Ohjaus: Destin Daniel Cretton
Pääosissa: Michael B. Jordan, Jamie Foxx, Brie Larson,
Rob Morgan, Tim Blake Nelson, Karan Kendrick,
O'Shea Jackson Jr, Rafe Spall, Darrell Britt-Gibson
Genre: Draama
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
“Fear and anger are a threat to justice. They can infect a community, a state, or a nation, and make us blind, irrational, and dangerous.”
Just Mercy on yksi niistä elokuvista, joista en edes tiennyt ennakkoon, mutta mitä lähempänä sen julkaisu oli, sen kiinnostuneempi siitä rupesin olemaan. Kun näin elokuvan täyttämän tähtisikermän paperilla ensimmäistä kertaa, innostuin. Itse aihe ei ollut minulle kovinkaan tuttu entuudestaan, minkä vuoksi olin täysin elokuvan tarinan armoilla aihealueen suhteen, mutta olin siitäkin huolimatta hyvin kiinnostunut näkemään, mitä materiaalia se lopulta pitäisi sisällään ja minkälaisen kokonaisuuden se onnistuisi rakentamaan tästä saatavalla olevasta materiaalistaan.
Walter McMillian pidätetään nuoren kahdeksantoista vuotiaan naisen raa'asta murhasta epäiltynä. Vaikka mies itse väittää olevansa syytön, virkavalta tuntuu olevan jo päättänyt miehen kohtalosta etukäteen. Pari vuotta myöhemmin juuri valmistunut lakimies Bryan Stevenson muuttaa kollegansa Eva Ansleyn kanssa Alabamaan, Yhdysvaltoihin auttaakseen kuolemaan tuomittuja vankeja heidän riisutuissa oikeuksissaan.
Kun Bryan saa käsiinsä Walterin oikeusjuttuun liittyvät raportit ottaessaan hänen tapauksensa vastaan, hän huomaa raporttien epäilyttävän vajaavaisuuden ja rupeaa selvittämään tapauksen perusteita. Onko asialle tehtävissä mitään, kun vähemmistöjä vastaan käännetty rikkinäinen oikeusjärjestelmä pelaa kaikki korttinsa pitääkseen tuomion muuttumattomana vai onko kaikki toiminta sallittua virkavallan nimissä?
Elokuvassa keskitytään suurimmaksi osaksi vain yhteen oikeusjuttuun - Jamie Foxxin esittämään Walter McMillianin tuomioon, jonka sivussa on pari muuta tapausta ovat Michael B. Jordanin esittämän Bryanin ja Brie Larsonin esittämän Evan uudelleenanalysoinnin alla. Tämä asetelma toimii näytöllä erittäin vakuuttavasti. Ei ainoastaan, että pystymme keskittymään tosissamme tähän keskeisimpään tapaukseen kokoaikaisesti, mutta siinä sivussa sivuhahmojen tuomioiden analysoimiset toimivat juuri sopivasti tasapainottavana aspektina itse keskeiselle tarinalle, jotta se ei yksinään vain vyöryisi katsojansa yli runsaan informaationsa ja painostavuutensa vuoksi.
Bryan Stevensonin työstä tekee erittäin vaikean rasismin kourissa ryömivät virkavallan järjestäytyneet oikeusjärjestelmälliset ratkaisut, jotka perustuvat hyvin löyhiin todisteisiin ja ristiriitaisiin lausuntoihin. Tämän vuoksi Bryan ottaa Walterin tapauksen huostaansa ja yrittää loppuun asti taistella korruptoitunutta ja rodulllisesti fiksattua oikeusjärjestelmään vastaan. Kun oikeusjärjestelmä on niin rikki, että virkavalta käyttää eettisesti vääriä toimintatapoja piilotelemattaan hyväksi nopean ratkaisun sementoimiseksi, lakimiehelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin puuttua asiaan, vaikka se asettaisikin hänet itsensä vaaraan.
Tässä asetelmassa kauheaa on vielä se, että tätä sattuu oikeassa elämässä edelleenkin jossain määrin, vaikka tarinan tapahtumat pohjautuvatkin noin kolmisenkymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Se, jos mikä on mielestäni aika käsittämätöntä, sillä maailmalla on monien vuosien ajan yritetty painottaa yleisellä tasolla, että rasismi olisi vähenemässä ja kovaa tahtia, vaikka näin ei oikeasti ole ollut pitkään aikaan. Sitä esiintyy edelleen maailmalla ja kauhistuttavan paljon myös.
Elokuva on tahditettu jopa yllättävän mainiosti, mutta ymmärrän täysin, jos jonkun mielestä se saattaisi olla tylsähkö ja pitkäveteinen hyvin hidastempoisen, kärsivällisen ja perusteellisen tarinankerrontansaa vuoksi. Minun mielestäni se taas tekee kuitenkin juurikin sen, mitä odotinkin sen tekevän villeimmissä toiveissani. Ei ainoastaan, että se taklaa hyvin vaativia ja arkoja aiheita hyvin vaikuttavalla tavalla, mutta se myös kertoo myös erinomaisen tarinan, joka osaa toden teolla herättää hyvin vahvoja tunteita katsojassaan. Tarina etenee hyvin perusteellisella, mutta luonnollisella tavalla eteenpäin, minkä vuoksi siihen investoituminen ei ole hankalaa alkuunkaan.
Hahmotkin ovat sen verran laadukkaita ja hyvin pohjustettuja, sekä rakennettuja kokonaisuuksia, että ne pelaavat hyvin perusteellisen tarinan kanssa erinomaisesti yhteen ikään kuin luoden yhtenäisesti hengittävän organismin konsanaan. Roolisuoritukset ovat erittäin uskottavia ja ensiluokkaisia. Ei ainoastaan, että näyttelijät onnistuvat katoamaan hahmojensa nimien taakse vakuuttavasti, mutta he onnistuvat samalla myös upottamaan katsojansa epäreilun oikeusjärjestelmän riepotteleman ympäristön keskelle jännittämään tilannetta ikään kuin paikan päältä.
Michael B. Jordan ja Jamie Foxx omistavat elokuvan mielettömän uskottavilla, sekä varteenotettavilla roolisuorituksillaan ja Brie Larson tuo mukavan tasapainon tähän hyvin miesvoittoiseen asetelmaan. Olen myös jossain määrin jopa ihmeissäni siitä, ettei heitä ole käytännössä ollenkaan nostettu valokeilaan kevään palkintogaaloissa, sillä heidän suorituksensa varmasti ansaitsisivat edes jonkin sortin tunnustusta, jos ei ihan korkeimmalla huipulla kuitenkaan.
Elokuvan tarjoama draama ajaa mainiosti asiansa ja saa tuntemaan monenlaisia tunteita kestonsa aikana. Se rikkoo sydämemme, rakentaa sen uudelleen yhtenäiseksi ja pitää katsojan jatkuvasti penkin reunalla jännittämässä hermoja raastavaa taistelua vankien oikeuksista. Vaikka teos onkin hyvin dramaattinen konstekstiltaan, siinä on myös paljon sympaattisia ja lämminhenkisiä kohtauksia hyvin nasevan huumorin kera, jotka pitävät kompaktin kokonaisuuden hienosti tasapainotettuna alusta loppuun asti.
Muutama kohtaus sai katsastukseni aikana mahani vääntymään aivan mutkalle, sillä aloin voimaan henkisesti pahoin hahmojen vastoinkäymisten puolesta. Oikeusjuttujen uudelleenarvioimisten aikana selvinneet yksityiskohdat ja käänteet toimivat efektiivisesti tunnelman kääntäjinä, sillä elokuva kirjaimellisesti leikittelee katsojan tunteilla minkä kerkiää. Elokuvan kliimaksi rakennetaan hyvin pitkälti samaa ideaa hyväksikäyttäen.
Emme ole koskaan varmoja oikeudenkäynnin lopputuloksesta kesken prosessin, mikä pitää tunnelman katossa ja jännityksen ilmassa hyvin pitkäjänteisellä tavalla. Ei ainoastaan, että pysymme varuillamme koko ajan uudelleenavatun tutkinnan aikana, mutta elokuva pitää katsojan tiukassa otteessaan loppuun asti. Annan elokuvalle ehdottomasti pisteitä siitä, että se uskaltaa rohkeasti vetää katsojan seisomaan mattonsa päälle samalla vetäen sen heti jalkojemme alta, kun luulemme tilanteen rauhoittuneen ja päästessämme lähemmäs selvempiä vesiä. Se kuitenkin rakastaa katsojansa riepottelemista ja se, jos mikä, on tämän elokuvan toimivin aspekti - hyvin efektiivinen draama.
Teknisestä näkökulmasta katsoen elokuva on erittäin laadukas kokonaisuus, joka sekä näyttää, että kuulostaa erittäin varteenotettavalta tuotokselta. Visuaalisesti se on huolellisesti kuvattu ja toteutettu maalaus, joka ei ainoastaan elä tarinan suunnanmuutosten mukana, vaan ajaa myös asiansa elokuvataiteellisesta näkökulmasta katsottuna erinomaisesti. Musiikkivalinnat ovat kyllä perimmiltään hyvin osuvia sekä sisältönsä, että tunnelmansa puolesta.
Siitä huolimatta ne saattavat paikoitellen tehdä kohtauksista hiukan pitkäveteisen tuntuisia, kun samantyylinen hidastempoinen ja yksitoikkoinen musiikkityyli jatkaa dominoimistaan kohtauksesta toiseen. Vastaesimerkkinä nostaisin kuitenkin viimeisen puolituntisen aikana käytävän oikeudenkäynnin kliimaksin, jonka aikana käytettävää musiikkia rakastin yli kaiken ja etenkin juuri siinä omassa asiayhteydessään. Se kyllä laukaisi kylmät väreet pitkin selkääni hyvin efektiivisellä ja vaikuttavalla tavalla.
Just Mercy on hyvin armoton ja silmiä avaava draamaspektaakkeli, joka ei ainoastaan riko katsojansa sydäntä, mutta onnistuu myös kasaamaan sen takaisin toimintakuntoon vaivattomasti. Se onnistuu taklaamaan edelleenkin hyvin ajankohtaisia virkavaltaan ja rasismiin liittyviä teemoja, jotka jättävät seuraavan tahon kylmäksi riepottelevasta järkytyksestä. Odotuksiini nähden yllätyin hyvin positiivisesti elokuvan varteenotettavuudesta ja voin ehdottomasti suositella sitä etenkin rankemman ja painostavamman draaman rakastajille.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti