Ohjaus: Stanley Kubrick
Pääosissa: Jack Nicholson, Shelley Duvall,
Danny Lloyd, Scatman Crothers
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 26 minuuttia
Kun puhutaan kauhuelokuvien aatelistosta, yleisimmin jokaisen suosikkilistalla tuikkii Stanley Kubrickin ohjaama Hohto, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Hohto oli saanut yllättävän nihkeän vastaanoton kriitikoilta julkaisuvuotenaan, mutta vuosien varrella se on onnistunut kuitenkin löytämään tiensä kaikkien aikojen arvostetuimpien teosten keskuuteen. Itselleni tämä teos oli ensimmäisestä katselukerrastani asti jäänyt mieleen yhdeksi kaikkien aikojen mieleenpainuvimmiksi elokuviksi koskaan.
Sen häiritsevän syvälliset teemat, sekä järkyttävän efektiivinen tunnelma on kutkuttanut selkäpiitäni edelleenkin jokaisella uudelleenkatsastuskerrallani, enkä siltikään saa siitä tarpekseni. Mistä tämä johtuu? Miksi elokuva toimii niin hyvin? Miksi se on mittavassa pitudessaankin niin uudelleenkatsastettavaa sorttia? Miksi Stanley Kubrickin ohjaama Hohto on niin rakastettu ja ylistetty lähes kaikkien elokuvien rakastajien keskuudessa? Uppoudutaan suoraan asian ytimeen...
Jack Torrance on perheenisä, joka matkustaa vaimonsa Wendyn ja poikansa Dannyn kanssa vuoristoilla sijaitsevaan Overlook-hotelliin vastaanottamaan työpaikkaa talonhoitajana talven ajaksi, jolloin hotelli pysyy suljettuna vieraista ja muu henkilökunta lähtee ansaitsemalleen lomalleen. Vaikka tyyni vuoristoilmasto ja syvä hiljaisuus saattavatkin olla hyviä puolia paikassa, hotelli itsessään tuntuu olevan hiukan enemmän kuin mitä päällepäin se näyttäisi olevan. Mitä tapahtuu, kun Jack alkaa menettämään järkeään viettäessään kuukausia neljän seinän sisällä. Onko hän itse menettämässä vain kontrolliaan vai voiko olla, että hotellin mysteerisen yliluonnollinen voima saattaisi olla mukana juonessa?
Kuten jo tässä vaiheessa kaikki varmasti tietävätkin, Stanley Kubrick ja Stephen King eivät oikein tuntuneet löytävän kultaista keskitietä keskenään tämän filmatisoinnin suhteen, vaan ohjaajalla sattui olemaan aivan omanlainen näkemys ja visio kirjailijan teoksesta, josta tämä toinen osapuoli ei oikein pitänyt. Kubrick käytti kirjaa vain ponnahduslautana erilaisille teemoilleen ja ideoilleen, joiden avulla hän lähestyisi sitten kirjan tapahtumia ja hahmoja mahdollisimman omaperäisellä ja efektiivisellä tavalla.
Tuo omaperäisyys ja efektiivisyys todistetaan jo elokuvan ensiminuuttien aikana, kun alkutekstit lähtevät pyörimään ja ikoninen musiikkiraita kaikuu kaiuttimista. Katsojana sitä heti tuntee olonsa erittäin innostuneeksi ja jännittyneeksi, eikä ainoastaan sen vuoksi, että tuo upeasti kuvattu kokonaisuus pistää riman järkyttävän ylös pelkästään tunnelmansa puolesta, mutta vakuuttaa myös siinä samalla meitä siitä, että se tulisi olemaan jotain ennennäkemättömän erityistä ja omalaatuista.
Verrattuna moniin muihin kauhuklassikoihin ja varteenotettaviin tuotoksiin, Hohto pitää oman konseptinsa mysteerisen avaimen visusti piilossa katsojaltaan, jotta teos herättäisi automaattisesti enemmän spekulaatiota ja syvällistä pohdiskelua jälkeenpäin. Elokuvan aikana on monia viittauksia tarinan varsinaiseen taustaan ja sen läpikäymiin teemoihin, mutta niitä ei koskaan kuitenkaan luonnolliseen tapaan avata tai kirjaimellisesti kerrota katsojalle. Tämä pitää huolen siitä, että tunnemme olomme hyvin investoituneiksi ja ikään kuin vangittuna jatkuvassa molemminpuolisessa kommunikaatiossa elokuvan kanssa, kun yritämme saada itsse selkoa kaikesta näytöllä tapahtuvasta.
