Ohjaus: David Yarovesky
Pääosissa: Elizabeth Banks, David Denman, Jackson A. Dunn,
Jennifer Holland, Emmie Hunter, Matt Jones,
Meredith Hagner, Becky Wahlstrom
Genre: Kauhu, Jännitys, Scifi
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Nyt ollaan hyvinkin jännittävän äärellä, sillä tällä kertaa luvassa olisi elokuva, jota on pohdittu ja spekuloitu itse sarjakuvienkin äärellä jonkun aikaa. Mitä jos Teräsmies muuttuisikin pahaksi? Kiehtova ajatus, eikös? Se se myös onkin - kiehtova ajatus. Päätimme kotosalla istua Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa katsomaan kyseistä elokuvaa, sillä se ei milloinkaan saapunut Suomen teatteriohjelmistoon, vaikka aluksi näyttikin rantautuvan tänne ajoissa. Sekin nostatti myös odotuksiamme entisestään, sillä odotimme noin puolisen vuotta sen saatavuutta ja nyt se oli vihdoin käsissämme.
Olimme innoissamme ja toiveikkaana elokuvan puolesta, sillä me molemmat olimme myytyjä tälle ennennäkemättömälle ajatukselle. Markkinointimateriaalit ja videot näyttivät selvästi myös, että elokuvassa huokuisi mytologiaa, syvällisiä aiheita ja raakoja tilanteita. Samanaikaisesti ne näyttivät myös jossain määrin liikaakin, sillä näistä meille annetuista pienistä mysteerisistä palasista pystyi käytännössä kokoamaan elokuvan tärkeimmät painopisteet ja asettamaan ne oletetuksi kokonaiskuvaksi, minkä vuoksi olikin hieman pelottavaa nähdä, että onnistuisiko teos koskaan yllättämään katsojaansa tarpeeksi toteutuksensa puolesta.
Tori ja Kyle Breyer on pari, joka on yrittänyt saada omaa lasta hyvin pitkän aikaa kuitenkin onnistumatta siinä. Yhtenä yönä heidän toiveensa käy toteen, kun heidän tontilleen putoaa muukalaisalus. Tässä kapselissa on pieni avuton vauva, jonka Breyerit adoptoivat esikoisena omakseen. Vuosien päästä jo kaksitoista vuotias Brandon alkaa pikkuhiljaa huomaamaan, että häntä ei ole ihan tavallisesta puusta veistetty ja hänen palava halunsa tietää asiasta enemmän ajaa hänet tappavalle tielle, joka eskaloituessaan saattaisi ajaa koko maailman tuhoon.
Heti alkuun on pakko painottaa, että Brightburn on järkyttävän nopeatahtinen elokuva, joka ei osaa antaa katsojalleen tilaa sisäistää tarinan aikana tapahtuvia tapahtumia kunnolla, vaan puskee jatkuvasti lisää materiaalia jo valmiiksi klaustrofobisessa muotissaan. Elokuva ei siis myöskään alusta tapahtumia kovin kauaa, vaan hyppää heti asian ytimeen. Siinä tehdään hyvin valikoituja ratkaisuja tarinankerronnallisesti ja tuntuu katsojasta täten jatkuvasti siltä, että jokin juoksee tarinan perässä taukoamatta. Tarina nimittäin tekee vakuuttavan sadan metrin nopeusennätyksen, mutta se ei mielestäni ole kovin hyvä juttu alkuunkaan.
Aika kuluu järkyttävän nopeasti, emmekä pysty oikein sanomaan, että kuinka nopeasti tämä Brandonin muutos asettuu ja eskaloituu muottiinsa. Hänen tarinakaarensa on kyllä järkevä konseptinsa puolesta, mutta elokuvan aikana tuntuu, että ohjaaja David Yarovesky jättävän monia keskeisimpiä rakenteellisia ja maalaisjärjellisiä yksityiskohtia katsojan näkyviltä, jotka olisivat voineet avata enemmän teräspojan motiiveja ja syitä miksi tämä kaikki tapahtuu. Mytologia jää nimittäin hyvin laihaksi ja epäselväksi. Teoksen aikana monet suunnat, joita otetaan, jäävät vain viittauksiksi, joita ei koskaan käsitellä edes alkeellisella tavalla. Tämän vuoksi monet hahmojen tekemät ratkaisut jäävät hieman mysteerisiksi, eikä hyvällä tavalla.
Yksityiskohtiensa valossa elokuva olettaa katsojan tietävän joitain asioita itse Teräsmiehestä, joita ei koskaan edes alusteta tai rakenneta elokuvan aikana ennakkoon, vaan ne tuppaavat vain ilmestymään ja tapahtumaan kuin taivaalta pudonneet lapset - eli erittäin ''todennäköisinä'' seikkoina. Brandonin monipuolisia voimia tulee puskista jatkuvasti lisää, vailla niiden realisointia ja löytämistä. Sekin on myös hieman laiskaa kokea, että hänen voimiensa puhkeamisen jälkeen, hän tuntuu olevan täydellinen jokaisella osa-alueella, vaikka mitään siihen liittyvää ei olekaan luontevasti rakennettu tai edes viittaavasti näytetty. Tämän vuoksi tämä muutos vaikuttaakin niin radikaalilta ja satunnaiselta etenkin, kun tarinankerronnallinen tahditus on tätä luokkaa.
Elokuva on muutenkin täynnä yksiuloitteisia hahmoja, joiden tarkoituksena on vain yksinkertaisesti tulla teurastetuksi ja tämän vuoksi investoituminen ja vastoinkäymisistä välittäminen jää kaikin puolin minimaaliseksi. Toki esimerkiksi Brandonin vanhemmat Tori ja Kyle ovat yrittäneet saada lasta niin pitkään, että on ymmärrettävää miksi taivaalta pudonnut lapsi tuntuu taivaalliselta merkiltä. Mutta siitäkin huolimatta, kun tätä syvällistä ajatusta ei enää onnistuta edistämään siitä tilanteesta eteenpäin ja hahmot jäävät vain oman yksiuloitteisuudensa orijksi, heistä ei vain enää onnistu välittää ja saada mitään sen enempää irti.
Ideana Brightburn on törkeän kiehtova ja hyvin omaperäinen lähestymistapansa puolesta, mutta kiirehtivän luonteensa vuoksi se menettää väkisinkin potentiaaliaan ja tulee ulos valitettavan keskinkertaisena. Tarinan maalaisjärjellisestä näkökulmasta katsoen on myös hyvin merkillistä, että Brandon ei jää kiinni teoistaan jo ensimmäisen tapponsa jälkeen. Ottaen huomioon, että mitä kaikkea poika tekee ja jättää jälkeensä tapahtumien edetessä, on hyvin vaikea uskoa, ettei pojan merkillistä yliluonnollista käyttäytymistä ja murhia onnistuta liittämään toisiinsa missään vaiheessa ennen elokuvan viimeistä spektaakkelia.
Jos teoksessa on jotain efektiivistä ja mainion näköistä, niin ne ovat teräspojan aiheuttamat teurastukset. Ne ovat nimittäin aivan mielettömiä ja yllättävänkin raakoja kokonaisuuksia, jotka jättävät ajoittain katsojan jopa järkyttyneeksi. Niistä kohtauksista löytyy nimittäin myös monta mahaa vääntävää kohtaa, joiden aikana ainakin itse tuumailin, etten ole välttämättä ikinä missään aiemmin nähnyt mitään vastaavaa. Efektit olivat erittäin pieneen budjettiin nähden erittäin vakuuttavat. Paria kuvaa lukuunottamatta, he onnistuivat ehdottomasti visuaalisuutensa puolesta. Kuvauskin on erittäin laadukasta pitkin elokuvaa ja korostettu värimaailma nostaa tunnelman vakuuttavasti yläilmoihin.
Elokuvalla on niin paljon potentiaalia, mutta se valuu hukkaan hyvin kiirehtivän toteutuspanoksen vuoksi. Siksi tätä elokuvaa onkin turhauttavaa alkuperäismateriaalin kannattajana katsoa, koska siitä haluaisi ehdottomasti pitää ja jotkut yksittäiset yksityiskohdat miellyttävät, mutta tähdet eivät vain tunnu kaikkien hyvienkin asioiden valossa menevän ihan linjaan. Brightburn on sellainen elokuva, josta mielellään katsoo parikin kohtausta uudestaan, mutta kokonaisuus ei vaan pelaa kovin hyvin yhteen. Ristiriitainen teos kaiken kaikkiaan...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti