Ohjaus: Michael Bay
Pääosissa: Martin Lawrence, Will Smith,
Jordi Mollá, Gabrielle Union, Joe Pantoliano,
Peter Stormare, Michael Shannon
Genre: Toiminta, Komedia, Rikos
Kesto: 2 tuntia 27 minuuttia
Oikein toimivan ensimmäisen Pahat pojat -elokuvan jälkeen oli luonnollisesti aika siirtyä ensimmäisen jatko-osan Bad Boys II:sen pariin. En muistanut ennakkoon kovinkaan paljoa kyseisestä elokuvasta, vaikka yksittäisiä kohtauksia tulikin mieleeni ripotellen, mutta uudelleenkatsastus pitäisi varmasti huolen siitä, että muistini palaisi. Elokuvan tapahtumat sijoituvat kahdeksan vuoden päähän edeltävästä osasta ja toivoin, että vaikka aikaa onkin kulunut välissä yllättävänkin kauan, elokuva onnistuisi tarjoamaan kiinnostavan tarinan ja rutkasti huumoria. Toteutuivatko toivomukseni?
Kontrolloimattomat rääväsuupoliisit Marcus Burnett ja Mike Lowrey palaavat takaisin huumausainerikosten pariin. Kun miehet yrittävät seurata uutta vinkkiä, huomaavat he nopeasti päässeensä jonkin hyvin suuren jäljille. Kaduille on levinnyt uusi huume superesson nimissä ja kaksikko yrittää päästä huumeiden täyttämän ravintoketjun yläpäähän käsiksi, ennen kuin lasti ehtii lähteä maasta. Luodit viuhuvat, autot räjähtelevät palasiksi ja nauru raikaa samalla, kun Marcus ja Mike ottavat tehtäväkseen kuubalaisen huumerparonin pysäyttämisen. Operaation aikana tilanne eskaloituu toden teolla erittäin kutkuttavaksi, kun Marcusin sisko Syd astuu yllättäen kuvaan.
Jo ensimmäsestä kohtauksesta pystyy jo sanomaan, että elokuva tulisi olemaan jotain täysin erilaista edeltäjäänsä verrattuna. Ei ainoastaan, että studio on antanut hahmojen pariin palaavalle ohjaajalle Michael Baylle vapaat kädet oma visionsa luomiseen, mutta he ovat myös tarjonneet hänelle selkeästi kaikki mahdolliset työkalut tehtävää varten. Ei ainoastaan, että elokuva on ylilyövämpi kuin edeltäjänsä, mutta tunnelmallisestikin elokuva tuntuu aivan erilaiselta.
Elokuvan tarina koostuu monesta osasesta ja hahmosta, joita pyritään parhaansa mukaan pitää kontrollissa. Aluksi se tuntuukin pysyvän kasassa, mutta loppua kohden elokuva alkaa rakoilemaan ja keskittyminen herpaantuu jatkuvasti sivuseikkoihin ja turhanpäiväisiin lisäyksiin. Tarkoituksena on tietenkin saada moniuloitteisempi kokonaisuus luotua, mutta se ei vain tunnu alusta asti yhdistyvän kovin vakuuttavasti yhteen.
Emme myöskään oikein osaa sanoa, että mikä on elokuvan tärkein käsiteltävä operaatio. Kyllä nämä tapaukset laihasti yhdistyvät toisiinsa, jos annetaan maalaisjärjellisiä yksityiskohtia anteeksi, mutta selkeää tarinan edistävää punaista lankaa ei tunnu olevan lainkaan havaittavissa. Edellinen elokuva onnistui pitämään keskittymisensä yhteen tapaukseen ja operaatioon, minkä vuoksi elokuva tuntuikin paljon kompaktimmalta ja ehjemmältä kokonaisuudelta.
Tässä elokuvassa tarinan suuntaus tuntuu jatkuvasti muuttuvan yhdestä asetelmasta toiseen ja siitä kolmanteen, jonka jälkeen olemme aivan sekaisin siitä, että ketä poliisit yrittivät alkujaan saada kiinni ja miksi kaikki kehittyi näin radikaalisti eskaloituen loppuaan kohden. Ensimmäisenä suurena ongelmana pidän elokuvan pituutta, joka on vajaa tunnin verran pidempi kuin edeltäjänsä. Se on aivan liian pitkä. Toki se osaa olla paikoitellen hyvin viihdyttävä, mutta itse henkilökohtaisesti suosin mielummin johdonmukaisempaa tarinaa ja varteenotettavia hahmoja, kuin pelkkiä räjähdyksiä ja muita psykedeelisiä visuaalisia ratkaisuja.
Ensimmäinen jatko-osa on ehdottomasti suurempi, näyttävämpi ja räiskyvämpi kokonaisuus, joka ei kuitenkaan koskaan meinaa automaattisesti parempaa lopputulosta, kuten olemme monessa tapauksessa huomanneetkin aiemmin. Toki, toimintakohtaukset ovat hyvin energisiä ja näyttäviä kaiken kaikkiaan, mutta ajoittain ylilyövän räikyvä ja kirjaimellisesti silmille räjähtävä leikkaus käy aivoilla liian psykedeeliseksi ja rasittavaksi.
Martin Lawrencen esittämä Marcus ja Will Smithin esittämä Mike edelleenkin nahistelevat toisilleen operaatioidensa aikana, mikä luo automaattisesti hyvin ailahtelevan pohjan konflikteille ja vastakkainasettelulle. Tässä osassa sekin on viety seuraavalle tasolle käytettävyytensä suhteen. Selkeästi Michael Bay huomasi, että kastojat tykkäsivät kaksikon yhteisestä ajasta, minkä vuoksi hän tuplasi heidän ruutuaikansa. Mutta se on kyllä kylmä fakta, että ilman näitä kahta upeasti yhteen pelaavaa näyttelijää, elokuva ei vain yksinkertaisesti toimisi tai edes pitäisi pintaansa.
Muut näyttelijät eivät mitään mielettömiä suorituksia välitä näytön toiselle puolelle, vaikka kaikessa pinnallisuudessaan ja yksiuloitteisuudessaan ajavatkin asiansa hahmojensa osalta. Kuitenkin suurin esimerkki elokuvan tuhlailevasta ja välinpitämättömästä rakenteesta tulee ilmi elokuvan tarjoaman kuubalaisen antagonistin Jordi Mollán esittämän Hector Juan Carlos ''Johnny'' Tapian muodossa. Tämä ei eroa muista valkokainkailla kovistelevista nuorista mafiapomoista ollenkaan. Hän ajaa kyllä asiansa, mutta ei erotu massasta millään tavalla, mikä on mielestäni hyvin pettävää koettavaa.
Elokuvan tarjoamat vitsit ja huumori ovat yhtälailla vain asiaansa ajavia, vaikka ajoittain vajotaankin hyvin alas kuoppaan käsinkirjoittajien alkeellisten aihealueiden valintojen myötä. Vaikka suurin osa huumorista pyöriikin poliisikaksikon erinomaisen kemian ympärillä, itse aihealueet seuraavat hyvin stereotypisiä suuntia ja käänteitä, joilla tuodaan esille vain itsestäänselviä oletuksia eri roduista ja heidän toimintatavoistaan halvan naurun takaamiseksi. Eipä oikein uponnut minun makuuni alkuunkaan.
Yksi kohtaus kuitenkin jäi erittäin hyvin mieleen ja hyvistä syistä, sillä se on hyvin nerokas alusta loppuun. Kyseinen kohtaus pitää sisällään Marcusin, Miken ja teinipojan, Dennis Greenen esittämän Reggien, joka haluaisi viedä Marcusin tyttären ulos. Kohtauksessa nämä kaksi huumepoliisia kuulustelevat poikaa hyvin intensiivisellä tavalla ja yrittävät pelotella tätä oman huvinsa vuoksi. Mikä kohtauksesta tekee niin hyvän on roolisuorittajien vapaus ja hyvin koominen ''hyvä kyttä - paha kyttä'' -akseli, joka tuntuu jossain määrin jopa uskottavalta kaikessa uskomattomuudessaankin.
Bad Boys II on hyvin tyypillinen, mutta todellinen Michael Bay -elokuva. Ei ainoastaan, että se selkeästi tähtää ylemmäs korkeuksiin materiaalinsa puolesta, mutta se myös unohtaa ajoittain tarinansa täysin keskittyäkseen meheviin visuaalisiin ratkaisuihin ja massiivisen räjähdysherkkään toimintaan. Valitettavasti elokuva ei oikein toimi kokonaisena tuotoksena, vaan se tuntuu enemmänkin monelta yksittäiseltä kohtaukselta ja sketsiltä.
Niiden välille on yritetty vaivoin keksiä jokin löyhä side, jotta tarina pystyisi edes jossain määrin pitää aikajanansa ja ideansa taustalla kummittelemassa. Mielestäni ensimmäinen jatko-osa on selkeä tasonpudotus edeltäjäänsä verrattuna, joka kaikessa nousujohteisessa suuntauksessaan ei onnistu pitämään ohjaajan kiusausta aisoissa, vaan sortuu Michael Bayn ylilyövän vision ohjaamaksi keskinkertaiseksi sekamelskaksi. Seuraavaksi etenemmekin elokuvasarjan kolmanteen Bad Boys for Life -elokuvaan, joka julkistettiin tietoomme aivan yllättäen.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti