Wounds (2019) - arvostelu

Ohjaus: Babak Anvari

Pääosissa: Armie Hammer, Dakota Johnson, Zazie Beetz,

Karl Glusman, Brad William Henke

Genre: Kauhu, Mysteeri, Draama

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Selailin Netflixin etusivua läpi ja osuin täysin tuntemattoman elokuvan kohdalle, josta en ole edes kuullut aiemmin mainittavan missään. Yllätyin kovasti kun näin, että elokuva pitää sisällään muutamia hyvin isoja Hollywood -tähtiä Armie Hammerin ja Dakota Johnsonin muodossa, vaikka en ollut koskaan edes tiennyt tällaisen teoksen olemassaolosta tai tulosta. Näyttelijäkaarti oli kyllä nimekäs ja rehellisesti sanoen, se oli ainoa asia, mikä sai minut kiinnostumaan tästä elokuvasta alunperinkin. Ajattelin vain kokeilla onneani ja sukeltaa kylmän viileästi Netflixin tarjontaan. Jospa se osaisi yllättää minut tällä kertaa ja voi pojat - se yllätti minut kyllä aivan perinpohjaisesti...

Elokuva avaa tarinansa baari-illasta, jossa katsojat saavat ensimmäisen vilkaisun Armie Hammerin esittämään päähahmoon Williin ja hänen tavanomaiseen työiltaansa baarimikkona. Vaikka päivä näyttääkin aluksi aivan normaalilta illanvietolta, kuin tyhjästä hänen edessään repeää verinen välienselvittely, joka aiheuttaa kaoottisen tunnelman baarin sisällä pelästyttäen kaikki asiakkaat karkuun. Will jää tilanteen laannuttua luonnollisesti siivoamaan tappelun jälkiä, jonka aikana hän löytää asiakkaalta kadonneen puhelimen kaiken rikkinäisen roinan keskeltä. Tämä laittaa sen taskuunsa ja unohtaa siivouksensa jälkeen jättää sen yöksi talteen työpaikalleen.

Kotiinsa saavuttua Will yrittää uteliaisuudestaan ja tylsyydessään avata puhelimen lopulta onnistuenkin, mutta mitä hän löytää sen uumenista onkin astetta hirveämpää ja häiritsevämpää. Hän löytää itsensä oman uteliaisuutensa ja nenäkkyytensä vuoksi keskellä kutkuttavaa asetelmaa, joka alkaa puhelimen sisällöllä ja muuttuu joksikin paljon ylivertaisemmaksi ja kaoottisemmaksi, kuin mitä siitä olisi koskaan voitu edes ennakkoon ajatellakaan. Will alkaa pikkuhiljaa menettämään otteensa itsestään ja kaikista elämän langoistaan samalla vaipuen yhä syvemmälle ja syvemmälle hulluuden porttien eteen. Onnistuuko mies vetämään itsensä vielä tästä kuopasta ylös vai onko hän jo tuhoon tuomittu?

Vaikka elokuva yrittääkin kertoa tarinansa, niin jotenkin se ei vain oikein tunnu lähtevän kunnolla käyntiin ja kovin mukaansatempaavasti myöskään, minkä vuoksi katsoja joutuu pistämään enemmän yritystä investoituakseen enemmän elokuvan hahmoihin ja itse konseptiin. Tämä ei ole kovinkaan hyvä juttu, sillä elokuva ei tunnu oikein vetävän puoleensa, vaikka sillä olisikin hyvin kiehtova konsepti käsissään. Jokin tässä tarinankerronnassa ei vain tuntunut luonnolliselta ja aidolta. Elokuva ei vain tunnu oikein tietävän itsekään, että mitä se yrittää perimmiltään olla.

Niin paljon ideoita ja suuntauksia käytetään elokuvan aikana, mutta yhteenkään yksityiskohtaan tai ratkaisuun ei vain tunnuta panostavan ollenkaan nopeaa pikavisiittiä lukuunottamatta, puhumattakaan elokuvan niin sanotuista keskipisteistä. Aluksi tuotos vaikuttaa perimmiltään klassiselta ''esineelliseltä'' riivauskonseptilta, mutta modernilla käänteellä, joka muuttuu hyvin nopeasti väijymisen ja painostavan vaanimisen territooreille. Sen jälkeen hypätäänkin piakkoin yliluonnollisuuksiin, jotka omasta mielestäni hämmentävät enemmän kuin käyvät järkeen, etenkin niin aikaisessa vaiheessa elokuvaa.

Vaikka ideana tämä olisikin ihan toimiva ja järkeenkäyvä, toteutuksen kanssa kiirehditään järkyttävällä tahdilla vailla mitään järkevää kokonaiskuvaa ja suuntaa. Se yrittää myös niin teennäisesti olla jotain paljon syvällisempää, kuin mitä se todellisuudessa edes on. Tuntuu ihan kuin ohjaaja Babak Anvari ei oikein tiennyt mitä tarkalleen ottaen tekisi näin aukinaisella ja mahdollisuuksia pursuavalla konseptilla, minkä vuoksi se vaikuttaa katsojan näkökulmasta katsoen erittäin nihkeästi kootulta kokonaisuudelta kaiken kaikkiaan.

Mitään ei edes käsitellä kunnolla elokuvan aikana. Kaikki mahdollinen tuntuu jäävän raivostuttavasti puolitiehen. Ihan kuin elokuvaa olisi keksitty eteenpäin siltä seisomalta ja lennosta suorastaan. Aina, kun joku tuntui keksivän jotain normaalista poikkeavaa, se tunnuttiin ottavan väkisin elokuvaan mukaan, tietämättä kuitenkaan lainkaan, että kuinka näitä lisäyksiä voitaisiin hyödyntää tai edes lisätä järkevästi kaikkeen muuhun olemassaolevaan materiaaliin.

Elokuva ei ole pelottava tai häiritseväkään, vaikka se väkisin sitä yrittääkin olla. Se ottaa itsensä mielestäni sen verran tosissaan, että se sattuu vaikuttamaan ulospäin jopa naurettavalta kaiken kaikkiaan ylilyövän ja pramean luontonsa vuoksi. Vaikka ajoittain näytöllä tapahtuvat tilanteet saattavatkin tuntua realistisilta ja uskottavilta heijastaessamme niitä oikeaan elämään, hahmojen reaktiot näihin erikoisiin tapahtumiin ovatkin sitten täysin toista maata. Ajoittain he myös tekevät aivan holtittomia ratkaisuja ja päätöksiä, jotka eivät vain yksinkertaisesti vaikuta kovin uskottavilta tai järkeviltä perimmiltään.

Teknisesti analysoituna elokuva menettelee oikein mainiosti ja jälki näyttää Netflixin standardeihin verraten oikein meneviltä. Kuvaus on hyvin tavanomaista ja perusvarmaa tekemistä, joka ei kuitenkaan kokeile rajojaan millään tavalla, vaan pyrkii yksinkertaisuudellaan vakuuttamaan katsojan konseptin varteenotettavuudesta. Painostavaa hiljaisuutta yritetään hyödyntää elokuvan aikana tunnelman nostattamiseksi, mutta kun emme oikein tunnu olevan investoituneita tarinaan missään vaiheessa, sen illuusio pelottavuudesta laimenee kuin veteen sekoitettuna.

Roolisuorituksista ei oikein pysty sanomaan mitään erikoista, sillä vaikka näyttelijät yrittävätkin tehdä parhaansa saadun materiaalinsa pohjalta, välillä tuntuu, että monet tahot eivät vain sovi rooleihinsa ja ainakaan tämän elokuvan alaisuudessa. Monet valitettavasti alisuorittavat rooleissaan, sillä he eivät tunnu päässevän itsekään kovin hyvin käsiksi hahmoihin ja heidän tarjoamiin mentaliteetteihin. Jos joku mielestäni onnistui pääsemään samalle aaltopituudelle hahmonsa kanssa, niin se olisi Willin entistä tyttöystävää Aliciaa esittävä Zazie Beets, joka tuntuu osuvan aina nappiin hahmojensa suhteen.

Wounds on niin saamaton kokonaisuutensa puolesta ja niin järkyttävän heikko sisimmästään ollakseen edes olemassa. Tämä elokuva kyllä onnistui kuin onnistui satuttamaan minua järkyttävän idioottimaisella ja naurettavan ponnettomalla toteutuksellaan. Ei tarinaa, ei suuntaa, eikä edes yksinkertaista ideaa ajamassa elokuvaa jotain määränpäätä kohti. Elokuva on kokonaisuudessaan vain jäätävä sekamelska, joka ei vain yksinkertaisesti tiedä, mitä se yrittää olla. Jossain määrin loukkaavaa katsojan näkökulmasta katsoen jopa...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.11.2019
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com