Ohjaus: Ang Lee
Pääosissa: Will Smith, Mary Elizabeth Winstead, Clive Owen,
Douglas Hodge, Theodora Miranne, Benedict Wong
Genre: Toiminta, Draama, Scifi
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Viime vuosien aikana on tullut valitettavan heikosti uusia innovatiivisia ideoita, jotka muuttaisivat käsitystämme itse elokuvista ja niiden uniikeista tekotavoista. Gemini Manin tapauksessa on kuitenkin yritetty laajasti mainostaa aivan uudenlaisia rajoja rikkovia tekniikoita, jotka saattaisivat mullistaa elokuvien tekoa huomattavasti. Lähdimme Elokuvan taikaa -arvostelusivua kirjoittavan ystäväni kanssa katsomaan elokuvaa hyvin matalin odotuksin, sillä sen tarjoamat markkinointimateriaalit eivät tuntuneet tuovan mitään sen erikoisempia tunteita esille ja joista voisimme olla muutenkaan kovinkaan innostuneita.
Eläkkeelle toivova palkkatappaja Henry Brogan joutuu viimeisen komennuksensa jälkeen keskelle merkillistä takaa-ajoa, jonka kohteeksi hän itse yllättäen joutuu. Hänen peräänsä lähetetään mysteerinen palkkatappaja, joka tuntuu lukevan tämän kokeneen veteraanin jokaisen liikkeen ennalta. Etsiessään vastauksia itseensä kohdistuneen jahdin alkuperästä ja sen matkan varrella sitomista solmuista, Henry huomaakin, että kaiken tämän takana lymyää paljon salaperäisempi operaatio taustalla. Onko sen tarkoituksena siivota vanhoja jälkiä ja sidoksia vai onko kaikella paljon syvällisempi selitys tarjolla?
Heti alkuun on pakko mainita, että elokuva ei keskity paljoakaan varsinaiseen alustamiseen tai mihinkään toissijaiseen sivujuoneen, vaan se käsittelee puhtaasti omaa tarinaansa välittämättä sen syvällisemmistä yksityiskohdista tai muista vähemmän tärkeistä seikoista. Elokuvan varsinainen tarina on alustettu erittäin nopeasti pohjustamatta pintapuolista kummemmin seurattavia hahmojamme. Henry Brogan on hahmo, jonka puolelle katsojana nojautuu päähahmona luonnollisesti eniten elokuvan aikana, mutta kovinkaan paljon se ei kuitenkaan tarjoa tarvittavaa syvyyttä tai sen ihmeellisempiä rakennuselementtejä investoituaksemme tämän vastoinkäymisiin.
Elokuva etenee yllättävänkin geneerisellä tavalla toimintaelokuvaksi. Se laahaa silloin, kun pitäisi saada enemmän konseptista irti ja kun taas toimintaa pusketaan enemmän, se ei enää ihan tunnu osuvan maaliinsa. Ohjaaja Ang Leen yritykset saada mielenkiintoisesta konseptista kaikki irti, jää hiukan vaisuksi lopulta, vaikka ihan kiehtovia ideoita ja rohkeita teknisiä ratkaisuja koittaakin tehdä parhaansa mukaan pitkin elokuvaan. Ei sillä, etteikö hänellä ollut kaikkia työkaluja käytettävissään, mutta jotain tuntuu pahasti uupuvan tästä ailahtelevan aneemisesta kokonaisuudesta.
Elokuvassa on ehdottomasti hyviä teknisiä suorituksia, jotka osaavat yllättää positiivisesti. Kuvaustekniikka mukailee hyvin realistista nopeutta ja kuvataajuutta, jonka tuloksena elokuva tuntuu paljon käsinkosketeltavammalta ja tuoreemmalta. Tuotos muistutti monessa kohtaa sekä kuvauksellisesti, että tyylillisesti Steven Soderberghin Unsanea, sekä monia muita ammattimaisesti puhelimella kuvattuja kokopitkiä elokuvia. Gemini Man kuitenkin tuntuu perimmiltään muistuttavan enemmän videopelimäistä sisältöä, kuin elokuvaa ihan visuaalisesta esillepanosta itse tarinaan.
Elokuvan tarjoamat ''vallankumoukselliset'' visuaaliset efektit paistavat näytöltä esille hyvin epäluonnollisen näköisinä etenkin, jos niiden tökkivän luonteen huomaa alusta asti. Nuorempi, mutta puhtaasti tietokonetekniikalla luotu Will Smith on vakuuttavan, mutta hämmentävän näköinen kokonaisuus samanaikaisesti. Vaikka päällepäin hahmo näyttääkin oikein mainiolta ulkonäöllisesti, sen tekemät liikkeet ja ilmeet tuntuvat häiritsevän usein rikkovan luonnollisuuden ja realistisuuden välistä illuusiota tehden siitä automaattisesti käytännössä videopelitasoa - tosin hyvän videopelin tasoa.
Se kuitenkin ikävästi onnistuu etäännyttämään näytön toisella puolella seuraavan tarkan katsojansa sekä itse hahmosta, että koko elokuvasta ailahtelevan varteenotettavuutensa vuoksi. On kuitenkin hyvin kiinnostavaa nähdä myös kuinka tavalliset kaduntallaajat saattavat ottaa tämän uudenlaisen tarjonnan vastaan ja huomaavatko he samoja häiritseviä piirteitä kuin meikäläinen asian tiimoilta vai jäävätkö efektit lopulta kuitenkin sille uskottavammalle puolelle heidän tapauksessaan. Vaikka elokuvan tekninen puoli onkin tavallaan ihan kunnossa monella tapaa, valitettavan monet yksityiskohdat jäivät ainakin itseäni vaivaamaan läsnäolollaan.
Vaikka elokuvassa on teknisiä ongelmia jonkin verran, sen suurimmat ongelmat piilevät heikossa käsikirjoituksessa, joka tuntuu perimmiltään olevan vain ensimmäiseltä testikappaleelta, kuin viimeistellyltä tuotokselta. Ottaen huomioon, että elokuva on ollut suunnitteluprosessissa jo miltein parikymmentä vuotta, se ei todellakaan vakuuta tässäkään muodossaan. Tunnelmallisesti tämä tuotos ei oikein säväytä alkuunkaan, vaan jää hyvin laihaksi kokemukseksi, joka pitäessään kaikki mahdollisuutensa käsissään, päättää ikään kuin valuttaa kaiken sen potentiaalin sormiensaa läpi täysin tuntemattomasta syystä.
Elokuvan ponneton tarinakin tuntuu perimmiltään olevan vain väsynyt syy esitellä modernin ajan vallankumouksellista teknistä osaamista, joka sekin vain rakoilee turhauttavan usein liitoksistaan. Se ei oikein imaise katsojaansa mukaansakaan, vaan pitää heidät yllättävän etäällä kaikesta syvällisestä kontekstista ja muusta potentiaalista. Yksiuloitteisten ja köykäisesti rakennettujen hahmojen ja muiden rakenteellisten elementtien siivittämänä elokuva ei onnistu iskemään emotionaalisesti tai tarinallisesti, mikä taas tarkoittaa sitä, että tätä elokuvaa ei tule muistamaan enää saman päivän aikana, puhumattakaan ensi viikosta.
Yksikään kohtaus ei oikein herättänyt mitään normaalista poikkeavaa tunnetilaa. Ei sillä, että se olisi edes tuntunut yrittävänkään sen kummemmin säväyttää millään. Elokuvan dialogi tarjoaa hyvin kornia materiaalia, joka yrittää nostattaa elokuvan tunnelmaa kliseisen syvällisillä ja itsestäänselvillä pohdinnoillaan. Se ei myöskään luota katsojansa älyyn kovin paljoa, vaan puskee mitä idioottimaisimpia letkautuksia dialogin yhteydessä varmistaakseen, että näytön toisella puolella lymyilevät korvat ymmärtäisivät selvimmätkin yksityiskohdat varmasti.
Elokuvassa on myös monta väkinäisesti luotua taistelukohtausta, jotka pidemmän päälle alkavat vain turruttamaan katsojaa. Sekin on erikoista, että kuinka lähes jokainen toimintakohtaus alustetaan dramaattisella dialogilla, jonka aikana vastakkainasetetut hahmot pääsevät toisiinsa käsiksi ihan nenän edessä. Monesti käy niin, että toisella hahmolla saattaa olla käsissään ase, jolla hän osoittaa toista sillä hetkellä puhuvaa hahmoa ja päästää tämän niin lähelle itseään, että lopulta tilanne muuttuu nyrkkipainiksi. Kaikesta laiskasta olemuksestaan huolimatta, elokuva onnistuu tarjoamaan pari ihan toimivaa toimintakohtausta, jossa hetkeksi katsojan kiinnostus saattaa nousta muutamaksi minuutiksi.
Gemini Man on tuotos, joka ei pitkän tuotantoprosessinsa jälkeenkään toimi kovin vakuuttavasti. Toki elokuva tarjoaa monia kiehtovia ideoita ja teemoja käsiteltäväkseen, mutta jättää ikävästi nämä mahdollisuudet käyttämättä tai muuten vain keskeneräisiksi. Toimintaelokuvaksi tämä teos on laiska ja ponneton kokonaisuus, joka yrittää olla vallankumouksellinen elokuva, mutta se ei kuitenkaan tarinallisesti ja rakenteellisesti ikinä yllä vaaditulle tasolle, jotta sitä voisi muistella lämmöllä. Muutamista vakuuttavista teknisistä suorituksista huolimatta elokuva painuu hyvin pikaisesti historiaan, eikä ainakaan onnistuneena vallankumouksellisena edelläkävijänä.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti