Ohjaus: Martin Campbell
Pääosissa: Daniel Craig, Eva Green,
Mads Mikkelsen, Judi Dench, Jeffrey Wright,
Giancarlo Giannini, Caterina Murno, Simon Abkarian
Genre: Toiminta, Seikkailu, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 24 minuuttia
Kun Daniel Craig julkistettiin uudeksi James Bondiksi, 007-elokuvasarjan kannattajat eivät olleet tyytyväisiä. Näyttelijä sai puoleensa paljon moittimista ja epäilyjä, sillä hän ei ulkoisesti näyttänyt eikä edes muistuttanut alkuperäismateriaalin kirjoittaneen Ian Flemingin näkemystä hahmosta lähes ollenkaan. Tämän vuoksi odotukset uutta suuntausta kohti olivat monilla tahoilla hyvin ristiriitaiset ennakkoon. Minulle James Bond -elokuvat eivät ole olleet mitään kaikista tärkeimpiä tuotoksia lapsuudessani, vaikka katsoinkin niitä aina silloin tällöin televisiosta, sillä ne pyörivät siellä jatkuvalla syötöllä, kuten tänäkin päivänä.
Ollakseni rehellinen kanssanne, en pari vuotta sitten vielä ollut nähnyt Daniel Craigin Bond-elokuvia, vaan pidin niitä kärsivällisesti katsastuslistallani noin puolisen vuotta, ennen kuin uskaltauduin hypätä pää edellä syvään päätyyn. Nyt oli kuitenkin aika katsoa se jo toistamiseen ja muistelisin ensimmäisellä kerralla rakastuneeni siihen, vaikka kokonaisuus tuntuikin hiukan epäselvältä ja erikoisesti jaotetulta elokuvalta minun kesyyn makuuni. Sen jälkeen kiinnostukseni elokuvasarjaa kohtaan on noussut raketin lailla kattoon ja omistan tätä nykyä koko elokuvasarjan kokoelmassani. Oli siis sanomattakin selvää, että odotin tätä katsastusta hyvin innokkaana.
Äskeittäin 00-asemaan ylennetty vakooja James Bond ottaa vastaan ensimmäisen operaationsa, jossa hän saa vastaansa runsaasti pokeria pelaavan mysteerisen terroristisäätiön pankkirin Le Chiffren. Britannian valtiovarainministeriön kirjanpitäjän Vesper Lyndin kanssa Bond matkustaa Montenegroon, jossa pidettäisiin Le Chiffren ylläpitämät suurien panosten pokeripelit. Le Chiffre yrittää päästä kuiville velkakierteistään toimimalla siellä, missä hän on parhaimmillaan - pokeripöydässä. Debytanttivakoojan tehtävänä on mennä pelaamaan pokeria ja selvittämään Le Chiffren takana uhkaava organisaatio, mutta onko hänen varsinainen uhkansa vastapuolella, omassa leirissä vai hänessä itsessään?
Alkutekstikohtaukset ovat aina olleet Bond-elokuvien tavaramerkkinä ja edelleenkin aivan mielettömiä kokonaisuuksia. Ei ainoastaan, että ne ovat hyvin omaperäisiä, mutta ne tuntuvat kertovan aivan oman tarinansa tarttuvan musiikkiraidan soidessa taustalla. Musiikkiraidasta puheen ollen, minun mielestäni tässä elokuvassa kuultava Chris Cornellin esittämä ''You Know My Name'' -kappale on paras 007-musiikkiraita, joka on koskaan tehty. Sen rokkaava ja räikeä asenne valmistaa katsojan räiskyvää ja eeppistä elokuvaa varten hyvin varteenotettavalla tavalla ja asettaa tunnelman kohdilleen.
Aiempiin elokuviin verrattuna Casino Royale ottaa paljon realistisemman lähestymistavan adaptoimiseensa, mikä on mielestäni paljon efektiivisempi tässä muodossa, sillä kyseisen elokuvan tapahtumat voisi helposti heijastaa oikeaan elämään ja jopa yllättävänkin uskottavalla tavalla. Elokuvan tarjoama tarina on erittäin mukaansatempaava ja erinomaisesti tahditettu kokonaisuus, joka ei sorru odotetuimpiin käänteisiin ja geneeriseen kaavamaisuuteen, vaan pyrkii ja onnistuu täydellisesti pompotella erilaisia lähestymistapoja räiskyvästä toiminnasta piinaavan painostavaan psykologiseen sotaan ja vastakkainasetteluun.
Nautin myös hyvin paljon siitä, kuinka elokuva piikittelee jatkuvasti kaikkia aiemmin elokuvasarjassa luotuja normeja, oletuksia, sekä hahmokeskeisiä yksityiskohtia vastaan. Elokuvan ensimmäinen puolisko keskittyy suurimmaksi osaksi hyvin energiseen toimintaan, kiehtovan operaation käynnistämiseen ja sen rakentamiseen, kun taas jälkimmäinen psykologiseen sodankäyntiin ja nerokkaiden mielten kiivaaseen taisteluun. Vaikka alussa hahmoja rakennetaankin huolellisesti ja tiukalla otteella, vasta jälkimmäisellä puoliskolla hedän todelliset luonteensa pääsevät valloilleen ja panokset kovenevat radikaalisesti.
Elokuvassa käsitellään laajasti Bondin työmoraalia ja asennoitumista operaatioonsa. Omassa 00-statuksen asemassaan hän tuntuisi toimivan epätavallisen kihkeästi ja riskialttiisti, mikä luo automaattisesti suuria mahdollisuuksia vastapuolelle iskeä takaisin. Vaikka hän onkin armoton ja kylmäverinen agentti, hänen tunteensa ottavat aina silloin tällöin vallan, tehden hänestä hyvin haavoittuvaisen. Muistakaa tuo sana, koska se tulee vielä monta kertaa vastaan tämän arvostelun aikana.
Ei ainoastaan, että hänen kiihkonsa ja tunteensa alkavat paistamaan pikkuhiljaa läpi kaiken sen kylmäverisyyden ja armottomuuden alta, mutta Bondista löytyy Akilleen kantapää ja inhimillinen haavoittuvaisuus, johon muut voivat halutessaan iskeä. Aiemmat versiot hahmosta ovat vaarallisen työnsä lisäksi vietelleet naisia ja pukeutuneet aina viimeisen päälle prameasti kaikessa ylivertaisuudessaan, kun taas tässä elokuvassa Bond on vain ihminen, joka sortuu arviointivirheisiin ja tunteiden purkamiseen.
Ensimmäisestä kohtauksesta lähtien opimme Daniel Craigin esittämän James Bondin olevan armoton ja täsmällinen työtehtäviensä suhteen. Hänen ilmeetön olemuksensa kertoo jo itsessään, kuinka keskittynyt ja efektiivinen hän osaa olla työssään niinkin aikaisessa vaiheessa urassaan. Myös ensimmäisen kokopitkän toimintakohtauksen aikana saamme tietää hahmosta sen verran, että hän on hyvin kekseliäs, holtiton ja fataalinen vakooja ongelmatilanteissa. Sivuhuomautuksena mainitsisin myös, että näitä pääpiirteitä ei kerrota suoraan katsojalle jonkin dialogin yhteydessä, vaan kaikki näytetään vakuuttavasti visuaalisen tarinankerronnan voimin, mutta nyt takaisin Bondin hahmon analysoimiseen...
Hänellä on kova ulkokuori, jolla tämä yrittääkin peitellä haavoittuvaisuuttan, mikä on tyypillistä vakoojalle, mutta mikä erottaa hänet muista versioista on hänen inhimillisyytensä. Bond ei halua näyttää olevansa alakynnessä tai heikkohermoinen, minkä vuoksi joutuu välillä puremaan hammasta toden teolla tarinan edetessä. Eva Greenin esittämä Vesper Lynd on mahtava lisäys jo valmiiksi räjähdysherkkään asetelmaan, sillä hän onnistuu herättämään Bondissa juurikin niitä hautautuneita tunteita, mitkä inhimillistävät Daniel Craigin hahmoa paljon perusteellisemmin aiempiin versioihin verrattuna.
Mads Mikkelsenin esttämä Le Chiffre toimii elokuvan antagonistina ja on siitä mieletön vastustaja Bondille, että vaikka fyysisesti tämä ei olisikaan samalla tasolla vakoojan kanssa, hän korvaa sen viisaudellaan, kekseliäisyydellään ja petollisella mielellään. Hänen sodankäyntinsä tapahtuu pään sisällä psykologisella tasolla, mikä tuleekin erinomaisesti ilmi pokerikohtauksen yhteydessä elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla.
Le Chiffre osaa lukea sekä pelaajia, että itse tilannetta niin hyvin, että hän saa vedettyä maton kenen tahansa alta ujuttaessaan heidät samalla omiin ansoihinsa. Juuri kun Bond luulee selvittäneensä miehen metkut ja kaavat, niin tämä vetää yllättäen ässän hihastaan ja kääntää pelin ja asetelman täysin päälaelleen omaksi voitoksi. Hän ei koskaan tee toiminnastaan teatraalista spektaakkelia, vaan pikemminkin yrittää vaivihkaa ja hienovaraisesti pääsemään vastapuolen pään sisälle hoitaakseen ongelman kuin ongelman ja sen vuoksi hän on mielestäni paras Bond-antagonisti koko elokuvasarjassa.
Visuaalisesti elokuva on hyvin komeaa katsottavaa. Ei ainoastaan, että se kokeilee rajojaan erilaisilla lähestymistavoillaan, mutta sen artistiset ratkaisut ovat nerokkaita ja omaperäisiä kaiken kaikkiaan. Sen lisäksi kaikki nämä aspektit yhdistetään niin luontevalla tavalla yhteen, etteivät tyylivaihdokset häiritse katsojaa missään vaiheessa elokuvaa. Tunnelmallisesti elokuva onnistuu moitteettomasti imaisemaan katsojansa uskottavaan ympäristöön hyvin valtaavan kokemuksen keskelle, jossa luodit viuhuvat, autot kiihdyttävät ja oikukkaat mielet taistelevat keskenään etuajoasemasta.
Elokuva tarjoaa myös kutkuttavimman korttipelin, jonka olen koskaan kokenut. Ei ainoastaan, että siinä on järkyttävän massiiviset rahat pelissä ja operaation onnistuminen vaakalaudalla, mutta myös lukuisia sivuseikkoja sekoittamassa samaista pakkaa entisestään. Viimeiset puolituntia ovatkin sitten Bondin hahmon puhdasta rakentamista, viimeistelemistä ja valmistamista tulevaisuuden kannalta. Nämä hetket määrittävät, kuka James Bond on todellisuudessa, minkä vuoksi sitä voisi pitää jopa elokuvan keskeisimpänä osana. Vaikka hänen ja Le Chiffren tiet erkanivatkin jo aiemmin, emme olleet täysin valmiita hänen individuaalisen tarinakaarensa kanssa.
Viimeiset kohtaukset selittävätkin erinomaisesti, miksi tämä vakooja on sellainen kun on ja miten hänet onnistuttiin riisumaan aseista tunteilla leikkien. Elokuva onnistuu lopussa satuttamaan katsojaansa emotionaalisilla käänteillään ja todellakin valmistamaan heidät tulevia koitoksia varten. Itselleni tuli jopa tippa linssiin lopetuksen aikana ja se johtui hyvin pitkälti siitä, että tämä legendaarinen hahmo onnistuttiin rakentamaan elokuvan aikana niin huolellisella ja perusteellisella tavalla, että emotionaalinen investoituminen ei vaatinut ponnisteluja ollenkaan näin katsojan näkökulmasta katsottuna.
Casino Royale nousee uusintakatsastuksen myötä parhaimmaksi Bond-elokuvaksi omilla listoillani. Tällä kertaa ymmärsin tasan tarkkaan, miksi elokuva on rakennettu hiukan epäordinaarisella tavalla puolesta välistä eteenpäin ja sen vuoksi kokonaisukuva vain lukittui eteeni. En löytänyt mitään moitittavaa, vaikka varmasti elokuvassa onkin minimaalisia yksityiskohtia nypittäväksi, kuten esimerkiksi korttipelien säännöistä, mutta ne menevät niin pieniksi vioiksi, että niitä on turha edes ottaa huomioon kokonaiskuvassa.
Jos joku epäili Daniel Craigin valintaa, niin eivät epäile enää. Craig tuli ja näytti, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä ja ulkoisella kuorella ei kovin kauas pötkitä. Hän toi rooliin uskottavuutta, samaistuttavia piirteitä katsojan koettavaksi ja inhimillisyyttä, jotka yhdessä tekevät juuri tästä Bond-hahmosta mielestäni parhaan. Elokuva käytännössä käsittelee Bondin matkaa MI6-alokkasta 00-statuksen omaavaksi supervakoojaksi ja tuotoksen viimeiset sanat myös allekirjoittavat tämän väitteen todeksi. Daniel Craig on James Bond ja tämän elokuvan aikana hän on sen nimen myös ansainnut. Matkamme jatkuukin seuraavaksi Quantum of Solacen parissa...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti