Vuoden 2019 huonoimmat elokuvat

Taas yksi vuosi on kulunut ja on aika pistää nähdyt elokuvat järjestykseen. Tällä listalla silmäillään vuoden suurimpia pettymyksiä ja hutilyöntejä, jotka olisi voinut jättää suosiolla tekemättä. Nämä elokuvat saivat joko verenpaineeni nousemaan vihasta tai tunteeni aneemisiksi mitäänsanomattoman materiaalinsa valossa. Jokaisen elokuvan kohdalla on pieni saateteksti, jossa kuvaillaan elokuvan toteutusta ja niiden alta linkki varsinaiseen arvosteluun. Ei muuta, kun pistetään homma liikkeelle ja lista pyörimään!

10. X-MEN: DARK PHOENIX | DARK PHOENIX

X-Men: Dark Phoenix pitäisi toimia tämän elokuvauniversumin eeppisenä lopetuksena ja on kyllä pakko X-Men kannattajana sanoa, että tässä kiireessä ja ongelmallisen tuotannon siivittämänä on hyvin vaikea odottaakaan mitään hyvää.

Elokuvan rytmitys tuntuu olevan hyvin rikkonaista ja epäloogisesti nidottua, eikä ainoastaan hyppelevän luontonsa vuoksi, vaan myös ihan maalaisjärjelliseltä kantilta katsottuna. Se ei tunnu oikein tietävän, että mitä perimmäistä teemaa se oikein haluaa ajaa takaa ja mitä tietä seurata seuraavaksi. Elokuva puskee kyllä draamaansa väkevästi näytön toiselle puolelle, mutta se ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein tuntunut iskevän meitä emotionaalisesti sen vaatimalla tavalla.

Meille kannattajille X-Men: Dark Phoenix saattaa tuntua suorastaan kasvoille läpsäisyltä, sillä olemme vuosien mittaan olleet niin investoituneita näihin hahmoihin ja niinkin syvällisellä tasolla, mutta minkä vuoksi? Vain sen vuoksi, että tämä elokuvasarjan päättävä osa riistäisi sen meiltä tehden keskinkertaistakin huonomman elokuvan, jättäen samalla käsittämättömän imelän jälkimaun koko matkasta. Harmillista...

(LUE LISÄÄ)

9. MAMI | MA

Kuten varmasti kaikki tietävätkin, alkuvuoden kauhuelokuvat ovat juuri niitä elokuvia, jotka sijoitetaan sinne ihan selkeästä syystä. Alkuvuonna tulevat yleensä vuoden huonoimmat elokuvat pinnalle kummittelemaan katsojia, mutta tässä tapauksessa Mami tuntuu perimmiltään myöhästyneeltä tammikuun teineille suunnatulta kauhuelokuvalta parhaimmillaan.

Elokuvan alustus juoksee aivan kontrolloimattoman nopeasti välittämättä sen ontosta olemuksesta ja hyvin ennalta-arvattavasta kokonaisuudestaan, minkä vuoksi elokuva ei onnistukaan tempaamaan mukaansa oikein millään ihmeellisellä tavalla. Toki, seuraamme tarinaa hyvin selkeiden tapahtumien kautta, mutta tuntuu ihan kuin elokuvalla olisi jatkuva kiire ja vaadittava uppoutuminen ei vain luonnistunut näillä annetuilla eväillä sitten millään tasolla.

Mami on hyvin laiskasti kirjoitettu ja toteutettu elokuva, joka ei onnistu yltämään millään tasolla perushyvään potentaaliinsa venytetyssä muodossaankaan. Ajatus kaiken takana on oikein mainio, mutta itse tarina ja sen rakenteelliset ratkaisut vuotavat perusteiltaan joka nurkasta. Minkään rajojen yli ei uskallettu mennä yli, jonka vuoksi kokonaisuus jääkin aivan käsittämättömän mitäänsanomattomaksi. En suosittele elokuvaa kyllä kovin monelle, sillä hyvin vähän hyvää - jos ollekaan - siitä voi löytää...

(LUE LISÄÄ)

8. VOX LUX

Vox Lux ei ole kovin hehkeä elokuva, eikä todellakaan ole ihan jokaista katsojaa varten suunniteltu. Sillä tuntuu olevan selkeä sanoma, mutta ei toteutuksensa puolesta varsinaista tarkoitusta. Konseptinsa puolesta sillä olisi voinut olla vaikka kuinka paljon potentiaalia edetä moneenkin hyvin varteenotettavaan suuntaan tarinansa kanssa, mutta se päättääkin vain väistellä jokaikisen mahdollisuutensa ja edetä aivan omaa epävakaata tietään pitkin.

Hyvin epämääräisen ohjaustyylin vuoksi elokuva käsittelee vain tiettyjä ajankohtia tarinasta avaamatta esimerkiksi koskaan mitään keskeistä hahmoista tietoomme. Willem Dafoe toimii tarinassa kertojana. Ymmärrettävästi hän on mukana sitomassa tarinan tapahtumia ja aikakausia yhteen, sillä ohjaaja ei tunnu oikein koskaan keskittyvän tarinankerronnassaan siihen, miten kohtaukset ja tapahtumat sidottaisiin järkevästi ja luontevasti keskenään.

Turhauduin elokuvan aikana ja etenkin lopputekstien rullatessa. En voinut uskoa, että se lopulta oli niin antiklimaattinen ja tasapaksu kokonaisuus, kuin se oli. Kuten monet ihmiset ovat tottuneet sanomaan - ''yhden roska on toisen aarre'' - niin se varmasti pätee tässäkin tapauksessa. Itseäni tämä elokuva ei kutenkaan onnistunut säväyttämään kovin kummoisesti, jos ollenkaan, minkä vuoksi onkin vaikeaa suositella tätä millään tasolla...

(LUE LISÄÄ)

7. COUNTDOWN

Countdown on kuluvan vuoden Truth or Dare. Se ei ainoastaan ole perimmiltään idioottimainen ja  täynnä itseään, mutta myös hyvin kehnosti kasattu kokonaisuus, joka ei oikein tiedä mitä haluaisi loppupeleissä olla. Niin paljon erilaisia ideoita sekä variaatioita esitellään ja toteutetaan vailla järkeenkäyvää jatkumoa tai punaista lankaa, että se käy hermoille.

Elokuvalla on sellainen erikoinen asetelma, että vaikka alusta asti tuntui jo siltä, että maalaisjärjellä ja logiikalla ei paljoakaan juhlittaisi, jännitys tuntui olevan aluksi vielä läsnä. Ensimmäinen kuolinkohtaus on yllättävänkin kutkuttava ja painostavan oloinen, mutta heti kun varsinainen säikäytys tuli, olin turhautunut, sillä kaikki se potentiaalinen rakentaminen valui hetkessä hukkaan.

Elokuva turvautuu halpoihin äkkinäisiin säikäytyksiin, jotka ovat kuitenkin ideoidensa ja itse jänniyksen rakentamisen pohjalta aluksi hyvin kiinnostavia ja jossain määrin jopa kekseliäitä. Mutta kuten odottaa saattaakin, elokuva rupeaa ajan kanssa viljelemään näistä samaisista toimivista ideoista hyvin kliseisiä säikäytystapoja, jotka alkavatkin sitten vain turruttamaan katsojaa väkinäisellä olemuksellaan yhä enemmän ja enemmän.

Tarinalta ei tämän elokuvan kohdalla kannata odottaa mitään kovin älykästä mestarillisuutta, vaikka se yrittääkin ottaa itsensä hyvin vakavasti. Samoin kuin Truth or Daren kohdalla, Countdown tuntuu olevan kauhuelokuva, jonka pitäisi toteutuksensa puolesta vaikuttaa jossain määrin realistiselta ja varteenotettavalta, mutta hyvin kehnon käsikirjoituksensa vuoksi se tulee ulos turhauttavan epämääräisenä ja surkuhupaisana. Yksi niistä nykyajan turhista kauhuelokuvista...

(LUE LISÄÄ)

6. THE POSSESSION OF HANNAH GRACE

Vaikka The Possession of Hannah Grace on konseptiltaan ihan kiinnostava tapaus, elokuva ei koskaan kuitenkaan onnistu toteuttamaan ja yltämään mahdolliseen potentiaaliinsa. Tosin tämä tuotos olisi luultavasti voinut yltää vain tavanomaisen hyvän tasolle, mutta ei missään nimessä korkeammalle näin rajatulla budjetilla ja alisuorittavalla toteutuksella.

Vaikka elokuva yrittää alustaa, sekä rakentaa tarinaansa ja käsiteltäviä hahmojaan keskittyneesti alkupuoliskolla, se kuitenkin unohtaa jossain vaiheessa molemmat aspektit täysin ja uppoutuu liikaa turhanpäiväisten säikäytysmetodien viljelyyn. Tämä vajaavaisuus tuntuukin lopputuloksessa, sillä elokuva on kuin onkin lopulta hyvin antiklimaattinen ja suoraan sanottuna vaisu kokonaisuus, joka ei tarjoa minkäännäköistä takaisinmaksua olemattomalle investoitumisellemme.

Teos pitää sisällään mitä ennalta-arvattavampia käänteitä, jotka eivät vain onnistu yllättämään millään tavalla. Olemme nähneet näitä toistuvia tekniikoita käytettävän liiankin monessa genren elokuvassa vuosien ja vuosien ajan, minkä takia elokuva ei tunnu oikein omaavan mitään merkityksellistä tai mitään omaa. Mietin myös hartaasti elokuvan loputtua sitä, että mikä oli kaiken tämän tarkoitus? Minkä viestin tämä elokuva oikein yritti välittää katsojilleen? Vaikea sanoa...

(LUE LISÄÄ)

5. ANGRY BIRDS -ELOKUVA 2 | THE ANGRY BIRDS MOVIE 2

Angry Birds -elokuva 2 on erittäin myötähäpeällinen tuotos kaiken kaikkiaan, joka ei edes yritä avartaa tätä kiehtovaa maailmaa sen enempää, vaan meno menee aivan järkyttävän ylilyöväksi ja imeläksi melkein ensiminuuteilta viimeisiin saakka. Kaikki mikä teki ensimmäisestä elokuvasta niin siedettävän, tässä elokuvassa on unohdettu täysin sekä kylmän viileästi lähdetty vailla varsinaista ideaa tai suuntaa rakentamaan ja keksimään mitä merkillisimpiä sketsejä, joita sitten yhdisteltiin heppoisella tavalla yhteen kutsuen kokonaisuutta vielä tosissaan ''tarinaksi''.

Kun tarina on näin alkeellinen, se näkyvästi yrittää kaikkensa keksiäkseen erilaisia tapoja puskea itseään eteenpäin lähes mitäänsanomattoman materiaalin avustuksella. Materiaali tuntuu suurimmaksi osaksi olevan vain ensimmäisestä elokuvasta poisleikattuja roskiin lennätettyjä jäänteitä. Elokuvan sivujuoni on myös aivan turha ottaen huomioon sen vaikutuksen elokuvan varsinaiseen ''tarinaan'' - jos sitä voi siksi edes kutsua.

Elokuva on hyvin lattea, mitäänsanomaton ja väsynyt elokuva vailla varsinaista tarkoitusperää, uudelleenkatsastusarvoa ja laatua. Vitsit ja huumori on väsynyttä ja sietämättömän toistuvaa uudelleenkierrätettyä materiaalia, josta ei pysty edes tosissaan nauttia elokuvan aikana sen järkyttävän alkukantaisen luonteensa vuoksi. Yksikään hahmo ei tunnu oikein etenevän tai kasvavan mihinkään suuntaan jättäen teoksen armottomasti oman aivottoman komediansa varaan, joka ei kuitenkaan koskaan viihdyttänyt, vaikka kuinka väkisin yrittikin painostaa typerillä ja itseään toistavilla vitseillään. Niin tylsä ja primitiivinen kokemus kaiken kaikkiaan...

(LUE LISÄÄ)

4. WOUNDS

Wounds on niin saamaton kokonaisuutensa puolesta ja niin järkyttävän heikko sisimmästään ollakseen edes olemassa. Tämä elokuva kyllä onnistui kuin onnistui satuttamaan minua järkyttävän idioottimaisella ja naurettavan ponnettomalla toteutuksellaan. Ei tarinaa, ei suuntaa, eikä edes yksinkertaista ideaa ajamassa elokuvaa jotain määränpäätä kohti. Elokuva on kokonaisuudessaan vain jäätävä sekamelska, joka ei vain yksinkertaisesti tiedä, mitä se yrittää olla. Jokin tässä tarinankerronnassa ei vain tuntunut luonnolliselta ja aidolta. Elokuva ei vain tunnu oikein tietävän itsekään, että mitä se yrittää perimmiltään olla.

Vaikka se yrittääkin kertoa tarinansa, niin jotenkin se ei vain oikein tunnu lähtevän kunnolla käyntiin ja kovin mukaansatempaavasti myöskään, minkä vuoksi katsoja joutuu pistämään enemmän yritystä investoituakseen enemmän elokuvan hahmoihin ja itse konseptiin. Niin paljon ideoita ja suuntauksia käytetään elokuvan aikana, mutta yhteenkään yksityiskohtaan tai ratkaisuun ei vain tunnuta panostavan ollenkaan nopeaa pikavisiittiä lukuunottamatta, puhumattakaan elokuvan niin sanotuista keskipisteistä.

Vaikka ideana tämä olisikin ihan toimiva ja järkeenkäyvä, toteutuksen kanssa kiirehditään järkyttävällä tahdilla vailla mitään järkevää kokonaiskuvaa ja suuntaa. Se yrittää myös niin teennäisesti olla jotain paljon syvällisempää, kuin mitä se todellisuudessa edes on. Tuntuu ihan kuin ohjaaja Babak Anvari ei oikein tiennyt mitä tarkalleen ottaen tekisi näin aukinaisella ja mahdollisuuksia pursuavalla konseptilla, minkä vuoksi se vaikuttaa katsojan näkökulmasta katsoen erittäin nihkeästi kootulta kokonaisuudelta kaiken kaikkiaan. Siltä se tuntuukin, suurelta rajusti ailahtelevalta sekasotkulta...

(LUE LISÄÄ)

3. SLENDER MAN

Slender Man. Tuo ''creepy pasta'' -säikäyttelykertomusten äiti ja kulmakivi, joka nousi videopelin muodossa raketin lailla maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Yhdeksän vuotta myöhemmin studio päätti tehdä aiheesta elokuvan, jonka suosio oli jo ehtinyt laskeutumaan takaisin maan rajalle ja lähes unholaan.

Elokuvan rakennusprosessi oli alusta asti hyvin epämääräistä ja suunnatonta. Ei ainoastaan, että hahmot ja itse tarina jäävät aivan oman onnensa nojalle selvittämään tietään mitäänsanomattoman tarinan turvin, mutta valitut tiet seurasivat yleensä kauhun genren kliseisimpiä käänteitä ja säikäyttelyjä, jotka alkoivat hyvin pian turruttamaan pelottomattomuutensa vuoksi.

Hahmojen ollessa paperia ja tarinan ollessa olematon, oli hyvin vaikea elokuvan aikana investoitua mihinkään muuhun kuin nauruun, jota se kyllä toi jatkuvasti naurettavilla artistisilla ja rakenteellisilla ratkaisuillaan. Slender Man on yksi järkyttävän iso sotku ja hutilyönti, joka ei tuntunut oikein tietävän alkuunkaan, että miten kyseistä aihetta ja mytologiaa kannattaisi lähestyä parhaiten.

Visuaalisesti siinä on kyllä ajoittain tehty muutamia hyvin kiinnostavia ratkaisuja, kuten myös erikoislaatuisessa musiikissakin, mutta niistä seikoista huolimatta elokuva on vain kokonaisvaltaisesti sieluton tuotos. Tämä elokuva on kuvainnollisesti kuin studio yrittäisi lypsää entistä kuollutta julkkis-lehmää, jonka ovat löytäneet ten varresta kaikkien hiljaiselon vuosien jälkeen ja lypsätä kaikista vastuunottamattomalla mahdollisella tavalla.

(ARVOSTELU TULOSSA)

2. HELLBOY

Hellboyn uusintafilmatisointi on surkuhupaisa ja suorastaan häpeällinen teos, joka on käytännössä sylkäisy vasten elokuvien suurkuluttajien kasvoja, puhumattakaan hahmon omista vannoutuneista kannattajista. Elokuvan aikana ei osata syventyä mihinkään ja alleviivaan MIHINKÄÄN edes ajatuksen tasolla, puhumattakaan lainkaan emotionaalisuudesta.

Elokuvan tarina seuraa käytännössä tämän tyylistä kaavaa: ''Hellboy menee tuonne - Hellboyn täytyy tehdä tämä - ai niin omaa tarinaa pitää myös jatkaa - Hellboyn täytyy tehdä jotain muuta - unohdetaan se ja keskitytään tähän toiseen asiaan - ui juma, tämä olisi siisti lisäys - ai niin se tarina taas unohtui.'' ja tätä kaavaa kulutetaan siihen asti kunnes katsojasta tuntuu, kuin hänet olisi juuri aivopesty astetta kovemmalla painepesurilla.

Tähän on toki yksi ja ainoa syy, minkä vuoksi mikään aspekti ei tuntunut oikein toimivan käsi kädessä muun kanssa ja se oli aivan katastrofaalinen käsikirjoitus. Siinä tehtävät toisiaan laiskemmat rakenteelliset ratkaisut vain todistavat väitteeni todeksi, seuratessamme elokuvan abysmaalista tarinankerrontaa, jolle ei voi muuta kuin nauraa. Hahmoja oli tässä elokuvassa moneen junaan, sillä niitä vain tuntui ilmestyvän jokaisesta kolosta ja yhtä vakuuttavasti nekin osattiin pohjustaa ja rakentaa, kuin kaikki muukin varteenotettava tässä elokuvassa - eli ei millään helvetin tavalla.

Elokuva on kyllä R-ikärajansa ansainnut, mutta aivan vääristä syistä. Väkivaltaa käytetään elokuvassa hyväksi pelkästään väkivallan vuoksi ilman mitään järkeenkäypää kontekstia. Sen lisäksi kiroilu näissä määrissä oli mautonta ja imelää, etenkin kun ohjaajan täytyi erikseen luoda erillinen hahmo, joka kiroilisi omat repliikkinsä kokonaisuudessaan ilman mitään järkevää syytä. Tämä tuotos on täysi pyhäinhäväistys Hellboyn hahmolle itselleen ja on aivan aivotonta, että tämän aikana yritettiin alustaa vielä jatkoa siinä toivossa, että tätä aivottomuutta voitaisiin jatkaa vielä niinkin pitkälle, kuin luoda oman elokuvasarjan. Raivostuttava teos...

(LUE LISÄÄ)

1. HOLMES & WATSON

Holmes & Watson on surkuhupaisa yritys vääntää tästä klassisesta konseptista ja asetelmasta jotain ennennäkemättömän ylilyövää ja vastatuuleen taistelevaa. Vaikka tässä teoksessa onkin tarinan tynkänen vireillä, ohjaaja Etan Cohen ei vain tunnu lähtevän kehittämään asetelmaa ja sen eskaloitumista sen enempää. Elokuva on kirjaimellisesti kokonaisuudessaan kokoelma hyvin primitiivisiä sketsejä, joiden pohjalta lähes olematon tarina etenee vailla sen ihmeellisempää suuntaa ja määränpäätä.

Tarinan punainen lanka on hyvin kohtaa unohtunut täysin lähes tarkoituksenmukaisesti, jotta näyttelijät pääsisivät improvisoimaan lukemattomia sketsejään näytölle, jotka eivät edest tuo elokuvalle mitään lisäarvoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Tarina on hyvin ennalta-arvattava, huonosti tasapainotettu ja unohdettava kokonaisuus, joka saa katsojan vain haukottelemaan menemään kaikessa lyhykäisyydessäänkin.

Kuinka tylsä ja mitäänsanomaton elokuva tämä olikaan. Tuntuu ihan kuin tämä tuotos olisi tähdätty suoraan sanottuna alkeellisille aivoille primitiiviseksi viihdykkeeksi. Alkuperäinen Sherlock Holmes -konsepti käännetään päälaelleen kiinnostavan mysteerin puolelta parodiamaiseksi komediaksi, joka ei edes onnistu naurattamaan katsojaa, muuten kuin ylilyövällä naurettavuudellaan ja aivottomuudellaan. En edes ymmärrä, että miten tämä teos on päässyt leikkauspöydältä teatterilevitykseen, kun se on niin järjettömän luokaton ja surkuhupaisa...

(LUE LISÄÄ)

Vihdoin! Tämän vuoden suurimmat pettymykset ja silmätikut saatiin vihdoin käsiteltyä läpi uudemman kerran ja seuraavaksi voi hyvin mielin keskittyä sitten vuoden 2019 parhaimpiin teoksiin, jota joutui kieltämättä hiukan miettimään järjestyksen osalta. Tiemme vie kuitenkin sinne siis...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.12.2019

Lähteet: kansikuvat www.impawards.com, trailerit www.youtube.com