Kun teosta verrataan esimerkiksi johonkin aivan yksinkertaiseen slasher-kauhuun, voimme heti kättelyssä sanoa, että se on täysin eri maata psykologisesti syvällisen painotuksensa vuoksi. Minkä Hohto tekee mestarillisesti on se, ettei se näytä koskaan pahan voiman olomuotoa ja todellista luonnetta fyysisesti, vaan pikemminkin viittaa ja demonstroi osittain mahtiaan monenlaisten yksityiskohtien ja hahmojen välityksellä - mitä slasher-elokuva ei yleensä pysty tekemään selkeän ja railakkaasti esiteltävän antagonistinsa vuoksi.
Tässä elokuvassa pahuuden lähde ei ole joku tietty hahmo tai fyysinen olomuoto - se on ajatus, mikä on itsessäänkin hirvittävä. Hotellilla on oma yliluonnollinen tahto, joka jää kiehtovasti elokuvan loputtuaankin perimmiltään motiiveiltaan ja selityksiltään aivan mysteeriksi - ikään kuin kirjaksi, jota on hieman luettu rivien välistä ja hyppelehtien sivulta toiselle jätetty avonaiseksi. Pelko tuntemattomasta on täten läsnä alusta loppuun asti, sillä katsojalle ei koskaan ojenneta lusikkaa täytenä ruoasta, vaan pikemminkin annetaan pelkkä lusikka käteen, jonka avulla katsojan täytyy itse kaivaa ja luoda omat johtopäätöksensä elokuvan tarjoamista vihjeistä.
Vaikka tarina on paperilla erittäin yksinkertainen ja selkeä, ohjaaja Stanley Kubrick kertoo sen hyvin uniikilla tavalla, joka avaa aivan uusia polkuja ja ulottuvuuksia sen ymmärtämiselle. Tarina osaa olla hyvin tulkinnallinen ja massiivinen labyrintti, joka vangitsee katsojansa sisäänsä ja pistää tämän oikeasti tekemään todellista aivotyötä ja analysointia päästäkseen ehjänä ulos jonkin sortin vastauksen kera. Sekin on myös vakuuttavaa, että vaikka elokuva on vaativa katsojalleen, se ei tunnu koskaan järkyttävältä taakalta, vaan sen hypnotisoivaan tarinankerrontaansa uppoutuu niin helposti, ettei sen edetessä edes huomaa ajankulua.
Sen aikana motivoituu vain entistä enemmän etsimään vihjeitä tarinan tulkinnallisesta lopputulemasta ja mahdollisia pinnan alla piileviä vastauksia lukuisiin kutkuttaviin kysymyksiin, joita tulee matkan varrella jatkuvasti vastaan. Elokuva on kokonaisuudessaan kuin hypnoottinen labyrintti, joka koostuu lukuisista häiritsevistä ajatuksista ja innovatiivisista ideoista, joita lähdetään sitten kehittämään yhä syvällisemmiksi ja syvällisemmiksi tulkinnallisiksi näkemyksiksi.
Tiedämme alusta asti, että jotain pahaa tulee tapahtumaan ja se, jos mikä, nostaa jännityksen heti kättelyssä yläilmoihin. Jack Nicholsonin upeasti esittämä Jack on perheensä sisällä muutenkin ajoittain ristiriitaisesti käyttäytyvä yksilö, joka ensitapaamisesta ei välttämättä katsojasta näyttäisi olevan kovin aggressiivinen tai epärationaalinen, mutta hänen vaimonsa paljastaa kuitenkin pieniä yksityiskohtia menneisyydestä, jotka voivat viitata miehensä kontrolloimattomaan luonteeseen ja hänen häiritsevämpään puoleensa. Sen lisäksi, kun kuka tahansa ihminen laitetaan neljän seinän sisään moneksi kuukaudeksi omien ajatustensa vangiksi, on hyvin mahdollista, että tuo henkilö saattaa menettää täysin järkensä mökkihöperyydessään.
Eristäytyminen muusta maailmasta varmistaa myös sen, että kun Jack lopulta vajoaa kuin vajoaakin hulluuden partaalle, Shelley Duvallin esittämä Wendy ja Danny Lloydin esittämä Danny joutuvat ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan tämän tuntemattoman yliluonnollisen voiman aivan yksin, vailla minkäännäköistä apua ulkopuolelta. Tämä luo hyvin ylivertaisen vastakkainasettelun ja nostaa epätoivon tunteet pinnalle elokuvassa, mikä taas tarkoittaa sitä, että jatkuva vaaran tunne seuraa meitä edetessämme tarinassamme yhä pidemmälle ja pidemmälle.
Kolme tärkeintä yksityiskohtaa, jotka muodostavat kauhuelokuvan pyhän kolminaisuuden ovat yleisimmin: jännite, tunnelma, sekä mysteeri. Hyvin harvoin näkee kauhuelokuvia, jotka pystyvät näin virheettömästi tasapainottelemaan kaikkia kolmea aspektia ja rakentamaan niistä varteenotettavan yhdisteen, vaan pikemminkin aina yksi kolmesta yksityiskohdasta jää vajaavaiseksi, jolloin kokonaisuus ei ikinä tule hipoamaankaan täydellisyyttä. Hohto kuitenkin onnistuu pitämään jokaikisen aspektin täydellä teholla ja hienosti tasapainotettuna alusta loppuun asti, minkä vuoksi sitä on aina yhtä hypnoottista katsoa uudestaan ja uudestaan, kun se saa katsojan kuin katsojan reagoimaan monella tapaa erinomaisen toteutuksensa vuoksi.
Mutta elääkö hotelli? Monessa kohtauksessa näemme kuinka monet pienet yksityiskohdat saattavat muuttua näytöllä hienovaraisin, mutta huomaamattomin tavoin. Tämä kuvastaa hotellin omaa tahtoa ja kuinka sillä on täysi ote Torrancen perheestä heidän asuessaan näillä kirotuilla mailla. Yksittäisissäkin kohtauksissa voi nähdä niin monta yksityiskohdan muutosta, jotka ikään kuin varmistavat sen, että hahmot tulevat kohtaamaan hotellin kauhistuttavan yliluonnollisen olemuksen monin eri tavoin ja odottamattaankin, puhumattakaan oikeiden tapahtumien ja näkyjen vedeen piirretystä viivasta.
Yliluonnollisuudesta puheen ollen, elokuva ei kerro mitä muuta ''hohtaminen'' on, kuin kommunikoimista. Se ei myöskään kerro milloin Jack oikeasti sekoaa ja alkaa kadottamaan käsitystään oikeasta elämästä hallusinaatioiden muodossa. Kaikkiin mysteerisiin kysymyksiin on kyllä viitattu elokuvan aikana hienovaraisin tavoin, jotka tulkinnallisuutensa puolesta avaavat lukuisia mahdollisuuksia ja lopputulemia erilaisten teorioiden muodossa, mutta yksityiskohtien yhdistäminen ja oivaltaminen jääkin sitten katsojan mielikuvituksen ja tulkitsemistaidon varaan.
Elokuvan loppu on siitä erityinen tapaus, että tarinan varsinainen käänne tapahtuu viimeisten sekuntien aikana. Se, jos mikä, on hyvin epätavanmukaista ja tämän vuoksi niin efektiivistä. Ei ainoastaan, että se muuttaa katsojan käsityksen elokuvasta kokonaan, mutta se onnistuu myös vakuuttavasti istuttamaan hyvin pelottavan ajatuksen, joka sitten oivalluksen kautta uppoaa totaalisesti ihomme alle. Emme edes kuvittele lopputuleman koskaan olevan edes varteenotettavana vaihtoehtoisena määränpäänä, vaikka elokuvan aikana viitataankin tähän hyvin suorin tavoin. Kun olemme niin uppoutuneita ja häkeltyneitä kutkuttavasta tunnelmasta ja elokuvan syvällisestä luonteesta, sitä ei pysty aina itse pysymään edes nahoissaan.
Stanley Kubrickin Hohto ei ole ainoastaan vallankumouksellinen omassa lajityypissään, mutta se onnistuu myös 2001: Avaruusseikkailun lailla kehittämään tarinankerrontaa rakenteellisesta näkökulmasta katsoen, puhumattakaan sen epäordinaarisesta lähestymistavastaan lainattuun materiaaliin. Elokuva on ajatuksiaherättävä, symbolistinen, kutkuttava ja käytännössä virheetön kokonaisuus, joka viihdyttää katsojaa joka kerralla ja avaa aina vain uusia näkemyksiä ja yksityiskohtia uudelle pohdinnalle. Täten on pelottavaa nähdä, kuinka tämän elokuvan jatko-osa Doctor Sleep pärjäisi näin ylivertaisen elokuvan jälkeläisenä. Toivon tietenkin parasta sen suhteen, mutta merkit näyttävät toistaiseksi ristiriitaisen ailahtelevilta. Aika näyttää...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti