Ohjaus: Gene Stupnitsky
Pääosissa: Jacob Tremblay, Keith L. Williams, Brady Noon,
Molly Gordon, Midori Francis, Izaac Wang, Millie Davis
Genre: Komedia, Seikkailu
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Komedia. Erittäin vaikea genre tehdä elokuvia, ellei ole ammattilainen sillä osa-alueella. Mielestäni komedian taso on ollut viimeisten vuosien aikana hyvin alhaalla lukuunottamatta muutamia yksittäisiä yllätyksiä. Se taas yleensä johtuukin siitä, että komedia on tyylilajina yksinkertaisesti vain hyvin vaikea. Siihen vaaditaan oikeaa osaamista, jotta tuotos onnistuisi toimimaan sekä varteenotettavana elokuvana, että katsojaa jatkuvasti naurattavana kokonaisuutena. Näillä alustuksilla, menimme Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa katsomaan elokuvaa ja odotuksemme olivat suht koht samanlaiset - pidättäytyneet.
En itse henkilökohtaisesti odottanut elokuvaa kovin suurilla odotuksilla, sillä on pakko myöntää, etten ole ollut yksi nykyajan komedian suurimmista kannattajista alkuunkaan. Hyvin moni tuotos ei ole tuntunut oikein vakuuttavan minua etenkään komediansa puolesta viime vuosien aikana, joten oli kiehtovaa nähdä, että onnistuisiko tämä elokuva muuttamaan näkemykseni jollain tavalla. Voisiko yllättäen veikeä ja aikuispainoitteisella tavalla roisi esiteinikomedia muuttaa kieleni kellossa vai onko tämä taas kerran keskinkertaisen jonon jatkeeksi...
Kolme kutosluokkalaista poikaa lintsaavat koulusta aloittaakseen eeppisen henkisen matkansa. Siihen kuuluu muun muassa vahingossa varastettuja huumeita, teinityttöjen jahtaamina olemista, sekä kaikkensa yrittämistä päästäkseen kotiseuduille odotettuihin suosittujen kutosluokkalaisten juhliin. Onnistuvatko pojat lopulta selviämään kaikista esteistä ja eteen tupsahtaneista vaarallisista käänteistä vai viekö matka mukanaan tuomitulle tielle?
Hahmoja ei varsinaisesti alusteta mitenkään sen ihmeellisemmin, mutta toisaalta tässä jokseenkin rajatussa kaavamaisessa asetelmassa sillä ei tunnu olevan mitään merkitystäkään, sillä heidän intressinsä, sekä perimmäiset motiivinsa onnistutaan hyvin selvästi avaamaan elokuvan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Myös elokuvan veikeä, mutta hävytön tunnelma tulee hyvin ajoissa piilostaan esiin tekemään selväksi, että sen aikana tullaan näkemään kaikennäköisiä erikoisuuksia.
Max ihastuksissaan yrittää löytää keinonsa päästäkseen suosittujen lapsien ryhmään ja mielistellä heitä päästäkseen sitä kautta lähemmäs ihastustaan. Lucas on hyvätahtoinen ja lämminhenkinen poika, joka joutuu kuitenkin sopeutumaan kaikkien muidenkin muutosten keskellä perheensä yllättävään avioerotilanteeseen. Thor taas välittää liikaa omasta statuksestaan ja haluaa kuulua viileiden koululaisten joukkoon keinolla millä hyvänsä. Hän tuntuu tekevän lähes mitä tahansa muutoksia itseensä ja käyttäytymiseensä päästäkseen huomion keskipisteeksi.
''Säkkituolisälleille'', joksi nämä pojat omaa ryhmäänsä kutsuvat, sattuu ja tapahtuu monenlaisia asioita elokuvan aikana, mutta varsinaista määränpäätä ja suuntaa elokuvalla ei kuitenkaan sillä hetkellä tunnu olevan, vaan se muovautuu ja muuttuu tapahtumien aikana. Pojat yrittävät siis käytännössä löytää itsensä ja paikkansa näiden kaikkien muutosten ja kasvun ohessa koulustaan muiden arvostelevien silmien alaisuudesta. Tuotoksen varsinainen tarina on enemmänkin esiteinien henkinen matka, jonka aikana pojat siirtyvät ikään kuin lapsellisuuksistaan hyvin eriskummalliseen, muutosten täyttämään, sekä hyvin kiusalliseen esiteini-ikään.
Laittomista katukaupoista takaa-ajoihin ja aikuismaisista aktiviteeteistä ''hit or miss'' -komediaan, elokuva onnistuu viihdyttämään suurimmaksi osaksi kestoaan, mutta ei kuitenkaan jätä sen pitävämpää tai kestävämpää vaikutusta katsojaansa myöhempää analysointia varten. Sen aikana lauotaan hyvin hävyttömiä vitsejä, jotka kaikessa naurettavuudessaankin saavat katsojat hörähtelemään ja muutamissa kohdissa jopa kontrolloimattomien naurukohtausten alaiseksi.
Elokuvassa on sielua ja emotionaalista latausta odotettua enemmän, vaikka onkin lopulta aikalailla kerran katsottava ja valitettavan unohdettava kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Monta kiinnostavaa yksityiskohtaa ja aloitusta jätetään ikäväti roikkumaan jatkeettomina, minkä vuoksi elokuva tuntuu jatkuvasti menettävän hyviä mahdollisuuksiaan syvällisempään kontekstiinsa. Onneksi konteksti pysyy kuitenkin suht koht kekseliäänä ja omaperäisenä astumatta jatkuvasti tarinansa aikana samoihin saappaisiin ja tarinallisiin painopisteisiin.
Vuoristoratamainen, mutta kuitenkin valitettavan kaavamainen tarina, joka ei vakuuta rakenteellisesta näkökulmasta katsoen kontekstiltaan, vaikka toki onkin ihan viihdyttävä tuotos ensimmäiseltä istumalta katsottuna. Dialogi ajoittain tuntuu siltä, että aikuiset puhuisivat lasten kautta, mikä tekee vuoropuheluista ajoittain jossain määrin ylilyövän epäuskottavia. Onneksi ryhmän sisäinen kemia toimii näytöllä vakuuttavan oloisesti, sekä saa katsojan tarpeeksi investoitumaan hahmoihin ja heidän koettelemuksiin.
Elämän aikana monet asiat muuttuvat ystävistä maisemiin ja sisäisistä muutoksista ulkoisiin, mutta aito ystävyys pysyy kuitenkin aina sisimmässä. Elokuvassa on selkeä punainen lanka, jota seurataan teemansa puolesta, vaikka tarina hieman ajelehtii minne ikinä kerkiääkään lyhyen kestonsa aikana. En sanoisi, että tämä elokuva muuttaisi minun omaa suhdettani nykypäivän komediaan kuitenkaan millään tavalla, mutta kyllä sen mielellään kuitenkin kerran katsoo ohimennen, jos ei muuta.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti