Ohjaus: Rian Johnson
Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, John Boyega,
Carrie Fisher, Mark Hamill, Oscar Isaac, Joonas Suotamo,
Gwendoline Christie, Laura Dern, Anthony Daniels
Carrie Fisher, Mark Hamill, Oscar Isaac, Joonas Suotamo,
Gwendoline Christie, Laura Dern, Anthony Daniels
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 18 minuuttia
Erinomaisen The Force Awakensin jälkeen onkin aika syventyä näihin uusiin hahmoihin ja huolellisesti valittuihin tarinan sivujuonteisiin, joita J. J. Abrams pisti aluilleen. Rian Johnson otti seuraavaksi ohjaajan viitan harteilleen ja lähti rohkeasti visualisoimaan omaa Tähtien sota -näkemystään näytölle. Sanotaanko nyt näin, että lopputulos aiheutti ''kannattajissa'' hyvin räjähtäviä ja polarisoivia reaktioita.
Itse muistan hyvin, kun olin viimein nähnyt ensimmäisen Tähtien sota -elokuvani koskaan The Force Awakensin muodossa ja rakastuin siihen heti kättelyssä. Sen täysin aukinainen lopetus piti ehdottomasti huolen siitä, että olisin enemmän kuin kiinnostunut jatkosta, puhumattakaan aiemmista pohjustavista osista. Kun uuden Tähtien sota -sukupolven trilogian jatko-osa The Last Jedi sai ensimmäiset trailerinsa ja mainosmateriaalinsa, olin täysin lumoutunut ja innoissani tulevasta.
En olisi koskaan uskonut tämän teoksen aiheuttavan näin massiivista mielipahaa ympäri maailman, kun siitä edelleenkin muutamaa vuotta myöhemmin puhutaan hyvin ala-arvoiseen sävyyn ihan kuin se nuolisi tasonsa puolesta lattioita yhdessä Episodi I - Pimeän uhan kanssa. Onneksi itse näin elokuvan teattereissa ennen tätä varsinaista negatiivista mielipidemyrskyä, jolloin pystyin rauhassa katsomaan ja kokemaan elokuvan ilman ennakkoluuloja tai turhia epäröimisiä.
Rey löytää kokeneen jedimestari Luke Skywalkerin piilostaan syrjäiseltä planeetalta ja toivoo legendan opettavan häntä Voiman tavoille, kun tämä hiljattain löytää hyvin voimakkaat kykynsä lymyilemässä pinnan alta. Luke ei kuitenkaan ota kutsua kovin positiivisesti vastaan menneen traumaattisen tapahtuman kummitellessa hänen takaraivossaan edelleenkin. Samaan aikaan kenraaliksi ylennetty Leia Organa yrittää johtaa kapinallisten rippeitä karkuun Ensimmäisen ritarikunnan armottomasta otteesta, mutta huomaakin tehtävän olevan astetta mutkikkaampi, kun hän saa tietää vihollisensa kehittämästä uudesta ja erinomaisesti toimivasta jäljitysteknologiasta.
Elokuva jatkaa täysin samasta kohdasta kertomaan tarinaansa eteenpäin, mihin edeltäjänsä oli homman jättänyt kesken. Rey ojentaa Lukelle tämän vanhan valosapelimiekkansa jedikoulutuksen toivossa, mutta kovia kokenut jedimestari kuitenkin hylkää tarjouksen oman petollisen muiston vuoksi, joka tämän tilanteen tapaan samankaltaisuudellaan muistuttaa häntä eri tilanteesta, joka ei loppunut kovin onnellisesti.
Luke on menettänyt lopullisesti toivonsa jedien uudesta ajasta, jota valoisa puoli voisi parhaan päivän tullen vielä hallita. Aiemman vastoinkäymisensä hän on päättänyt piiloutua raa'alta maailmalta, sillä uskoo kaiken hyvän olevan huuhtoutunut pahan sekaan. Kapinalliset taas joutuvat karkumatkalle jäätyään ikävästi alimiehitetyiksi kiivaan taistelun myötä, mutta Ensimmäinen ritarikunta ei tätä kuitenkaan helpolla suvaitse.
Domhnall Gleesonin esittämä Ensimmäisen ritarikunnan kenraali Hux ja Kylo Ren edelleenkin taistelevat Andy Serkisin esittämän ylivaltias Snoken huomiosta. Snoken provosoiva ja armoton johtamistapa sytyttää Kylon raivon partaalle, jolloin tämä emotionaalisesti muuttuu ailahtelevammaksi epäröiden jatkuvasti omaa kohtaloaan ja sen tuomia vaatimuksia. Häntä koettelevat jatkuvasti muutkin hahmot ja tapahtumat, jotka vain kasvattavat hänen epäröimistään entisestään valon ja pimeyden lähettiläiden riuhtoessa miestä taukoamatta molempiin suuntiin elokuvan aikana.
Rey taas on löytänyt itsestään täysin uuden voiman ja periksiantamattomuuden, joka vie hahmoa yhä syvemmälle ja syvemmälle universumin ulottuviin syövereihin selvittämään Voiman suurimpia salaisuuksia ja taitoja, joita se tarjoaa. Hänestä tulee paljon itsevarmempi ja kehittyneempi versio itsestään, joka saattaa hyvinkin olla juuri se toivo, minkä Luke on ajan mittaan kadottanut piileskellessään autiolla saarella.
Rey ja Kylo löytävät yhdessä psyykkisen yhteyden, ikään kuin sisäisen puhelimen, jolla he pitävät yhteyttä toisiinsa Voiman väreillessä samaan aikaan heidän ympärillään. Tuo uniikki löytö ja yksityiskohta tekee tästä vastakkainasettelusta paljon henkilökohtaisemman ja syvällisemmän, sillä molemmat tuntuvat pääsevän toistensa pään sisään vääntämään kättä oikeasta ja väärästä.
Samaan aikaan Finnin ja uuden hahmon Kelly Marie Tranin esittämän Rosen on mentävä suorittamaan sivutehtäväänsä pahamaineiseen kasinokaupunkiin Canto Bightiin saadakseen Ensimmäisen ritarikunnan pois kapinallisten laivueen perästä. Sen aikana he kuitenkin ajautuvat määränpäässään täysin tarpeettomalle sivutehtävän sivutehtävälle, joka jättää katsojan kieltämättä ihmetyksen partaalle logiikkansa ja itse tilanteen kiireellisyyden valossa. Rosen tapaan, myös monet muutkin uudet sivuhahmot jäävät elokuvassa väkisinkin päälleliimatuiksi ja pinnallisiksi kokonaisuuksiksi, vaikka vietämmekin runsaasti aikaa heidän kanssaan.
Elokuvan aikana tapahtuu paljon asioita, jotka eroavat aiemmista elokuvista radikaalisti. Täytyy mainita heti kättelyssä, että ohjaaja Rian Johnsonin lähestymistapa materiaaliin oli heti käyttelyssä hiukan erikoinen siinä mielessä, että se tuntui etäännyttävän elokuvan hahmot toisistaan aivan omille teilleen hoitamaan erilaisia tehtäviä, edistäen samalla suurempaa liikettä saagan massiivisessa tarinakaaressa. Rian Johnson tekee elokuvan aikana lukuisia hyvin rohkeita ratkaisuja ja ennennäkemättömiä sellaisia myös.
Tämän rajun muuntelun ja veivaamisen seurauksena itse tunnelma poukkoilee turhan paljon puolelta toiselle, mikä vaikuttaa elokuvan dynamiikkaan hiukan negatiivisesti ailahtelevuutensa vuoksi. Vaikka elokuvassa onkin hauskoja vitsejä ja koomisia tilanteita, komedian kanssa on parantamisen varaa, sillä ajoittain vitsien taso ei todellakaan yllä vaaditulle tasolle. Ymmärrettävästi monet kannattajat ovat ottaneet nokkiinsa näistä radikaaleista muutoksista, mutta samaan aikaan nämä ratkaisut tuntuvat jopa tarpeellisilta elokuvasarjan alustaessa jo suurta kliimaksiaan, jotta kaavamainen toistuvuus tarinassa vältettäisiin varmasti ja elokuvasarjaan saataisiin hieman tuoretta vaihtelevuutta aikaiseksi.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että niitä muutoksia olisi voinut olla ehdottomasti vähemmän. Elokuva on nimittäin täynnä käänteentekeviä yksityiskohtia, jotka muuttavat käsitystämme kokonaan tästä rakkaasta universumista ja sen rajattomista mahdollisuuksista. Paria hyvin ylilyövää ratkaisua lukuunottamatta elokuva pysyy hyvin kasassa alusta loppuun asti. Siitä annan kyllä kaikki maailman pisteet, että ohjaaja uskalsi rohkeasti taistelemaan kaikkia odotuksia ja kaavamaisia oletuksia vastaan luoden aivan omannäköisen Tähtien sota -elokuvan sen seurauksena.
Elokuvan tekninen tekeminen on jälleen kerran edeltäjänsä tapaan aivan jäätävän erinomaista kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että visuaaliset efektit ja äänimaailma ovat jopa järkyttävän ja uskottavan autenttisia, mutta elokuvan kuvaus ja visuaalinen ilme itsessäänkin on kuvankaunista katsottavaa. Mielettömistä kuvakulmista täyteläiseen värimaailmaan teos osaa jatkuvalla syötöllä säväyttämään katsojan monipuolisin ja uniikein tavoin.
Star Wars: The Last Jedi on mainettaan parempi elokuva, joka ei missään nimessä ole huono kokonaisuus, vaikka pitääkin sisällään muutamia selkeitä ongelmia. Tarina viedään vakuuttavasti nousujohteisena emotionaaliseen kliimaksiinsa, joka jättää samalla kirjan täysin auki saagan päättävää The Rise of Skywalkeria varten. Vaikka tasonpudotus onkin selkeä The Force Awakensin ja The Last Jedin välillä, yhtenevä tarina ei koskaan tuntunut lopettavan prosessiaan, vaan pikemminkin päinvastoin.
Se käänsi koko palapelin päälaelleen ennalta-arvaamattomaksi kokonaisuudeksi, jossa mahdollisuuksien muodossa olisi vain taivas rajana jatkoa ajatellen. Jatkosta puheen ollen seuraavaksi etenemmekin Skywalker-saagan viimeiseen osaan The Rise of Skywalkeriin, joka niputtaa tämän massiivisen tarinakokonaisuuden lopulta yhdeksi upeaksi eepokseksi, jota kannattajina tulemme vielä pitkään ylistämään yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana elokuvasarjakokonaisuutena.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.12.2019
Kommentit
Lähetä kommentti