erilaisia tunnetiloja tunnelman käytettäväksi.


Blindspotting on yllättävänkin laadukas elokuva, joka ei aluksi vaikuta kovin kummoiselta, mutta mitä pidemmälle siinä edetään ja uppoudutaan tarinan ytimeen ja sen varsinaiseen tarkoitukseen, sitä moniuloitteisemmaksi ja vaikuttavammaksi se alkaa muodostumaan. Tarinankerronta on suurimmaksi osaksi hyvin vakuuttavaa ja mukaansatempaavaa, mikä pitää huolen siitä, että katsoja pysyy keskittyneenä elokuvan tärkeimpiin seikkoihin: tarinaan, sen hahmoihin ja vakavaluonteisiin teemoihin loppuun asti.

Suosittelen elokuvaa ehdottomasti lämmöllä niille katsojille, jotka ovat tottuneet katsomaan mielellään syväluotaavia ja haastavia elokuvia. Blindspotting nimittäin onnistuu tuomaan oman tärkeän viestinsä näytölle mitä innovatiivisimmalla ja eriskummallisen hypnotisoivalla tavalla. Elokuva ei välttämättä ihan jokaisen mieleen ole, mutta on ehdottomasti yrityksen arvoinen kokeilu, joka saattaa parhaimmasssa tapauksessaan viedä maton alta katsojalta kuin katsojalta.


On hienoa nähdä kuinka pienemmät tuotannot ja elokuvat saattavat olla paljon parempia, kuin mitä ne päällepäin saattavat vaikuttaa. Vaikka ajoittain ne uivatkin syvissä vesissä teemojensa puolesta, osa kyseisistä teoksista osuvat viestin viemisessään nappiin lähes joka osa-alueella ja Blindspotting on ehdottoamsti yksi näistä yllättävän syväluotaavista elokuvista, jotka eivät useinmiten osu valtavirran huomioon, mutta joita nostetaan laatunsa puolesta kuitenkin varteenotettavimpien elokuvien joukkoon yhä useammin ja useammin vuosi vuodelta. Odotan innolla seuraavaa pienemmän tuotannon massiivista yllätystä...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 13.8.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit