Ohjaus: Ruben Fleischer
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Woody Harrelson, Emma Stone,
Abigail Breslin, Amber Heard, Bill Murray
Genre: Komedia, Kauhu
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia
On heti alkuun pakko sanoa, etten pidä kovinkaan paljon komediapainoitteisista kauhuelokuvista ja se voi johtua suurimmaksi osaksi siitä, etten ole pitkään aikaan nauttinut yhdestäkään komediaelokuvasta - etenkään modernista. Muistan hyvin, kun ensimmäistä kertaa päätin katsoa tämän elokuvan hetken mielenjohteesta ja varautuneena vedin odotusarvoni teosta kohtaan valmiiksi nollaan. Yllättäen tämä elokuva löi minut aivan ällikällä ja se antoi jonkin verran toivoa tätä genresekoitusta kohtaan. Nyt oli aika palata takaisin ja katsoa, että kestäisikö elokuva aikaa ja uusintakatsastamista vai ei.
Kaksituhattaluvun alussa zombit ovat ottaneet Amerikan valtaansa ja pahimman epidemian lailla levinneet maailmanlaajuisesti armottomista ihmislihan syöjistä. Ujo ja kokematon lukiolainen Columbus on selvinnyt karuksi muuttuneessa maailmassa seuraamalla omaa kolmenkymmenen säännön listaansa. Hän päättää matkustaa Ohioon katsoakseen, jospa hänen vanhempansa olisivat vielä elossa. Matkan varrella hän törmää emotionaalisesti ailahtelevaan zombi-vihaajaan Tallahasseen, sekä oikuikkaisiin Wichita ja Little Rock sisaruksiin joiden kanssa he törmäävät mitä tiukimpiin tilanteisiin matkallaan. Onnistuvatko he selviämään haastavista tilanteista yhdessä tavoitellessaan määränpäitään?
Elokuva alustetaan erittäin omaperäisellä tavalla. Nimittäin alussa päähenkilömme Columbus kertoo katsojalle sääntölistastaan, jota noudattamalla auttaa ketä tahansa selviämään jatkuvasti laajenevasta epidemiasta. On mielestäni hienoa nähdä kuinka sääntöjä visualisoidaan ja otskoidaan sarjakuvamaisella tavalla. Pääsemme myös katsojina yllättävänkin nopeasti perille tämän post-apokalyptisen maailman tunnelmasta ja toimitavasta, minkä vuoksi siihen on helppo uppoutua ja investoitua jatkoa ajatellen.
Päähahmonamme toimii aiemmin mainittu Jesse Eisenbergin esittämä Columbus, joka pyrkii selviytymään raa'assa maailmassa varovaisuutensa ja sääntöjensä tarkan noudattamisen avustuksella. Suurimmaksi osaksi hänen suunnitelmansa toimii, mutta kokemattomuutensa vuoksi joutuu väkisinkin tiukkoihin tilanteisiin. Hän tapaa matkan varrella Woody Harrelsonin esittämään Tallahasseen, joka on käytännössä vastakkaisessa ääripäässä persoonallisuutensa puolesta. Toisen ollessa arka ja kokematon, toinen on rääväsuinen ja äkkipikainen kovistelija.
Tämän kaksikon dynamiikka pelaa vakuuttavan koomisella tavalla ja tämä toimiikin ehdottomasti elokuvan tärkeimpänä suolana etenkin komediansa puolesta. Kaksikko muuttuu kuitenkin pian nelikoksi Emma Stonen esittämän Wichitan ja Abigail Breslinin esittämän Little Rockin liityttyä muutamien käänteiden kautta remmiin mukaan. Hahmot ovat hyvin kiinnostavia ja heitä rakennetaan perusteellisella otteella ihan alusta loppuun asti.
Siksi heihin on niin helppo investoitua ja vastoinkäymiset tuntuvat erittäin osuvilta näyttäytyessään ryhmän matkan varrella, sillä vietämme aikaa heidän kanssaan jatkuvasti. On myös hyvin omaperäinen idea nimetä hahmot paikkakuntien ja kaupunkien mukaan minun mielestäni, sillä pienikokoisuudessaankin saamme käsityksen siitä, että tämä armottoman kuolettava epidemia on käynnissä taustallakin hyvin laajalla säteellä.
Itse tarina on hyvin hillitty ja kontrolloitu kokonaisuus, joka keskittyy näiden neljän toisilleen täysin tuntemattoman ihmisen yhteiseen jatkuvaan selviytymistaisteluun. On hienoa nähdä kuinka elokuva onnistuu pitämään tarinan mahdollisimman pienenä ja silti samalla uskottavasti tuoda esille monin yksityiskohdin maailman saastuneisuutta näinä raakoina aikoina. Elokuvan tarjoama komedia pitää puolensa, eikä yllättäen lyö missään vaiheessa yli.
Ohjaaja Ruben Fleischer on löytänyt lukuisia erilaisia tapoja saada humoristiset letkautukset ja hahmojen väliset dialogit mahdollisimman uskottavaan muotoon tässä kuvitteellisessa maailmassa, sillä ne vaikuttavat uskomattoman autenttisilta reaktioilta olkoot tilanne kuinka tiukka ja armoton hahmojemme näkökulmasta katsottuna. Vaikka itse asetelmaan on vaikea samaistua, hahmot tuovat lukuisia erilaisia piirteitä näytölle, jotka heidän välisessä eroavaisuudessaankin saavat katsojan kuin katsojan samaistumaan edes yhteen hahmoon elokuvan aikana.
Vaikka pidänkin elokuvaa enemmän komediana, siinä on kuitenkin paljon kauhupainoitteisia ideoita, joita onnistutaan käyttämään pitkin tarinaa hyvin efektiivisellä ja odottamattomalla tavalla. Pariin otteeseen se onnistuu saamaan katsojan sydämen laukkaamaan kuin ravia konsanaan, mikä tuo aivan oman lisänsä tähän emotionaalisesti poikkelehtivaan kokemukseen. Maskeeraukset ovat jopa yllättävänkin vakuuttavia ja uskottavia, sekä efektit suurimmaksi osaksi asiansa ajavia, vaikka pari tiettyä tapausta jäävätkin mieleen hieman kehnoina.
Zombieland on erittäin hyvä kauhukomedia, joka onnistuu upottamaan katsojansa vakuuttavasti post-apokalyptiseen maailmaan ja kertoa hyvin keskittyneen tarinan neljän täysin toisilleen tuntemattoman ihmisen yhdistymisestä yhdeksi isoksi perheeksi. Se toimii itsenäisenä elokuvana erittäin hyvin, mutta samalla jättää tilaa jatkolle, mikä on mielestäni ihan paikallaankin näin positiivisen kokemuksen jälkeen. Matkamme jatkuu tästä sitten Zombieland: Double Tap -jatko-osaan, joka keskittyykin saman ryhmän temmellyksiin, mutta kymmenen vuotta myöhemmin.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti