Vuoden 2020 odotetuimmat elokuvat



Taas yksi vuosi on kulunut ja uusi on alkamaisillaan. Tällä listalla silmäillään tulevan vuoden odotetuimpia elokuvia minun näkökulmastani. Elokuvat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä ja ihan syystäkin. Odotusten taso vaihtelee ajan kuluessa. Olisin kyllä mielelläni halunnut lisätä muutaman muunkin teoksen listalle, mutta päätin jo ennakkoon, että rajaan sen kymmeneen nimikkeeseen. Jokaisen elokuvan kohdalla on pieni saateteksti, jossa avaan hieman odotuksiani näiden tulevien projektien osalta. Ei muuta, kun pistetään homma liikkeelle ja lista pyörimään!


THE CONJURING: THE DEVIL MADE ME DO IT


Muistan kuin eilisen, kuinka suuren suosion aallon ensimmäinen The Conjuring -elokuva sai aikaiseksi teatterijulkaisunsa yhteydessä. Se oli elokuva, joka onnistui herättämään siihen aikaan pohjamudissa rämpivän kauhun genren takaisin eloon. Niin vain seitsemän elokuvaa ja seitsemän vuotta myöhemmin tämä laaja universumi jatkaa kasvamistaan suurimman trilogian päättävällä osalla The Conjuring: The Devil Made Me Do It -elokuvalla.

Sanotaanko nyt näin, että vaikka elokuvasarja on onnistunut yltämään laadullisesti sekä korkeuksiin, että maihin, toivo siltikin elää etenkin tässä tärkeimmässä tarinakaaressa, joka pisti kaiken aluilleen alkuunkin. Uuden elokuvan tarinasta ei ole muuta tietoa kuin, että se käsittelee pienen pojan tapausta, joka joutuu lukuisten hirveiden demonien riivamaksi ja tekee sen vuoksi aivan järkyttäviä tekoja. Hän oli ensimmäinen tapaus Yhdysvalloissa, joka oletetusti käytti ''The Devil Made Me Do It'' -lausahdusta syynään hirveille teoilleen.

Itse olisin toivonut uuden osan keskittyvän Amityvillen tapauksiin, mutta tämäkin konsepti kuulostaa oikein potentiaaliselta, jos tekijöiden lähestymistapa on vaan oikea. Elokuvan ohjaajana ei toimi itse The Conjuring -elokuvasarjan isäksi muodostunut James Wan, kuten olemme tähän asti tottuneet, vaan puikkoihin asettuu viime hetkillä universumiin lisätyn The Curse of La Lloronan ohjaaja Michael Chaves, mikä kieltämättä itsessäänkin hiukan pelottaakin, että aikooko hän tehdä elokuvasta aivan omannäköisensä vai sortuuko vain varman päälle pelamiseen. Aika näyttää...

DUNE


Nyt olemme kyllä hyvin kiinnostavan äärellä. Dune on hyvin arvostetun ohjaajan David Lynchin ohjaama ja käsikirjoittama eeppinen scifi-elokuva, jonka tuotanto oli hyvin ongelmallinen ja mutkikas prosessi ja se lopulta oli julkaisuvuotenaan pienoinen pettymys myös lippuluukuilla. Vuosien mittaan se on kuitenkin saanut jonkin verran suosiota ja kannattajia hyvin omaperäisen dystopisen maailmankuvansa vuoksi. Nyt noin kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin oli aika kokeilla puhtaalta pöydältä.

Itselleni tämä nimike ja sen mytologia on täysin pimennossa, koska en ollut rehellisesti koskaan edes tiennyt sen olemassaolosta, kuin vasta uudelleenfilmatisoinnin julkistamisen yhteydessä. Syy siihen, että miksi tämä elokuva on listallani, on hyvinkin yksinkertainen - Denis Villeneuve. Lukuisia moderneja mestariteoksia (Sicario, Blade Runner 2049, Arrival) ohjannut kanadalainen julkistettiin tämän mysteeriprojektin kapellimestariksi ja olin jo siinä vaiheessa myyty. Vaikka minulle myytäisiin sikaa säkissä a lá Villeneuve, ostaisin sen aikailematta.

Uutiset tuntuivat paranevan nousujohteisella tavalla, kun näyttelijöiden nimiä alkoi putkahtelemaan esiin projektin sisältä. Timothée Chalamet, Rebecca Ferguson, Oscar Isaac, Dave Bautista ja monet monet muut nimekkäät tähdet liitettiin mukaan tähän massiiviseksi kasvaneeseen tuotantoon pistäen koko maailman aivan sekaisin upean asetelman ja tekijänipun nojalla. Elokuva on tarkoitettu olevan eeppisen kaksiosaisen tarinakokonaisuuden ensimmäinen puolisko, joten odotan innolla mitä tuleman pitää. Paperilla elokuva näyttää järkyttävän potentiaaliselta.

GHOSTBUSTERS: AFTERLIFE


Vuoden 2016 uudelleenkäynnistysyrityksen epäonnistuttua katastrofaalisesti, alkuperäisten Ghostbusters-elokuvien ohjaajan Ivan Reitmanin poika Jason Reitman alkoi pikinmiten työstää suoraa jatkoa alkuperäiselle klassikkoduolle. Tieto siitä, että alkuperäiset näyttelijät palaisisivat omiin ikonisiin rooleihinsa, nosti osakkeita automaattisesti pilvien tasolle, sillä sitä oltiin odoteltu monien vuosikymmenten ajan ja hartaasti. Nyt on kuitenkin vihdoin aika mellyttää kannattajia ja saattaa tämä sarja sekä loppuunsa, että odotetustikin uuteen alkuunsa nuorten lisäysten perusteella.

Elokuvan tarina keskittyy yksinhuoltajaäitiin ja kahteen lapseen, jotka saavat häädön kodistaan ja he käyttävät viimeisen oljenkortensa syrjäisen pikkukaupungin vanhan maa-tilan muodossa, jonka heidän menehtynyt isoisänsä oli heille jättänyt. Lukuisten maanjäristysten ja ja löytöjen myötä perhe huomaa olevansa paljon tiukemmassa yhteydessä alkuperäiseen Haamujengiin. Ideana tämä konsepti käy kyllä järkeen, mutta mikä minua pelottaa, on sen ennalta-arvattavuus, minkä jo ensimmäisessä trailerissakin havaitsin.

Vaikka tässä vaiheessa onkin vaikea sanoa tarkalleen, että miten tarinaa tullaan käsittelemään ja mistä elokuvaa lähdetään eskaloimaan, on kyllä pakko mainita, että odotan elokuvaa innolla - pelonsekavin tuntein kylläkin. Tässä on kuitenkin monen kannattajan lapsuus taas panoksena, sillä ainakin itse olen pienestä asti katsonut kumpaakin osaa jopa yllättävän tiuhaan tahtiin. Toivon vain, etenkin muutaman vuoden takaisen hirvityksen jälkeen, että Jason Reitman onnistuu lähettämään rakastamamme hahmot ansaitulle lomalleen ehkä jopa aloittaen uuden aikakauden nuoremmilla jälkeläisillä. Kaikki on vielä auki.


GODZILLA VS. KONG


Godzillan, Kong: Skull Islandin ja Godzilla II: King of the Monstersin jälkeen onkin aika yhdistää nämä järkälemäiset titaanit vastakkain ties minkä motiivien nojalla, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä. Vaikka jokainen Monsterverse-elokuva onkin hiukan vajaavainen rakenteellisesta näkökulmasta katsoen ja ne seuraavat aina tutuksi tullutta kaavaa, ne osaavat siitä huolimatta olla kuitenkin hyvin viihdyttäviä teoksia - ainakin mitä pidemmälle elokuvasarjassa edetään.

Itselleni tämä elokuvasarja kuuluu sellaisiin tapauksiin, joiden olemassaoloa rakastan hyvin paljon, mutta jotka eivät kuitenkaan ole rehellisesti oikein onnistuneet vielä laadulllisesti yltämään potentiaaliinsa. Eeppisiä ovat ehdottomasti olleet ja ovat tarjonneet paljon tajunnanräjäyttäviä elämyksiä etenkin elokuvateattereissa, mutta irtookohan tästä elokuvasarjasta jatkossa enempää kuin vain toistaiseksi nähtyä puhdasta viihdettä?

Tiedä häntä, mutta toistaiseksi olen tykännyt sen vakavaluonteisesta lähestymistavasta, hyvin massiivisesta mytologiasta, sekä hyvin keveästä ja yksinkertaisesta tarinastruktuurista, joka pitää kyllä huolen siitä, että katsojalla on parin tunnin ajan eeppistä silmäkarkkia, jos ei muuta. Vaikka olenkin toivoni menettänyt syvällisyyden merkeissä, odotan kuitenkin hyvin odottavaisin mielin tulevaa kaiju-rymistelyä. Toivottavasti kaikista tuotannollisista ongelmista huolimatta elokuva onnistuu vähintäänkin siinä missä viimeisin osa Godzilla II: King of the Monsters onnistui - viihdyttämisessä.

THE GRUDGE


Vaikka kovin monen listalta The Grudge ei varmastikaan löydy, minun listallani se on ehdotomasti paikkansa löytänyt. Se johtuu hyvin yksinkertaisesta syystä, mutta eroten Dunesta, tämän elokuvan alkuperäismateriaaliin minulla on jo valmiiksi syvempi yhteys. Olen nimittäin hyvin nuorena tutustunut tätä konseptia käsitteleviin elokuviin ja sitä kautta löytänyt tieni kauhun genren monipuoliseen maailmaan.

Koin lähes kaikki ohjaaja Takashi Shimizun kyseistä aihetta käsittelevät elokuvat Ju-On -elokuvasarjasta amerikkalaiseen The Grudge -uudelleenfilmatisointiin, joten konsepti on minulle hyvin tuttu tähän elokuvaan lähdettäessä. Vaikka alkuperäiset elokuvat ovatkin tunnelmaltaan hyvin efektiivisiä ja amerikkalainen uudelleenohjaus visuaalisesti miellyttävää katseltavaa, ne monesti rupesivat toistamaan itseään ja tuntuivat ajoittain jopa sotivan omaa ideaansa vastaan ratkaisuillaan. Toivoisin ehdottomasti, että tämä elokuva onnistuisi ottamaan tämän hyvin kiehtovan mytologian käsiinsä ja kehittää siitä mahdollisimman syvällisen tarinan koettavaksi.

En usko, että tämä ihan mestariteoksen tasolle tulee koskaan yltämään, mutta toivon, että tekijät pystyisivät arvostamaan alkuperäismateriaalia mahdollisimman paljon muodostaessaan omaperäistä näkemystään. Sen verran sanon, että trailerin perusteella elokuva näyttää ainakin visuaalisesti ja teknisesti nappisuoritukselta, mutta toivoisin, että itse tarina ja käsiteltävä päähahmo olisi enemmän verta ja lihaa kuin edellinen paperinen versio amerikkalaisessa uudelleenfilmatisoinnissa.


NO TIME TO DIE


Kuka rehellisesti pystyy naama suorana sanomaan, ettei odottaisi ollenkaan uutta James Bond -elokuvaa? Ymmärrän kyllä, jos joku on sitä mieltä, ettei se herätä välttämättä niin paljoa kiinnostusta kuin Daniel Craigin aikakauden alkupuolella julkaistut osat, mutta No Time To Die ehdottomasti löytää itsensä meikäläisen odotetuimpien listalta. Vaikka olenkin hieman kokematon 007-elokuvien puolella nähtyäni vain yksittäisiä elokuvia sieltä sun täältä eri päänäyttelijöiden esittämänä, voin kyllä varmuudella sanoa, että Daniel Craigin versio Bondista tuntui olevan minulle se vaikuttavin versio hahmosta, joka sai minut alunperinkin kiinnostumaan 007-elokuvista tosissaan.

Nyt näyttelijän vetäessä viimeisiä henkäyksiään ikonisen hahmon muodossa, on pakko nostaa hattua hälle yllättäessään kaikki epäilijät vastoin kaikkia heidän oletuksia ja odotuksia. En oikein ole varma voiko tarinalta odottaa mitään ylivertaista spektaakkelia, sillä kaikki 007-elokuvat kuitenkin seuraavat hiukan toisiaan muistuttavaa kaavaa, mutta tämän aikakauden elokuvat ovat olleet niistä omaperäisempiä ja kekseliäämpiä.

Se onkin se syy, miksi rakastan Daniel Craigin Bond-elokuvia. On kyllä kanssa pakko mainita, että vaikka elokuvasarja onkin jossain määrin rakas, en voi olla huomioimatta ailahtelevaa tasoa elokuvissa. Casino Royale oli aivan mieletön, Quantum of Solace aikalailla mitäänsanomaton, Skyfall erinomainen ja Spectre hiukan keskinkertainen kaikessa innovatiivisuudessaankin, joten loogisesti ajateltuna tämän elokuvan pitäisi olla tämän kaavan mukaan seuraava osuma elokuvasarjalle. Aika näyttää...


PARASITE


Nyt ollaan hyvin tuntemattomalla alueella, nimittäin eteläkorealaisen elokuvan äärellä. Itse en ole ainakaan tietääkseni koskaan aiemmin nähnyt aasialaista elokuvaa, joten olen hiukan varautunut sen suhteen. Elokuva voitti kuluvana vuonna ''kultaisen palmun'' Cannesin elokuvafestivaaleilla, mikä on arvostetuin palkinto, joka voidaan myöntää elokuvalle Euroopasssa. Se onnistui myös nappaamaan muutaman Golden Globe -ehdokkuuden nimiinsä ensimmäisenä eteläkorealaisena elokuvana koskaan.

Tämän suuren maailmanlaajuisen suosion aallon siivittämänä odotukseni elokuvaa kohtaan ovat suhteellisen korkeat. En ole tarkoituksella katsonut mitään tarinaan littyen, sillä haluan kokea sen omin silmin ja muiden mielipiteitä huomioimatta. Tämän vuoksi en edes osaa odottaa mitään elokuvalta ennakkoon, sillä en yksinkertaisesti tiedä siitä mitään muuta, kuin aiemmin mainitsemani asiat. Voiko tämä olla se elokuva, joka herättää kiinnostukseni aasialaiseen elokuvan tekoon? Toivon mukaan on.


SOUL


Voi että. Disneyn omistama Pixar on ehdottomasti ollut yksi viimeisten vuosikymmenten suurimmista onnistujista, kun puhutaan elokuvien laadukkuudesta. Hyvin harva yksittäinen elokuva epäonnistuu lippuluukuilla tai jää katsojien tallomaksi huonoutensa vuoksi. Kun Disney panostaa enemmän lapsiystävälliseen materiaaliin, Pixarin tuotokset ovat kohdennettuja kaikille iästä riippumatta. Vaikka ne ovatkin animaatioelokuvia, ne käsittelevät yleensä paljon erityisen vaativia aiheita ja hyvin laajalla säteellä. Tämän vuoksi studion tuotokset ovatkin niin pidettyjä ja arvostettuja kaiken kaikkiaan.

Pixarin viimeisin tuotos Coco oli monen muunkin aiemman elokuvan tapaan jättimenestys, joka sai myös paljon arvostusta kriittisestä näkökulmasta katsottuna. Omasta mielestäni se on yksi studion parhammista teoksista, joten on luonnollisestikin hyvin vaikea päästä samalle tasolle seuraavien tuotosten aikana. Soulin tuotanto oli pysynyt pitkään salaisuutena, sillä emme saaneet tietää julkistuksen ohessa mitään muuta kuin otsikon. Toisaalta en itse muuta materiaalia välttämättä tarvitsisikaan ollakseni vakuuttunut siitä, että minun pitäisi mennä katsomaan elokuvaa, sillä puhumme kuitenkin nyt Pixarista.

Tarina kertoo musiikkiopettajasta, joka haluaisi päästä esittämään jazzia näyttämölle ja vakuuttamaan muut jazz-muusikot taidoistaan. Valitettavasti miehelle tapahtuu ikävä onnettomuus, jonka aikana hänen sielunsa irtautuu kehosta ja tämä herää rinnakkaisulottuvuudesta sielujen kuntoutuskeskuksesta. Konsepti kuulostaa hyvin erityislaatuiselta ja omaperäiseltä, minkä vuoksi olenkin sitä mieltä, että kahdesta tulevan vuoden Pixar-tulokkaasta - Onwardin ollessa toinen, juurikin Soul vaikuttaa olevan minulle se potentiaalisempi julkaisu. Mutta kuten olen jo aiempienkin elokuvien aikana maininnut, aika näyttää...


TENET


Denis Villeneuven lisäksi, Christopher Nolan on minulle sellainen ohjaaja, joka pystyy pelkällä nimellään myymään saleja tyhjäksi riippumatta elokuvasta. Hän on kasvanut ohjaajana sellaiseen asemaan, että kukaan ei tule hänelle sanomaan, että mitä kannattaisi tehdä tietyissä elokuvan teon tilanteissa, koska kaikki kyllä tietävät herran tietävän itsekin tasan tarkkaan, mitä on tekemässä ja mitä hänen kannattaisi tehdä.

Muistan erittäin hyvin, kun elokuva julkistettiin ja siitä ei ollut mitään muuta tietoa saatavilla kuin, että se on romanttinen jännityselokuva. Edes otsikkoa ei paljastettu siinä vaiheessa, vaikka tuotanto oli jo aika pitkällä ja kuvannut jo jonkin aikaa. Muutamaa kuukautta myöhemmin saimme tietoomme otsikon ja toisen samanlaisen ajanjakson odotettuamme, ensimmäinen trailerikin julkaistiin. Muistan katsoneeni trailerin ja mietin, että Tenet muistuttikin jollain tavalla löyhästi Inceptionia. En kyllä valitettavasti osaa sanoa, että miten muulla tavalla se muistutti sitä kuin tunnelmansa puolesta, mutta se sai minut erittäin kiinnostuneeksi elokuvasta.

Tarinassa käsitellään salaista agenttia, jonka tehtävänä on pysäyttää pinnan alla kasvava kolmas maailmansota aikamatkustuksen avustuksella. Juuri sopivasti tietoa itse konseptista ja tarinasta, eikä yhtään sen enempää. Christopher Nolan on nimittäin myös yksi niistä harvoista ohjaajista, jonka näkemykseen luotan täysin. Minulla ei ole tämän elokuvan julkistuksen jälkeen käynyt mielessäkään, että ohjaaja ei välttämättä onnistuisi elokuvan kanssa. Ei kertaakaan ja se kertoo jo paljon, kuinka suuren vaikutuksen hän on aiemmilla teoksillaan tehnyt ja kuinka vaikuttavassa asemassa hän on elokuva-alalla.


THE WOMAN IN THE WINDOW


Rehellisesti sanoen, en edes tiennyt tämän elokuvan olemassaolosta vielä viikkoa takaperin, mutta ohimennen sen traileri ilmestyi eteeni, enkä voinut olla huomioimatta sitä. Veikkaisin, ettei kovin moni ole tästä vielä kuullutkaan ja siksi päätin lisätä sen mustana hevosena listaan mukaan. Tämä mysteeripainoitteinen psykologinen jännityselokuva omaa erittäin nimekkään näyttelijäkaartin Amy Adamsin, Gary Oldmanin, Julianne Mooren, sekä Anhony Mackien muodossa, mikä nostattaa omia odotuksiani automaattisesti.

Katsottuani trailerin, olin hyvin kiinnostunut itse elokuvan tarinasta, sekä sen hyvin kiehtovasta psykologisesta lähestymistavasta. Näin siinä myös hyvin selkeitä yhtäläisyyksiä Alfred Hitchcockin ohjaamaan Rear Windowiin, josta pidän erittäin paljon. Tarina kertoo Annasta, jolla on todettu lukuisia fobioita, sekä käyttäytymishäiriöitä, jotka vaikeuttavat hänen elämäänsä radikaalilla tavalla. Eräänä päivänä hän tapaa naapurissa asuvan naisen, jonka kanssa hän ystävystyy. Pian Anna huomaa kuitenkin, että naisen lähipiirissä on jokin on vinossa.

Pidän psykologiasta ja etenkin psykologisista elokuvista, jotka vaipuvat jonkin psykologisen aiheen äärelle uppoutumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle hahmojen päihin, sillä ne pistävät useinmiten miettimään kaikkea tapahtuvaa paljon syvällisemmällä tavalla ja analysoiden ihmisten käyttäytymistä. Lähden tähänkin elokuvaan sillä mielellä liikkeelle, että se onnistuisi viihdyttämään minua painostavalla, mutta moniuloitteisella tarinalla ja kaavia teemaansa pintaa syvemmältä.



Noin! Nyt on tulevia nimikkeitä esitelty ja puidittu. Aika näyttää, kuinka ne suoriutuvat massiivisista odotuksista. Toivottavasti hyvin. Jatkammekin seuraavaksi uuden vuoden ja sen tarjoamien tuotoksien parissa...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.12.2019
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit