Ohjaus: Vincenzo Natali
Pääosissa: Laysla De Oliveira, Avery Whitted, Patrick Wilson,
Will Buie Jr, Harrison Gilbertson, Tiffany Helm, Rachel Wilson
Will Buie Jr, Harrison Gilbertson, Tiffany Helm, Rachel Wilson
Genre: Draama, Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Monet pitkäaikaisemmat lukijat saattavatkin jo tietää, että minulla on aina löytynyt sydämestäni kolo Stephen Kingin tuotoksille ja niiden adaptaatioille. Enkä tarkoita sillä sitä, että tarkoituksella vaikuttaisin jollain tapaa omia mieltymyksiäni arvosteluihini ihan vain sen takia, että pidän jonkun taiteellisesta ja tarinallisesta näkemyksestä enemmän kuin toisesta, vaan pikemminkin toivon tämän kirjailijan töiden pohjalta filmatisoitavien elokuvien menestystä. Aina kun saan tietää uudesta Stephen Kingin kirjoihin pohjautuvasta filmatisoinnista - olen erittäin innnoissani.
In the Tall Grass on itselleni kuitenkin täysin tuntematon tuotos, josta sain tietää vasta äskeittäin Netflixin mainostaessaan trailerillaan uutta elokuvaansa. Kyseinen tuotos pohjautuu Stephen Kingin ja hänen poikansa Joe Hillin yhteiseen samannimiseen romaaniin, joka julkaistiin vuonna 2012. Filmatisoinnin ohjaajana toimii Vincenzo Natali, jonka aiemmin on tuonut näytölle elokuvien maailmassa esimerkiksi kulttiklassikon Kuutio ja sarjojen maailmassa kourallisen jaksoja Mads Mikkelsenin tähdittämää Hannibal-sarjaa. Olin mielissäni tästä ohjaajavalinnasta ja odotin hyvin innokkaasti - mutta varauksella, miltä tämä teos näyttäisi lopulta kokonaisuudessaan.
Sisarukset Becky ja Cal kuulevat ohikulkumatkallaan pienen pojan avunhuudot pellolta, joka kasvanut umpeen korkealla, sekä tiheällä ruohikolla. He päättävät vaistonvaraisesti lähteä etsimään tätä, mutta huomaavat piakkoin joutuneensa sen peittämän eriskummallisen voiman vangiksi, joka nopeasti onnistuu saamaan parivaljakon eksyksiin toisistaan. Täysin muusta maailmasta eristäytyneenä ja vailla realistisia mahdollisuuksia paeta, Becky ja Cal pian huomaavat, että ainoa seikka mikä on pahempi kuin eksyminen, on tulla löydetyksi.
Heti alkuun on kyllä pakko mainita, että elokuva imaisee katsojan heti alusta asti mukaansa, jos tämä kiinnostuu konseptista jo alkumetreillä ja antaa sille mahdollisuuden viedä mennessään. Toki se ei kovin erikoinen pohjustukseltaan tai alustukseltaan ole, sillä elokuvan lyhyt kesto pakottaa ohjaajan rakentamaan hahmonsa mahdollisimman nopeasti ja mukisematta. Hyvin nopeasti pääsemmekin siis tiheän ruohikon sekaan ja tarina lähteen toden teolla eskaloitumaan. Vaikka konsepti onkin aika yksinkertainen paperilla, sitä se ei kuitenkaan ole, kun elokuvassa edetään pidemmälle.
Ennalta-arvaamaton ja kiehtova asetelma, joka alkaa hyvin yksinkertaisesta ideasta ja päättyy hyvin monimutkaisten tapahtumien myötä erittäin kyseenalaisesti, jättäen katsojalleen sekä lukuisia vastaamattomia kysymyksiä, että kokonaisvaltaisen hämmennyksen. Ruohoa kontrolloiva voima muuttaa ja vääntää labyrinttiään jatkuvasti vangeiksi jääneiden ihmisten kiusaksi ja pitää huolen siitä, ettei sieltä olisi mahdollista paeta edes järjestelmällisin keinoin.
Ajan mittaan lisää ihmisiä alkaa löytymään ruohikon seasta, jotka sitten yrittävät parhaansa mukaan ohjeistaa ja opastaa sisaruksia suuntaan ja toiseen eriävien motiivien seurauksena. Avunhuutoja päästänyt poika Tobin on yksi yliluonnollisen ruohikon vangeista, joka tuntuu tietävän tästä hyvin eriskummallisesta tilanteesta ehkä enemmän mysteerisiä yksityiskohtia kuin mitä voisi edes kuvitella ennakkoon. Kaikesta kryptisyydestään huolimatta poika ei kuitenkaan ole kaikista tietoisin tästä erikoisesta asetelmasta, sillä ruohikon ytimessä lymyää jotain paljon vanhempaa ja yliluonnollisempaa.
Elokuvan tunnelma on hyvin salaperäinen ja erikoinen kaiken kaikkiaan. Jännitystä yritetään luoda aavemaisella hiljaisuudella ja yllättävän painostavalla äänimaailmalla. Vaikka se tuntuukin seuraavan suurimmaksi osaksi oikeita teknisiä elementtejä, se ei kuitenkaan lopulta ihan niin iskevästi osu maaliinsa, vaikka yrittääkin kovasti tehdä niin. Elokuvassa koetetaan erilaisia tunnelmallisia mahdollisuuksia ja ratkaisuja sekä päiväs-, että yöaikaan, mikä avartaa yhä enemmän vaihtoehtoja käytettäväksi.
Siinä yritetään käyttää paljon monipuolisia tekniikoita ja toimintatapoja, joista monet ovat ehdottomasti kiehtovia idealtaan, mutta näin yksinkertaisessa konseptissa kädet tuntuvat olevan aikalailla sidottuina. Kuvaus on jopa yllättävän laadukasta paikoittain ja ajoittain elokuva jopa säteilee uniikeilla yksittäisillä visuaalisilla ratkaisuillaan. Toisaalta se ei kanna elokuvaa itsessään, vaan nämä toisistaan eriävät ratkaisut sekoitetaan toisiinsa, joka taas luo erittäin sekavalta vaikuttavan olemuksen elokuvalle.
Aika on yksi kiinnostava käänteentekevä yksityiskohta, jolla yritetään leikitellä katsojan mielellä tarinan edetessä ja radikaalisti se myös onnistuu kääntämään koko asetelman päälaelleen mitä pidemmälle elokuvassa edetään. Samalla se kuitenkin muuttaa kokonaisuutta astetta sekavammaksi, kun lukuisiin ylösnousseisiin kysymyksiin ei saadakaan samalla tavalla vastauksia. Moni yksityiskohta ja kysymys jää ikävästi ilmaan roikkumaan vailla määränpäätä ja painoarvoa, mikä sitten lopulta jättääkin katsojan valitettavasti enemmänkin hämmentyneeksi kuin investoituneeksi.
Vaikka elokuvan idea onkin erittäin erityislatuinen ja yllättävän mukaansatempaava aluksi, se turhan usein kadottaa tahdituksensa ja varsinaisen suuntansa kokonaan edetessään tarinassaan ikään kuin paljain jaloin kuumilla kivillä konsanaan. Emme toki osaa aina välttämättä sanoa, kuinka tämä konsepti asettuu näytölle tapahtumien rakentuessa, mutta elokuva onnistuu kuitenkin pakottamaan katsojan vakuuttavasti miettimään mahdollisia syitä ja seurauksia, jotka tarinan eskaloituessa alkavat nousemaan pinnalle.
In the Tall Grass ei ole Stephen Kingin kirjoihin pohjautuvien elokuvien listalla kärkipäässä missään nimessä, mutta tuo ehdottomasti hyvin omaperäisen konseptin näytölle siitä huolimatta. Roolisuoritukset ajavat asiansa ja Patrick Wilson karismaattisella, sekä laadukkalla heittäytymisellään lyö pallon vakuuttavasti ulos stadionilta. Elokuvasta kuitenkin valitettavasti puuttuu tietyn sortin kontrolli ja pitkäjänteisyys, joka olisi ehkä tasapainottanut kokonaisuutta paljon varteenotettavampaan muotoon. Kerran tämän voi kyllä katsoa, mutta siihen se minun mielestäni lopulta sitten myös jääkin.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti