Ohjaus: David Leitch
Pääosissa: Dwayne Johnson, Jason Statham,
Idris Elba, Vanessa Kirby, Helen Mirren,
Elza González, Eddie Marsan, Cliff Curtis
Idris Elba, Vanessa Kirby, Helen Mirren,
Elza González, Eddie Marsan, Cliff Curtis
Genre: Toiminta, Seikkailu
Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia
Jos olette Fast & Furious-elokuvasarjaa yhtään seuranneet sen tarkemmin, niin saatatte sitten tietääkin kuinka paljon se on muuttunut vuosien saatossa tyyliltään sekä konseptiltaan ja kuinka ylilyövältä se saattaa ajoittain vaikuttaa. Sen voin kuitenkin sanoa, että jo ennen tämän elokuvan katsastamista olin sataprosenttisesti varma siitä, että tämän elokuva aikana vedetäänkin homma vielä enemmän ränttäliksi.
Odotukset eivät olleet korkealla tämän elokuvan suhteen ja ehkä ihan hyvä vain, sillä kokemus olisi paljon avoimempi ja elokuvalla olisi hyvä mahdollisuus säväyttää vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Olin joka tapauksessa hyvin kiinnostunut näkemään, että kuinka takavasempaan he menivätkään tämän konseptin kanssa ja mikä tärkeintä: toimiko se näytöllä sellaisenaan? Lähdetään jo availemaan päällimmäisiä ajatuksia elokuvasta...
Joukko MI6-agentteja Hattie Shaw'n johdolla piirittävät Etheonin varastotilat ja yrittävät anastaa vaarallisen virus-kapselin pois vaarallisista käsistä. Korkeatasoisella teknologialla tehostettu Brixton Lore yrittää estää tämän tempauksen, mutta epäonnistuu kuitenkin. Hattien ollessaan karkuteillä vaarallisen viruksen kanssa ja ylivertainen superkonna kannoilla vaihtoehdot alkavat loppumaan lyhyeen. Kuitenkin tämä tapahtuma kerää salaisten organisaatioiden huomion ja he yhteistyössä lähettävät kaksi parasta ammattilaistaan selvittämään viruksen katoamistemppua.
Uudet kollegat Luke Hobbs ja Deckard Shaw joutuvat vastoin tahtoaan lyödä viisaat ja hurjat päänsä yhteen saadakseen viruksen pois teknologiapainoitteisen kultin käsistä, jotta maailma säästyisi varmalta hävitykseltä. Mutta kun nämä astetta kehittyneemmällä teknologialla jahtaava konnajoukko mielii kapseliaan takaisin tehokaksikon operaatiosta tuleekin astetta töyssyisempi ja monimutkaisempi kokonaisuus, joka ei luultavasti olekaan niin helppo kuin mitä nämä kaksi isoa egoa ajattelevat sen ennakkoon olevan. Onnistuvatko he erimielisyyksistään huolimatta hoitamaan operaationsa kunniakkaasti loppuun vai koituuko jatkuva nahistelu heidän kohtalokseen?
Heti alkuun on pakko kyllä informoida teille, että tämä elokuva on tasan kolme asiaa: toimintaa, komediaa ja puhdasta ''aivot narikkaan''-viihdettä kokonaisuudessaan. Kuten odotinkin, elokuva on juurikin sitä mitä osasin odottaa ja jos katsojana ei tiedosta sitä mihin on joutumassa, se ei välttämättä onnistu yrityksessään. Itse tiedostin jo elokuvan tuotannon julkistuksen aikoihin sen, että se tulisi olemaan aivotonta viihdettä, jonka aikana reviteltäisiin toiminnalla ja komedialla, kun otetaan myös huomioon näyttelijävalinnat. Hobbs & Shaw on kyllä aivan omaa tasoaan ylilyövällä radikaalisuudellaan...
Dwayne Johnsonin esittämän Hobbsin ja Jason Stathamin esittämän Shaw'n jälleentapaaminen työn merkeissä on kyllä hyvin hauska ajatus itsessäänkin, kun muistelee kuinka kaksikko otti yhteen aiemmin Fast & Furious-elokuvasarjassa. Tämä vastoin tahtoa työksenteleminen loi automaattisesti elokuvalle käytännössä rajoittamattoman konfliktipesäkkeen, jota ravisuttamalla saataisiin ylitsepääsemättömiä ongelmia ja suuria esteitä tarinan ärsykkeeksi. Nämä kaksi massiivista egoa, eivät meinaa millään mahtua samaan kuvaan nahistelematta.
Uutena hahmona Vanessa Kirbyn esittämä Hattie Shaw tuo elokuvaan ylipääsemätöntä naiskauneutta, ovelan persoonan ja jossain määrin brutaalia voimaa tähän muuten testosteronipainoitteiseen asetelmaan. Hän pohjustaa myös Shaw'lle järkeenkäyvät motiivit, jotka puskevat tätä eteenpäin yrittäessään pelastaa oman siskonsa Idris Elban esittämän hahmon Brixtonin ja hänen takanaan tomivan teknologiapainoitteisen kultin kynsistä.
Tämä kultti ohjailee ja manipuloi mediaa, sekä järjestöjä sisältä käsin järjestäen mitä vaarallisimpia tilanteita omille kohteilleen, jotka he yrittävät neutralisoida kaikin keinoin saadakseen tilanteen kontrolliin ja muokattua itselleen sopivammaksi. Etunenässä johtava Brixton on ikään kuin koneellisesti yli-ihmiseksi paranneltu terminaattori, joka pystyy esimerkiksi ylivertaisten voimiensa avustuksella ennakoimaan liikkeitä ja analysoimaan vaaratilanteita valmiiksi ennen niiden tapahtumista.
Hänen voimiensa alkuperän varsinainen tarina on kiehtova tapaus itsessäänkin ja on suoraan sanottuna yksi miljoonasta mahdollisuudesta, jotka voivat tapahtua vain kerran jollekin erityiselle. Tämä käytetty mahdollisuus tuokin Brixtonille selkeän etulyöntiaseman tuttua tehokaksikkoa vastaan, sillä hän käytännössä on oman kuvauksenkin mukaan käytännössä ''musta Teräsmies''. Tämä hahmo jäikin hyvin mieleen juurikin sen ylivertaisuuden avustuksella. Itse hieman pelkäsin, ettei tämä ylilyövä aspekti välttämättä toimisi elokuvassa kovin hyvin, mutta kaikessa epäuskottavuudessaan se upposi elokuvaan kuin kuuma veitsi voihin.
Elokuva on nopeatempoinen ja päräyttävä kokonaisuus, joka tarjoaa lähes jatkuvaa psykedeelisen armotonta toimintaa, epäuskottavankin eeppisiä takaa-ajoja, sekä osittain toimivaa huumoria yhdessä rytisevän puuduttavassa paketissa. Toiminta osaa olla niin ylilyövää, että se onnistuu jopa yllättämään katsojan kuin katsojan mitä radikaalisimmin tavoin. Tuntuu ihan kuin elokuvan tekijät olisivat jopa kuvaustilanteen aikana keksineet päästä lisää yksityiskohtia jo itsessään massiiviseen soppaan tehdäkseen kohtauksista entistä eeppisen epäuskottavia ja ylilyöviä kokonaisuuksia.
Se kyllä täytyy vielä toiminnasta sanoa, että mitä pidemmälle etenemme elokuvassa, sitä puuduttavammaksi tämä toiminnan radikaalinen ylikuormitus alkaa tuntumaan, mutta se toki johtuu myös hiukan liian pitkästä kestosta, joka vain venyttää elokuvaa muutamaa ylimääräistä toimintakohtausta varten. Mutta vaikka elokuva toimintansa puolesta onkin osittain viihdyttävää seurattavaa, se on kokonaisuudessaan valitettavan unohdettava tuotos.
Komedia on suurimmaksi osaksi ihan menevää ja ajoittain oikeasti pistää katsojan naurahtamaan hyvin tasapainoitettujen komediapainoitteisten kohtausten avustuksella. Se ei kuitenkaan aina osu maaliinsa, vaikka ajoittain naurattaakin kyllä katsojaa jopa väsyneiden ja kertaalleen kierrätettyjen vitsien avustuksella. Hyvänä esimerkkinä toimi Hobbsin ja Shaw'n jatkuva nahisteleminen, joka alussa tuntui kaikessa naurettavuudessaankin hyvältä idealta ja kohteelta elokuvan komedialle, mutta myöhemmässä vaiheessa se alkaa vain puuduttamaan, kun tilanteisiin ei meinaa enää mitään uutta tai järkevää avautua.
Visuaalisesti elokuva osaa olla kyllä hyvin kekseliäs ja vakuuttava etenkin kamera-ajojen ja hidastustensa puolesta, mutta joissain kohdissa ja tapauksissa visuaaliset efektit näyttävät hyvin tönköiltä, mutta sekin johtuu vain siitä, että niissä pompotellaan niin radikaaleilla yksityiskohdilla ja asioilla, että niitä on lähes mahdotonta saada näyttämään uskottavilta ja luontevilta. Elokuvassa matkustetaan moneen eri paikkaan ja maailman kolkkaan, mikä on ihan hyväksi näinkin pitkälle kokonaisuudelle. Se tarvitsee lukuisat maisemanvaihdoksensa, jotta tämä hiukan itseään toistava konsepti pysyisi tarpeeksi kiinnostavana ja tuoreen oloisena loppuun asti.
Muutamat kohtaukset ovat aivan uskomattoman eeppistä koettavaa kaikessa epäsukottavuudessaankin. Vaikka tilanteet eivät olekaan suurimmaksi osaksi kovin uskottavia ja fyysiikan lakeja seuraavia seikkoja, ne viihdyttävät katsojaa kaikessa eeppisyydessään ja uskomattomuudessaan. Välillä jopa naurattaa, että kuinka ylilyöväksi ja villiksi meno muuttuukaan ajan kanssa, mutta ne tuovat sitten omat päivänselvät ja epähuomiossa jätetyt epäloogisuutensa soppaan, jotka jäävät hiukan vaivaamaan jälkeenpäin, kun niitä rupeaa analysoimaan.
Hobbs & Shaw on sellainen elokuva, jonka pystyy pienellä analysoinnilla ja maalaisjärjellä purkamaan aivan minimaalisiksi palasiksi jättäen sen kitumaan rakenteellista vajauttaan, mutta toisesta näkökulmasta katsoen sen tarkoitus on aina ollutkin olla ylilyövä ja epälooginen viihdepaketti, joka ei säästelisi millään osa-alueella mitään. Onneksi elokuva on tiedostanut oman hölmöytensä alusta asti ja heittääkin kaiken kirjaimellisesti peliin epäloogisuudensa, absurdiudensa ja jopa naurettavuudensa muodossa.
Ainoa oikeasti puuduttava vika on elokuvan pituudessa, joka on aivan liian pitkä tällaiselle tuotokselle - vähän niin kuin tämä arvostelu itsessäänkin. Toki elokuva mässäilee luultavasti kahden elokuvan verran jatkuvalla toiminnallaan ja psykedeelisellä nopeudellaan, mutta pituus kuitenkin tuntuu ikävästi etenkin loppupuolella, jolloin sen vaan toivoisi pistävän jo kaiken pakettiin.
Hobbs & Shaw on yltäpäältä asiansa ajavaa komediaa ja toimintaa, mutta jos toivotte näkevänne jotain enemmän kuin näitä kahta aspektia, niin sitten tämä elokuva kyllä tuottaa pettymyksen. Itselleni elokuva oli positiivinen yllätys, jonka ehdottomasti pystyisin katsomaan uudestaan, mutta en itse tarinan, vaan eeppisen toiminnan vuoksi. Muistakaa jäädä myös lopputekstien jälkeistä kohtausta, joka ehkä hieman valaisee tämän sivutuotoksen suuntausta enemmän.
Lähteet: kansikuva impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti