Ohjaus: Josh Cooley
Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Annie Potts,
Tony Hale, Keegan-Michael Key, Jordan Peele,
Keanu Reeves, Madeleine McGraw, Christina Hendricks
Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Arvosteltuani kaikki kolme aiempaa elokuvaa juuri hiljattain, oli vihdoin aika hypätä uuden ja jokseenkin yllätyksellisen jatko-osan kimppuun, joka aiheutti paljon pelonsekavia tunteita sekä minussa, että monessa muussakin ympäri maailman. En pelännyt missään nimessä sen takia, että tämä kyseinen jatko-osa voisi olla huono, vaan enemmänkin sen vuoksi, ettei sillä olisi tarpeeksi tarkoitusperää toimiakseen osana tätä hyvin rakastettua elokuvasarjaa ja sen suurta yhteneväistä tarinaa. Varautuneilla odotuksilla lähdin kuitenkin katsomaan elokuvaa ja toivoin todella, että se ei pettäisi minua.
Woody, Buzz ja muut tutut leluystävät ovat asettuneet aloilleen uuden lapsen Bonnien lelujen kanssa jo isoksi kasvaneen Andyn lahjoitettua omat kallisarvoiset lelunsa tytölle lähtiessään itse opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Tytön elämä on yhtälailla muutoksia täynnä, sillä hän pääsee vihdoin esikouluun tutustumaan kouluympäristöön ja sen tarjoamiin monipuolisiin oppimistapoihin. Ensimmäisen tutustumispäivän aikana Bonnie askartelee itselleen uuden leluystävän - Forkyn.
Tämä uniikki roskista kasattu lelu potee kuitenkin itsetuhoista epävarmuutta ja identiteettikriisiä, mikä tuo mukanaan automaattisesti paljon riskejä ja tiukkoja tilanteita kaikille etenkin, kun Bonnien perhe päättää lähteä yllättäen automatkalle toiseen kaupunkiin rentoutumaan ennen tytön esikoulun alkamista. Mitä tapahtuu, kun Woody joutuu pelastusaikeissaan eroon Bonniesta ja muista ystävistään, aloittaen samalla aivan oman erityislaatuisen seikkailun ohessa uuden leluystävän Forkyn kanssa?
Aivan ällistyttävän nerokas alkutekstikohtaus kertoo jo kaiken oleellisen tämän elokuvan vaikuttavuudesta ja tulevan materiaalin laadusta. Se vaivihkaa onnistuu piilossa näkösällä viittaamaan ja tulkinnallisesti kertaamaan aiempien osien asetelmia ja vuosien mittaan tapahtuneita muutoksia muutamien sekuntien voimin. Tässä monien vuosien ajankuvauksessa kohtaus leikataan niin juohevasti ja sulavasti yhteen, että sitä ei parane muuta kuin ihailla tekijöiden erinomaista teknistä osaamista. He saavat kaiken näyttämään taas aivan järkyttävän helpolta. Palaamme siihen kuitenkin vielä myöhemmin.
Woody ja kumppanit totuttelevat uuden lapsen Bonnien kanssa elämistä tuntemattomassa, mutta tuttavallisessa ympäristössä uusien leluystäviensä kanssa vanhan omistajan Andyn lähdettyä opiskelemaan. Lelujen yhteistyö toimii edelleenkin ja he todella yrittävät kaikkensa ollakseen tukena ja pitääkseen tytön tyytyväisenä kaiken aikaa. Vaikka lelujen uusioryhmä ei ihan vielä täydellisesti istu muottiinsa leikkiensä perusteella, he omistautuvat tehtävälleen täysillä puhaltaessaan yhteen hiileen tauottomasti.
Woodyllä alkaa olemaan pikkuhiljaa pulaa tekemisestä, kun Bonnie on alkanut jättämään hänet yhä useammin huomioimatta. Tämä kuitenkin näkee oivan mahdollisuuden uudelle elämäntarkoitukselleen, kun aivan uusi ja uniikki lelu liittyy tuttavalliseen lelurinkiin mukaan. Woody yrittää pitää kaksin käsin huolta itsetuhoisesta lelusta pitääkseen sekä itsensä, että Bonnien tyytyväisenä. Roskakorit vetävät Forkyä puoleensa ymmärrettävästi alkuperänsä nojalla ja Woodyn tehtävänä on yrittää kääntää tämän pää asian suhteen. Kokemuksellaan lehmipoika yrittää vakuuttaa uudelle ystävälleen, että hän on tätä nykyä lelu ja tärkeä sellainen omistajalleen.
Kun perhe lähtee matkalle, Woodyn tehtävä muuttuu muutamaa astetta rankemmaksi projektiksi. Hän ei periksiantamattomuutensa vuoksi halua luovuttaa asian suhteen mistään hinnasta, vaan pitää huolta Forkystä tätä itseään, häntä itseään, sekä Bonnieta varten. yllättävien käänteiden ja konfliktien seurauksena Woody ja Forky ajautuvat hyvin odottamattomin asetelmin ja tlanteisiin, jotka ajoittain osoittautuvat paljon pettävämmiksi, kuin mitä aluksi ne vaikuttaisivat olevan.
Elokuvassa käsitellään aiempien osien tapaa samantyylisiä syvällisiä teemoja ja aiheita, jotka emotionaalisesti vetävät mukaansa, mutta hieman eri näkökulmasta katsoen vain tehden tilanteista tuoreahkoja kaikin puolin. Tunnelmallisesti elokuva käy molemmissa ääripäissä ja erityisen monipuolisella käytöllä myös, jatkuvasti hyppien hyvin tasapainotetulla tavalla surullisten ja iloisten tunteiden välillä pitkin elokuvaa. Lelujen kokemat panokset ja koettelemukset ovat erittäin massiivisia, hyvin alustettuja ja hienosti käytettyjä hyväksi pitkin elokuvaa saadakseen mahdollisimman paljon tunnetta irti hahmoista.
Bo Peepin hahmoa käsitellään tällä kerralla paljon huolellisemmin jäätyään eittämättömän vähäiselle ruutuajalle kahden viimeisimmän osan aikana. Tällä kertaa pääsemme toden teolla hieman syvemmälle syventymään hahmon alkuperään, menneisyyteen, sekä muutosten täyttämään nykyhetkeen. Buzzilla on aivan oma valaistumisen hetkensä meneillään sisäisen äänensä kanssa ja tämä sattuukin ajamaan tämän yllättävän onnekkaastikin Woodyn ja Forkyn jäljille.
Uusista lisäyksistä Gabby tuntuu olevan parhaiten alustettu ja kasvatettu hahmo, joka tekee kaikkensa päästäkseen edes kerran hänen lempilapsen Harmonyn leikkeihin mukaan. Hän on kuitenkin valmis menemään ääripäihin saadakseen haluamansa ja jollain ihmeellisellä tavalla ohjaajat onnistuvat saamaan hänen motiivinsa kyseenalaisille suunnitelmilleen paljon inhimillisimmiksi ja siedettävemmiksi. Gabby on manipuloiva ja kekseliäs nukke ja etenkin silloin, kun hän haluaa saada jotain itselleen tärkeää hyppysiinsä.
Edellisestä osasta tutun Lotson tapaan Gabby lämmittelee ensin hieman katsojaa ja leluja myötätunnollisuudellaan, sekä tuttavallisella vieraanvaraisuudellaan, mutta pikkuhiljaa alamme pienien viittausen valossa ymmärtämään, etteivät kaikki jauhot ole puhtaita myöskään Gabbyn päässä. Muina lisäyksinä Bunny ja Ducky tuovat elokuvaan monipuolista ja nasevaa komediaa. Etenkin heidän ''avainten haku'' -kohtaus oli puhdasta timanttia kaiken kaikkiaan, joka onnistui yllättävän helposti ajamaan katsojansa kontrolloimattomaan nauramisen tilaan.
Viimeisenä mainittavana lisäyksenä nostaisin myös Duke Caboomin, jota näyttelee ''keanussancea'' tällä hetkellä elävä näyttelijä Keanu Reeves. Hänkin tuo näytölle oman persoonallisen karismansa ja hurmaa katsojan kuin katsojan omistautuneisuudellaan. Elokuvan huumori on lähes kokonaisuudessaan erittäin toimivaa, sekä perhen pienimmille, että vanhemmillekin sukupolville sukupuolesta ja muista suuntauksista välittämättä.
Teknisestä näkökulmasta katsoen elokuva on mieletön saavutus itsessäänkin puhumattakaan tarinallisista saavutuksista. Parin vuosikymmenen aikana animaatiotekniikka on kehittynyt aivan järkyttävän nopealla tahdilla ja tuntuisi edelleenkin olevan niin, että jokaiset Toy Story -elokuvat olisivat aina olleet animaation edelläkävijöitä teknisestä näkökulmasta analysoituna. Nimittäin tämäkin elokuva taas nostaa riman aivan käsittämättömän korkealle lyöden jopa erinomaisen edeltäjänsäkin samaisella osastolla.
Vaikka ennakkoon kyseinen jatko-osa vaikuttikin käytännössä tarpeettomalta rahastusyritykseltä, se toimii yllättävän moitteettomasti osana hyvin suosittua ja laadukasta Toy Story -tarinaa, joka edelleen pystyy syventymään yhä syvemmälle hahmojemme sisimpään. Elokuva hymyilyttää katsojaa alusta loppuun asti kokiessamme siinä samalla mitä tiukempia ja hauskempia tilanteita. Tarinan lopetus on tunteellinen ja rohkea ratkaisu tekijöiltä, jolla saadaan jälleen kerran vakuuttava lopetus elokuvasarjan massiiviselle, sekä yhtenäiselle tarinalle ja sen lukuisille menestyksekkäille vuosille.
Toy Story 4 on ehdottomasti yksi tämän vuoden hauskimmista ja miellyttävimmistä teatterikokemuksista, joka jää muistiin hellyttävänä ja rakastettavana seikkailuna. Toisella katsastuskerralla se jopa parani ainakin omalla kohdallani, joten suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos vain on mahdollista ja kerkiää arjen keskellä nauttia hyvästä elokuvasta.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti