Ohjaus: Stephen Gaghan
Pääosissa: Robert Downey Jr, Antonio Banderas, Michael Sheen,
Jim Broadbent, Jessie Buckley, Harry Collett, Emma Thompson,
Octavia Spencer, Rami Malek, John Cena, Tom Holland
Genre: Seikkailu, Komedia, Perhe
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Eläintohtori Dolittle perustuu Hugh Loftingin kirjoittamiin suosittuihin Dolittle-lastekirjoihin ja tämä elokuva ottaakin inspiraationsa fantasiapainoitteisuuteensa kiehtovasta näkökulmasta katsottuna. Elokuva on siitä erikoinen tuotos, että se on käynyt läpi järkyttäviä käänteitä ja muutoksia pelkästään tuotantonsa aikana, mikä ei yleensä tarkoita alkuunkaan mitään hyvää. Odotukseni olivat aivan nollissa juurikin sen vuoksi, että tuotanto on ollut hyvin pitkä, kallis ja ongelmallinen, joka ei myöskään ole suuria otsikoita välttänyt matkallaan. Onnistuiko se yllättämään millään tavalla vai pitivätkö merkit paikkansa alusta asti?
Entisajan Englannissa omalaatuinen eläinlääkäri John Dolittle on menettänyt otteensa elämäänsä kohdattuaan suuren surun vuosia aiemmin. Ajan saatossa hän on erakoitunut sulkeutumalla kartanoonsa seuranaan eksoottiset eläinystävät. Kun nuori kuningatar sairastuu kuolemanvakavasti, vastahakoisen Dolittlen on ystäviensä kanssa lähdettävä etsimään parannuskeinoa merten takaa, jotta hänen eläinsuojelualueensa pysyisi koskemattomana jatkossakin. Onnistuvatko he löytämään harvinaisen lääkkeen vai ovatko haasteet matkan varrella liian suuria?
Elokuva on hyvin erikoinen tapaus, eikä sen vuoksi, että se olisi mitenkään mielettömän mainio kokonaisuus, vaan pikemminkin kuinka unohdettava ja tasapaksu se osaakaan olla. Siitä kirjoittaminenkin on yllättävän vaikeaa, vaikka kirjoitettavaa varmasti riittäisi monestakin asiasta. Itse tarina on hyvin yksinkertainen ja valitettavan ennalta-arvattava kokonaisuudessaan, muutamia ylilyöviä yksityiskohtia lukuunottamatta.
Vaikka Dolittlen hahmoa alustetaankn oikein mainiolla avalla alussa esiintyvän piirretyn voimin, tarinan kertomisella tuntuu olevan jäätävä kiire. Pääsemme kyllä jyvälle hahmon elämästä ja emotionaalisesta mielentilasta, mutta kuitenkin tuntuu siltä ihan kuin elokuvasta puuttuisi suuria paloja materiaalia, jotka syventäisivät enemmän näitä näytöllä tapahtuvia tapahtumia, sillä tässä muodossaan elokuva tuntuu jopa järkyttävän pinnalliselta kaikessa keskinkertaisuudessaan.
Elokuva on kyllä koominen, mutta suurimmaksi osaksi aivan vääristä syistä. Komedia on kokonaisuudessaan hyvin alkeellista, vaikka siinä onkin myös ajoittain hyvät hetkensä yllättämässä positiivisesti. Etenkin Craig Robinsonin esittämä orava nimeltään Kevin naurattaa Watchmenista tutulla Rorschachin olemuksellaan. Muutoin elokuva koostuu pääälleliimatuista pieruvitseistä ja hölmöistä huudahduksista, jotka saavat kyllä katsojan hymähtämään, mutta ei sen enempää.
Elokuvassa kiehtovasti alustetaan kielien eroavaisuudet ja toimintatavat. Ihmisillä ja eläimillä luonnollisesti ovat omat kielensä, joita tohtori John Dolittle osaa kuitenkin tulkita erheettömästi. Aluksi eläimet ''puhuvat'' haukkuen ja äännellen, kunnes ohjaaja päättää luoda siirtymän, joka filtteröi ja pukee eläinten keskustelut ihmisten sanoiksi. Se on jännää, kuinka ''eläinten kielet'' on kavennettu yhteen yhteiseen kokonaisuuteen, jota kaikki puhuvat ja ymmärtävät riippumatta lajista tai rodusta.
Vaikka Dolittle matkaakin aikaa vastaan ja joutuu paineen alaiseksi etsiessään lääkettä, ei koskaan tunnu siltä, että vaara olisi edes niin vakava tai jännitys edes osittain oikeassa paikassa. Dolittle tuntuu olevan täydellinen hahmo, sillä vaikka hän kohtaakin vaaroja ja tiukkoja tilanteita, hän ei koskaan tunnu joutuvan todellisen testin eteen, vaan suoriutuu kaikista mutkista erheettömästi, mikä syö jännitystä hyvin paljon.
Harry Collettin esittämä Tommy Stubbins tuntuu olevan Dolittlen lisäksi toinen hahmo, jota yritetään pohjustaa omaa tarinakaartansa varten. Hänen roolinsa on kuitenkin hyvin vajaavainen, sillä hän tuntuu vain obseervoivan tapahtumia taustalla poissa näkyviltä, minkä vuoksi investoituminen hänen hahmoonsa on mahdotonta. Hänellä ei ole ollenkaan painoarvoa tarinalla, vaikka hänet Dolittlen kumppaniksi elokuvan valokeilaan pohjustetaankin. Samanlainen tilanne nimittäin tapahtui esimerkiksi Cats-elokuvan päähahmolle ja se ei todellakaan toiminut itse hahmon näkökulmasta katsottuna.
Näyttelijät, sekä ääninäyttelijät ovat asiansa ajavia kaiken kaikkiaan. Vaikka monikaan ei heistä tunnu sopivan rooleihinsa kovin hyvin, he onnistuvat elokuvan aikana vakuuttamaan katsojan puolelleen. Robert Downey Jr. on aluksi nimikkohahmona hiukan myötähäpeällistä seurattavaa, mutta ajan kanssa hän onnistuu kasvamaan yllättävän varteenotettavaksi Dolittleksi. Michael Sheenin esittämä antagonisti tohtori Blair Müdfly ei oikein vakuuta. Hän toimii elokuvassa vain koomisena lisäyksenä, joka horjuuttaa Dolittlen tehtävää, mutta mitään uhkaa hän ei välitä näytön toisen puolelle.
Visuaalisesti elokuva ajaa asiansa, vaikka efektit välillä hyppäävätkin silmille ikävästi. Viittauksia muihin elokuviin on muutamia, kuten esimerkiksi Kummisetään, sekä Watchmeniiin. Eläintohtori Dolittle on hyvin ennalta-arvattava ja tasapaksu elokuva, joka ei osaa oiikein yllättää millään ihmeellisellä tavalla. Sen vuoksi sen loputtua se tuntuu vain valuvan automaattisesti pois mielestä. En oikein tiedä mitä muuta voisin elokuvasta enää sanoa. Se tuli ja meni. Sen katsoi ja unohti lähes yhtä nopeasti. Lapset tulevat kyllä varmasti tykkäämään tästä elokuvasta, mutta aikuisille se ei oikein tunnu tarjoavan mitään varteenotettavaa, vaikka ideahan on oikein mainio.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti