Ohjaus: Tom Hooper
Pääosissa: Fransesca Hayward, Laurie Davidson, Idris Elba,
Taylor Swift, James Corden, Judi Dench,
Rebel Wilson, Jennifer Hudson, Ian McKellen
Genre: Komedia, Draama, Musikaali
Genre: Komedia, Draama, Musikaali
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
En edes tiedä mistä aloittaa. Kävimme Elokuvan taikaa -arvostelusivua ylläpitämän ystävän ja Vernus -kanavaa YouTubessa pyörittävän ystävän kanssa katsomassa ehkä yhden parjatuimmista elokuvista pitkään aikaan - Catsin. Ennen tapahtumarikkaan ja kiehtovan vuosikymmenen vaihtumista edessämme oli vielä yksi este, joka testaisi hermojamme vielä viimeisen kerran. Se vain sanon vielä, että minulla oli vaikeuksia katsoa traileria tästä elokuvasta loppuun. Se oli jo jotain...
Cats perustuu T. S. Eliotin runokokoelmaan Old Possum's Book of Cats vuodelta 1939 ja siitä yritettiin nyt adaptoida jonkin sortin elokuvakokemus ja se, jos jokin, onnistui moitteettomasti. Kyseinen tapaus on nimittäin sellainen kokemus, etten kyllä hetkeen sitä pysty unohtamaan. Samaan aikaan olen myös kiitollinen siitä, että se on kuitenkin olemassa, sillä tämä uskomaton elokuva täytyy vain kokea omin silmin.
Catsin alku saattaa yllättää hiukan pidättyväisten odotuksien valossa, sillä se onnistuu jossain määrin jopa kyseenalaistamaan nujertavien arvostelujen kritisoivia sanoja. Hyvin pian kuitenkin sen jälkeen jo ensimmäisen musiikkinumeron aikana, ymmärrämme tasan tarkkaan, miksi kyseinen elokuva on niin parjattu. Musiikkinumerosta musiikkinumeroon elokuva etenee ''tarinassaan'', joka jossain vaiheessa selkeytyneellä kaavamaisuudellaan alkaa turruttamaan katsojaa.
Elokuvan tarinakaari on nimittäin hyvin selkeä. Uuden kissan löydyttyä kissojen kansa alkaa esittäytymään yksitellen hälle musiikkinumeroiden avulla. Jokaisessa laulussa kerrotaan yleisimmin vain yhdestä käsiteltävästä hahmosta. Tämän laulun jälkeen käsiteltävä hahmo ei enää saa minkäännäköistä henkistä kasvua tai tarinakaarta osakseen, minkä vuoksi tutustuminen häneen tuntuu enemmän väkinäiseltä työltä, kuin ilolta.
Hahmot, jos niitä niiksi voi kutsua, ovat järkyttävän aliravittuja ja täysin yksipuolisia tapauksia kaiken kaikkiaan. Esimerkiksi päähahmonamme toimiva Victoria on elokuvassa vain vietävänä mukana, kun hälle esitellään uusia paikkoja ja kissoja. Hänen tarinakaarensa on aikalailla olematon. Hän ei kasva henkisesti mihinkään suuntaan, vaan on täydellinen kaikin tavoin jo alusta asti. Ongelma ei ole edes siinä, mutta kun elokuvassa ei ole yhtäkään hahmoa, josta saisi edes pienen otteen pientä investoitumista ja kiinnostusta varten.
Teos tuntuu vain jatkuvasti työntävän katsojaa pois mitäänsanomattoman luontonsa vuoksi. Päähahmon lailla vastapuolella toimiva antagonistilla ei tunnu olevan myöskään mitään motiivia teoilleen, koska sitä ei koskaan käsitellä läpi. Hän vain haluaa tehdä sen mitä tekee vain pelkästä halusta. Hänen taustaansa tai motiivejaan ei alusteta tai rakenneta elokuvan aikana, minkä vuoksi alussa hiukan kutkuttavalta tuntuva kissa, onkin vain säälittävä narsisti. En ymmärrä...
Kaiken sen lisäksi en tiedä miksi, mutta nämä kissat ovat järkyttävän kiimaisia koko ajan. Ei ainoastaan, että heidän viettelevät katseensa ja liikkeensä tuovat elokuvaan hyvin epämiellyttävän pohjasävyn, mutta ''koko perheen elokuvaksi'' mainostettu teos luultavasti vain traumatisoi perheen nuorimmat seksuaalisesti vihjailevan luontonsa vuoksi. Toisaalta ei sitä tiedä, jos vaikka lapset pitävät näitä heittoja ja viittauksia minään, mutta päälleliimattuja ja selkeitä ne näin katsojan näkökulmasta kyllä ovat.
Visuaaliset efektit ovat myötähäpeällisiä. Ei ainoastaan, että ihmisnaamat ihmismäisten kissojen päässä tuntuvat leijuvan kontrolloimattomasti, mutta se näky on vain jotenkin ylipääsemättömän luonnoton kaiken kaikkiaan. Rakennetut lavasteet ovat kyllä komeita ja vakuuttavia ottaen huomioon, että tekijät joutuiivat rakentamaan jättimäisiä lavasteita pitääkseen mittakaavan oikeana, mutta nekin on lopulta onnistuttu upottamaan rankan efektisateen alle näyttämään hirveän epätodenmukaisilta.
Elokuva yrittää ottaa itsensä liian tosissaan, vaikka varsinainen materiaali ei alkuunkaan todellakaan vakuuta. Tunteellisuuden ja investoitumisen tilalla tunnemme vain myötähäpeää ja epämieltymystä. Sillä tulee varmasti olemaan oma pieni kannattajakuntansa, mutta maailmanlaajuisesti se ei kyllä tule yltämään missään nimessä mihinkään varteenotettavaan suosioon. Mietin koko elokuvan aikana vain, että kunpa voisin vain painaa nappia ja lopettaa piinan, jota kaikki kanssakatsojat kokivat tuon näytöksen aikana.
Rehellisesti en edes halua puhua elokuvasta enempää. Se on kokonaisuudessaan sellainen tuotos, jolle ei olisi koskaan saanut näyttää vihreää valoa ainakaan tässä muodossa. Lähestymistapa alkuperäismateriaaliin on nimittäin aivan väärä ja nurinkurinen. Ymmärrän mitä he hakivat tällä yrityksellä, mutta jos sillä ei ole edes tekstin tasolla mitään kiinnostavaa kerrottavaa, niin ei se kehnosti luotu spektaakkelimaisuus pelasta sitä ainakaan. Olipas sekin tapa viettää vuosikymmenen vaihtumista...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti