Ohjaus: Tommy Lee Wallace
Pääosissa: Harry Anderson, Dennis Christopher, Richard Masur,
Annette O'Toole, Tim Reid, John Ritter,
Richard Thomas, Tim Curry
Genre: Draama, Kauhu, Mysteeri
Kesto: 3 tuntia 12 minuuttia (2 osaa)
Kun puhutaan Stephen Kingistä, useinmiten ensimmäisenä jokaiselle tulee mieleen herran suurin ja tunnetuin nappiosuma It, joka on kauhistuttanut miljoonia lukijoita ympäri maailmaa. Ei ainoastaan, että se on vaikuttanut moneen ihmiseen niin massiivisesti vuosien mittaan, mutta itse kirjailija tuntuu myös olevan hyvin monen tahon ehdottomissa suosikeissa etenkin, kun puhutaan jännityskirjallisuudesta. Itselleni Stephen Kingin tuotos tuli elämääni vasta myöhemmässä vaiheessa ohimennen ja itse konsepti kuulosti jo silloin hyvin kutkuttavalta ja häijyltä.
En ole vielä kerennyt lukemaan koko kirjaa loppuun sen ollessa niin pitkä ja aikaavievä kokonaisuus kaiken kaikkiaan yli tuhannen sivun pituutensa vuoksi. Vaikken olekaan varsinaisesti mikään lukutoukka, pystyn kuitenkin varmuudella sanomaan, että Stephen Kingin It on tähän asti ollut hyvin laadukasta luettavaa. Se ei välttämättä sovellu ihan jokaiseen makuun tekstin ollessa hyvin karkeaa ja ajoittain jopa hävytöntäkin luettavaa, mutta siitä kuitenkin tuntuu puhkuavan kutkuttavaa tunnelmaa ja mielettömän kiehtovia teemoja.
Nyt oli kuitenkin sopiva aika vierailla uudestaan Tommy Lee Wallacen ohjaamassa It-minisarjassa, joka on kuin onkin aiheuttanut monille tahoille lukuisia unettomia öitä ja pahimmassa tapauksissa jopa koulrofobiaa (klovnipelkoa). Itselleni tämä tuotos on enimmäkseen ollut vain selkäpiitä karmiva tuotos parhaimmassa tapauksessa, mutta ei se minulle sen kummallisempia jälkiä kuitenkaan jättänyt. Pikemminkin aloin kiinnostumaan yhä enemmän ja enemmän itse kirjailijasta ja hänen laajasta tuotannostaan tämän minisarjan avustuksella. Nykyään pidänkin itseäni Stephen Kingin ja hänen työstään pohjautuvan tuotannon ehdottomana kannattajana ja puolestapuhujana.
Vuoden 1960 Derryssä, ryhmä kiusattuja hylkiöitä joutuvat yllättäen pahan intergalaktisen muodonmuuttajan kuolettavaan tähtäimeen kaupungin lasten massakatoamisten aikana. Klovnin ulkomuodon itselleen normiksi valinnut entiteetti ruokkii itseään lasten pelosta ja voimistuu sielu sielulta yhä karmivammaksi ja uskottavammaksi taruksi. Pysäytettyään demonisen entiteetin ensimmäistä kertaa lapsina, luusereiden kerho joutuu lyömään päänsä uudestaan yhteen lopettaakseen Derryssä tapahtuvat kauhut, kun Pennywiseksi titeerattu pahuus herää kolmekymmentä vuotta kestäneestä horroksestaan takaisin täyttämään elämänsä tarkoitustaan.
Hypätään sitten vihdoin sen pidemmittä puheitta suoraan asiaan. Tämä kaksiosainen minisarja on hyvin epäkäytännöllisesti kasattu kokonaisuus, joka ailahtelee tasonsa puolesta ja kiirehtii pohjustuksensa kanssa turhan pikaisella otteella. Kyllä, jokainen tärkeä hahmo pohjustetaan aluksi erikseen ennen kuin heidät ajetaan sitten yhteen erilaisten yhteisten koettelemuksien keskelle, mutta minisarja tekee sen kuitenkin niin tiuhaan tahtiin ja suoraan sanottuna huonosti tasapainotetusti, ettei se toimi kovin vakuuttavasti yhtenäisenä kokonaisuutena.
Minisarjan aikana kiirehditään niin paljon, että siihen investoituminen ei ole missään nimessä itsestäänselvyys enää ja sen tunnelmallinen efektiivisyys kärsii prosessissa myös valitettavan paljon. Tarina kerrotaan suurimmaksi osaksi takaumina ja muistelmina, joten aikajanalla hypitään hyvin tiuhaan tahtiin edestakaisin vailla mitään sen toimivampaa kaavaa. Vaikka tämä tuotos onkin jopa nykyisillä mittapuilla pitkä kolmen tunnin kestossaan, se ei tunnu kuitenkaan olevan tarpeeksi tämän massiivisen tarinan kertomiseen. Se on kuin kokoelma kirjasta adaptoituja hetkiä ja kohtauksia, joita on koitettu parhaan mukaan yhdistellä toisiinsa, tehden sen hiukan heikohkon oloisesti.
Tunnelma on ajoittain erittäin painostava ja kutkuttava, mutta samaan aikaan monet editointiratkaisut ja leikkaukset syövät sekä uskottavuutta, että pelottavuutta aivan liian paljon, että se toimisi yhtä efektiivisesti, kun ehkä kokemattoman lapsen näkökulmasta katsoen. Lapsille tämä tuotos ajoittain ehdottomasti herättää pelkoa ja unettomia öitä, mutta aikuisen näkökulmasta katsoen se ei kuitenkaan enää vakuuta juuri ollenkaan. Se ei ole kestänyt aikaa kovin kummoisesti, minkä vuoksi minisarjan varteenotettavuuskin on kärsinyt runsaasti. Se on valitettavasti vain puhtaalla nostalgialla junnaava teos tätä nykyä.
Efektit ovat hyvin ailahtelevalla tasolla kaiken kaikkiaan. Vaikka käytännön efektit osaavatkin yllättää ajoittain hyvin positiivisesti, suurin osa niistä kuitenkin ovat hyvin halvasti tuotettuja ja toteutettuja kokonaisuuksia, jotka onnistuvat yrittämättäänkin aiheuttamaan laajaa ihmetystä näytön toisella puolella istuvalle katsojalle. Pienet yksityiskohdat ja epäloogisuudet satuttavat minisarjaa mitä pidemmälle siinä edetään. Laiskahkosti ja hiukan hosuvasti leikatuista kohtauksista tavanaomaisiin maalaisjärjellisyyksiin tuotos ailahtelee uskottavuutensa ja varteenotettavuutensa puolesta hyvin laajalla säteellä.
Minisarjan lopetus on hyvin antiklimaattinen ja laiskahkon helposti ratkaistava kokonaisuus, joka ei onnistu edes herättämään mitään poikkeuksellisia tunteita katsojissaan puhumattakaan lainkaan viihteestä. Se yrittää kovasti maksaa takaisin aiemmin tärkeiksi nostettuja yksityiskohtiaan tarinan loppupuolella käytettäväksi, mutta ne kuitenkin pistetään nippuun niin teennäisten ja naurettavien tapojen kautta näytölle, että ne eivät herätä minkäänlaisia tunteita tai takaisinmaksua.
Vaikka kokonaisuudessaan tämä onkin hiukan heikko tuotos kriittisestä näkökulmasta katsoen, siinä on kuitenkin myös muutama ihan varteenotettavakin seikka pitämässä ailahtelevaa pakettia pystyssä. Tim Curry toimii oikein mainiosti Pennywisenä ja hänen karmaisevan petollinen läsnäolonsa nostattaa tunnelmaa jokaisessa kohtauksessa, jossa hän on mukana. Omasta mielestäni hän ei kuitenkaan saa tarpeeksi tehtävää minisarjassa, vaan jää eittämättä taka-alalle, vaikka onkin miellyttävän kutkuttavaa seurattavaa roolissaan.
Miljöö tuntuu autenttiselta ja sillä tuntuu olevan aivan oma henki pihisemässä syvällä rakenteissaan, vaikka itse tuotoksella ei sitä aina olisikaan. Derry on hyvin eriskummallinen ja merkillinen kaupunki, joka tuntuu peittelevän näitä hyvin karmaisevia tapahtumia loppuun asti, etenkin kun puhutaan paikallisista asukkaista. Aikuiset eivät joko näe tai halua nähdä eriskummallisia tapahtumia omin silmin ja se voi johtua myös siitä, että he pelkäävät itsekin kuoleman enkelin korjaavan satonsa heidän kohdallaan, minkä vuoksi he päättävät olla puuttumatta näihin hirvityksiin.
Sekin voi taas olla, että aikuiset eivät näe näitä tapahtumia tai Pennywiseä, elleivät he ole itse joskus joutuneet tämän hurjan entiteetin pelottelemaksi ja jahtaamaksi lapsena. Minisarjassa on myös monia suoria viittauksia itse kirjaan ja sen laajaan sekä kiehtovaan mytologiaan, joihin ei kuitenkaan paneuduta sen kummemmin pieniä noteerauksia enempää. Tämän vuoksi tuntuukin, että tuotos vain raapii hellästi konseptin pintaan, mutta ei oikein tunnu koskaan ihan pääsevän kunnolla sisään.
Kyllähän tämän katsoo kerran vähintään ja toisen kerran nostalgian huurujen vuoksi, mutta kolmas kerta onkin jo hiukan pitkästyttävämpi. Se tuntuu olevan hyvin vajaavainen kokonaisuus, joka ei kestä aikaakaan kovin hyvin, jotta siitä voisi nauttia muutamia yksityiskohtia enempää. Suosittelen ehdottomasti katsomaan ihan kiinnostuksesta, jos kyseinen Stephen Kingin kirjoittama tarina tai konsepti kiinnostaa, mutta en lähtisi kuitenkaan ensikertalaisena odottaa liikoja. Lapsille minisarja toimii moitteettomasti, mutta aikuisen silmissä se hajoaa käsiin epäloogisuuksiin ja hyvin ailahtelevaan luontoonsa. Andy Muschiettin It painiikin sitten jo aivan eri kategoriassa tasonsa puolesta...
Lähteet: kansikuva ja minisarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti