Ohjaus: Tim Miller
Pääosissa: Mackenzie Davis, Linda Hamilton, Natalia Reyes,
Arnold Schwarzenegger, Gabriel Luna, Edward Furlong
Genre: Toiminta, Scifi
Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia
Tämän elokuvan ympärillä on ajan mittaan liikkunut paljon erilaisia huhuja ja teorioita, mutta kun vihdoin saimme kuulla, että Terminator: Dark Fate ei ainoastaan jatka, vaan myös pyyhkii kaikki Terminator 2: Tuomion päivän jälkeiset jatko-osat tieltään - oli spekulaatioiden täyttämä soppa valmis. Ei ainoastaan, että nyt olisi vihdoin mahdollisuus tehdä erinomaisille ensimmäisille osille varteenotettavaa jatkoa, vaan myös mahdollisuus avata kyseistä maailmaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta katsottuna.
Elokuvan markkinointi oli aiheuttanut paljon ristiriitaisia tuntemuksia Terminator - kannattajien keskuudessa. Ensimmäiset reaktiot aikaisiin materiaaleihin olivat olleet yksimielisesti positiivisia, mutta kun ensimmäinen virallinen traileri julkaistiin, se tunne tuntui painuvan nopeasti unholaan. Monissa kannattajissa se aiheutti pelonsekavia tunteita ja omalla kohdallani en rehellisesti edes odottanut ensimmäisestä julkistuksestaankaan mitään erikoista.
Odotuksistani huolimatta pidin salassa sormia ristissä sille, että se olisi edes jollain mitta-asteikolla hyvä ja varteenotettava jatko erinomaiselle edeltäjälleen, etenkin siinä vaiheessa, kun kuulin Linda Hamiltonin palaavan Sarah Connorin osaan monen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Menimme katsomaan elokuvaa Elokuvan taikaa -arvostelusivua pyörittävän ystäväni kanssa, joka myös oli hyvin varautunut uuden julkaisun suhteen. Oliko elokuva lopulta kevyen uudelleenkäynnistyksensä arvoinen jatko-osa?
Sarah Connorin pysäytettyä tuomion päivän vuosia aiemmin, tulevaisuus muutti muotoaan ja Skynetin sijaan aivan uusi koneellinen järjestö otti vallan käsiinsä uudessa tulevaisuudessa. Tällä kertaa Natalia Reyesin esittämä Dani Ramos on tulevaisuudesta lähetetyn Rev-9 kyborgin tärkein eliminoimisen kohde, jonka rooli tässä uudessa asetelmassa on täysi mysteeri hänelle itselleenkin. Ainoa tosiasia kuitenkin on, että hän ei ole enää turvassa kohtaloltaan.
Danin suojelijaksi ja pelastavaksi enkeliksi lähetetään kyberneettisesti paranneltu ihminen, joka joutuu operaationsa aikana kohtaamaan entistä kehittyneemmän nestemäisestä metallista valmistetun organismin. Tämä kyborgi pystyy muodonmuuttamisensa yhteydessä myös monistumaan tarpeen vaatiessa, mikä tekee pelastuspartion tehtävästä entistä vaikeampaa. Onneksi tulevaisuudesta lähetetty suojelija Grace ei joudu yksinään tätä ylivertaista vastustajaa kohtaamaan, sillä Sarah Connor ehtii löytämään heidät ensin. Miksi juuri Dani joutuu kaikista mahdollisista vaihtoehdoista tappajakyborgin jahtaamaksi?
Terminator: Dark Fate on erittäin rohkea idea, joka yrittää lisätä syvyyttä ja emotionaalisuutta suurempaan tarinakokonaisuuteen sen päälaelleen käännetyn asetelmansa, sekä tuoreen lähestymistapansa puolesta. Vaikka elokuva toden teolla palauttaakin sarjan alkutekijöihinsä ja pyrkii sen pohjalta tuomaan jotain uutta ja ennennäkemätöntä, se lopulta tuntuu vain valitettavan toistelevalta ja rakenteellisesti keskitasoiselta toimintarymistelyltä kaiken kaikkiaan. Tosin vaikka uudessa kolmannessa osassa onkin omat hyvät hetkensä, siinä on myös paljon pettäviäkin tekijöitä vetämässä potentiaalin täyttämää kokonaisuutta väkisinkin alas.
Elokuvan konsepti on niputettu tutun toimivaan kuosiin, mutta omalla tuoreella käänteellään. Kiehtovaksi tämän seikan tekee se, että Danin suojelijana ei ainoastaan toimi nainen, vaan myös se, että tässä uudelleenrakennetussa tulevaisuudessa ihmiset ovat onnistuneet löytämään tapoja kehittääkseen itseään sodassa koneita vastaan. Tällä kertaa tulevaisuuden koneet ovat sen verran kehittyneempiä, että he eivät ole joutuneet ihmisten muokattavaksi missään vaiheessa. Uusi Rev-9 kyborgi todistaa myös sen, miksi tämä toimenpide ei tule olemaan mahdollista, mikä pakottaa ihmiset keksimään aivan uudenlaisia tapoja selvitäkseen altavastaajan roolissa.
Dania jahtaava Rev-9 kyborgi ei ole ainoastaan armoton ja brutaali tuhoaja, vaan myös yllättävän taitava taktikoija, joka pyrkii monipuolisilla tavoilla päästä kohteeseensa käsiksi. Tappajakoneeksi yleisen väkivaltaisuuden lisäksi, se on hyvin adaptoituva tilanteeseen kuin tilanteeseen ja osa ajoittain vedellä vakuuttavasti juuri oikeista naruista saadakseen kohteensa juuri sinne minne se hänet haluaisikin. Mielestäni se on erittäin kiehtova lähestymistapa koneen sisälle näin katsojan näkäkulmasta katsoen, sillä näemme kuinka uskottavasti ajan saatossa jopa koneet ovat löytäneet omat ratkaisunsa saadakseen omat kyborginsa sekä mukailemaan, että analysoimaan tilannetta aiempaa perusteellisemmin.
Elokuva ei emotionaalisesti koskaan oikein yllä vaaditulle tasolla, vaan jää eittämättä ikävän pinnalliseksi yritykseksi. Kyllä tarinan aikana jokaista hahmoa alustetaan ja pyritään rakentamaan parhaansa mukaan kokonaiskuvaan istuvaksi, mutta se ei vain tunnu perimmiltään menevän kovinkaan vakuuttavasti läpi näytön toiselle puolelle. Uudet hahmot jäävät suurimmaksi osaksi valitettavan yksiuloitteisiksi, vaikka yritystä syventää onkin paljon. Vaikka Dani onkin seuraavana eliminoimisen kohteena, emme ikinä katsojana oikein piittaa hänestä tai häneen kohdistuvista vastoinkäymisistään. Tämä voi osittain myös johtua siitä, ettei itse näyttelijä Natalia Reyes onnistunut myymään suorituksellaan hahmon läpikäymiä tunteita tarpeeksi uskottavasti katsojalle.
Gracea esittävä Mackenzie Davis taas onnistuu omalla roolisuorituksellaan välittämään tarvittavaa syvällisyyttä ja uskottavia tunteita näytölle, mutta hänen hahmonsa taas jää hieman aliravituksi tarinakaarensa suhteen. Mikä tästä seikasta tekee ristiriitaisen on se, että vaikka hänen hahmonsa nousee esille ja ajoittain varastaa kuin varastaakin show'n vakuuttavasti itselleen, hänen pohjustuksensa jää vain hyvin alkeelliseksi viittomiseksi, minkä vuoksi pystymme vain osittain investoitumaan hänen tarjoamaan laihaan tarinakaareensa. Pienellä viilauksella ja lähestymistavalla molemmista uusista hahmoista olisi voitu saada niin paljon enemmän irti.
Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor tuodaan takaisin yllättävän luontevalla tavalla, vaikka varsinainen tapa, joka hänet tuo onkin hiukan ponneton ja mielikuvitukseton. Siitä huolimatta näyttelijä onnistuu entusiastisella halullaan tuomaan tutun hahmon olemuksen vakuuttavasti näytölle ja tarinan aikana hänen hahmoonsa ja tunteisiinsa pääsee parhaiten käsiksi. Elokuvassa on myös muutamia meheviä yllätysvierailijoita, jotka saavat katsojan nostalgiset tuntosarvet väpättämään innostuksesta, mutta ne kuitenkin jätän tältä erää vain salaisuudeksi.
Teknisesti elokuva on suurimmaksi osaksi asiansa ajavaa, mutta muutamilta hirvityksiltä emme kuitenkaan valitettavasti pelastu. Elokuvan alussa viljellyt visuaaliset efektit ovat osittain liian erottuvia ja suorastaan kehnojakin, mutta ajan mittaan laadun suhteen poukkoileminen kuitenkin tasoittuu ja saamme loppua kohden onneksi oikein toimivan kokonaisuuden, joka välillä jopa yllättääkin positiivisesti. Elokuvan tarjoama toiminta yllättää aluksi positiivisesti vauhdikkuudellaan ja monipuolisuudellaan, mutta loppua kohden se muuttuu kuitenkin turhankin tutuksi ja kaavamaiseksi aiempien elokuvien vieriessä takaisin mieleen, mikä taas turruttaa katsojaa viedessään valta-osan efektiivisyydestään toimintakohtauksistaan pois.
Terminator: Dark Fate on ristiriitainen elokuva, sillä siinä on paljon potentiaalia ja hyviä asioita pohjimmiltaan, mutta muutamat ratkaisut kuitenkin vesittävät kokemusta ikävässä valossa. Draaman täyttämät hahmokaaret eivät kuitenkaan iske emotionaalisesti tarpeeksi, jotta näytöllä tapahtuvista tapahtumista voisi välittää sen enempää. Dialogi osaa olla välillä tarpeettoman itsestäänselvää käsiteltäviin tilanteisiinsa nähden, mutta pikkuhiljaa sitä vain alkaa tottumaan näihin kehnosti mietittyihin sananvaihtoihin ja hyväksymään niiden alkeellisen luontonsa.
Teema vaihtuu hyvin vakuuttavasti oman kohtalon luomisesta sen kontrolloimattomaan vääjäämättömyyteen, mikä taas avaa lukuisia mahdollisuuksia näin jatkoa ajatellen. Kyseinen jatko-osa kierrättää myös monia muitakin teemoja, jotka ovat tuttuja aiemmista Terminator -elokuvista. Vaikka kokonaisuus on jokseenkin keskitasoinen, on siinä erittäin viihdyttäviä kohtauksia, jotka nostattavat tunnelmaa hetkittäin koholle. Tulevia jatko-osia ei ole vielä alkeellisia konsepteja pidemmälle varmastikaan suunniteltu, mutta tämän elokuvan nähneenä minusta selkeästi tuntuu, että studiolla on halua jatkaa tämän kiehtovan maailman avaamista ja kehittämistä uusille poluille. Kyllähän tämän kerran katsoo, jos toisenkin, mutta keskivertoa parempaa elokuvaa siitä emme kuitenkaan valitettavasti saa.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti