Ohjaus: Samuel Bodin
Pääosissa: Victoire Du Bois, Lucie Boujenah, Tiphaine Daviot,
Ralph Amoussou, Bellamine Abdelmalek, Mehdi Meskar, Alban Lenoir,
Mireille Herbstmeyer, Corinne Valancogne, Patrick D'Assumçao
Ralph Amoussou, Bellamine Abdelmalek, Mehdi Meskar, Alban Lenoir,
Mireille Herbstmeyer, Corinne Valancogne, Patrick D'Assumçao
Genre: Kauhu
Jaksoja: 8
Kuultuani paljon posiitiivista palautetta tästä sarjasta, päätin ottaa sen suurennuslasini tarkastelun kohteeksi. Lähdin katsomaan kyseistä Netflix-sarjaa tietämättömänä tarinan sisällöstä ja konseptista, mutta odotukseni olivat kuitenkin jokseenkin korkealla ylistävien kehujen ympäröimänä. Sarja on kokonaan ranskaksi puhuttu, mikä on minulle hiukan uutta, mutta samanaikaisesti innostavaa. Niin kaunis kieli, kun se on...
Haluan ehdottomasti kokeilla uusia asioita tutustuessani tähän upeaan taiteenmuotoon, sillä jonain päivänä haluan ehdottomasti ohjata sekä koko pitkän elokuvani, että sarjani. Olen sen vuoksi alkanut vihdoin avartamaan maailmankarttaani sekä elokuvien, että nyt sarjojen suhteen ja ehdottomasti haluan oppia uusia tapoja ja tyylejä, joita luodaan jatkuvasti maailmalla elokuvantekoon liittyen. Onnistuiko tämä sarja vakuuttamaan minut innovatiivisuudessaan?
Emma Larsimon on menestynyt kirjailija, joka rikastuu omien teini-iän painajaistensa kuvailemisellaan kirjojen muodossa. Vuosia myöhemmin hänen lukioystävänsä Caroline tapaa hittikirjasarjan auktorin ja väittää äitinsä seonneen tämän teosten vuoksi. Muutaman kyseenalaisen sattuman saattelemana tämä epätavanoimainen tilanne alkaa eskaloitumaan suureksi kontrolloimattomaksi kauhufestivaaliksi.
Traumaattisten menneisyyden tapahtumien esiin kaivamisen johdosta nuoren tytön unissa vaaniva Marianne muuttaa lopulta aikuisenakin hänen painajaisensa todellisuudeksi ja vetää kaikki tämän läheiset mukaan leikkiin. Mitä on tehtävissä, kun ei-toivottu kiusanhenki ottaa Emman kaksin käsin takaisin kouraansa tämän palattuaan kotikonnuille Eldenin kaupunkiin? Onnistuuko hän ystävineen löytämään yliluonnollisen ongelman ytimen vai onko se yksinkertaisesti vain pään sisällä?
Sarjalla on hyvin epätavanomainen dynamiikka, joka ei ainoastaan tunnelmallisesti, mutta rakenteellisestikin muuttuu jatkuvasti lennosta. Jo ensimmäisen jakson aikana tarina ja sen luonne eskaloituu hyvin kutkuttavaksi kokonaisuudeksi. On pakko mainita, että tarinan painostavimmat kohdat ovat erinomaisia, mutta vastapainona komediapainoitteinen materiaali ei oikein säväytä, vaikka vaikuttaakin hyvin luonnolliselta ja uskottavalta.
Se johtuu pitkälti siitä, ettei komedia toimi tai edes sovi sarjan muuten kutkuttavaan tunnelmaan. Sarja yrittää aina aika ajoin keventää tunnelmaa, mutta onnistuu vain päästämään katsojan kokonaan karkuun tiukasta otteestaan. Samalla tavalla emotionaaliset yksityiskohdat eivät tunnu iskevän tarpeeksi osuvasti, minkä vuoksi emme tunnut ihan täysin olevan joka solulla uppoutuneita tarinaan ja sen tarjoamiin käänteisiin.
Tunnelmallisesti nämä tyylivaihdokset sekoittavat kokonaisvaltaista tunnetta entisestään ollessaan niin ailahtelevaisia ja tyylistä toiseen poukkoilevia kokonaisuuksia. Sen ailahtelevuus ja radikaalinen vaihtelevuus syö sarjaa sisältäpäin ikävällä tavalla. Vaikka tarina onkin kiinnostava ja mytologia kiehtova, jokin ei vain tunnut osuvan täysin maalinsa. Pelottavat kohtaukset ovat sarjan parasta antia. Ei ainoastaan, että tekijät keksivät omaperäisiä tapoja luoda jännitystä, mutta nämä kohtaukset ovat suurimmaksi osaksi hyvin efektiivisiä kokonaisuuksia ja ne osaavat nyppiä oikeista hermoista piinaavilla psykologisilla teemoillaan.
Vaikka kaikki perusrakenteet ovatkin kunnossa, en tuntunut koskaan pääseväni kunnolla sarjan ytimeen. Jokin tuntui aina olevan vinossa, vaikka siinä olikin paljon hyvää valokeilaan nostettavaa. Sarja ehdottomasti paranee kauden puoleen väliin mennessä, kun asetelma ja tahditus on tasoittunut. Ei ainoastaan, että se tuntuu löytävän toimivan tasapainon tarinankerronnassaan, mutta se onnistuu avautumaan paljon selkeämmäksi kokonaisuudeksi ajan kanssa.
Traumaattinen menneisyys palaa takaisin Emman ja hänen ystäviensä näköpiirin yliluonnollisen Marianne-demonin muodossa, joka piinaa heitä vaanien psykologisella manipuloinnillaan ja häiritsevillä yksityiskohdilla. Sarjan aikana viitataan jatkuvasti Emman menneisyyteen ja hetkeen, joka muutti tämän elämän ja naulitsi hänet kuvainnollisesti pienen Eldenin kaupungin epäsuosion kohteeksi. Sitä toivoo saavansa tietoa siitä, mutta mitään ei anneta ja kun vihdoin annetaan, niin se myös onnistuu yllättämään positiivisesti osuvuudellaan ja epätavanomaisella synkkyydellään.
Mariannen mytologia itsessäänkin vaikuttaa kaikin tavoin hyvin kiehtovalta kokonaisuudelta, vaikka se selkeästi lainaileekin ideoita lukuisista manaus-elokuvista. Toisaalta he osaavat myös siitäkin huolimatta luoda hyvin omaperäisiä ja arvaamattomia tilanteita, jotka osaavat nostaa katsojan sykkeen näytön toisella puolella. Antagonistina toimiva demoni on hyvin kutkuttava ja vaikuttaa kaikessa oikukkuudessaan hyvin ylivertaiselta vastukselta. On myös jännittävää nähdä, että aina kun Mariannen nimi mainitaan sarjan aikana, ohjaaja näpäyttää katsojaa hyvin äkkinäisellä kuvalla, joka saattaa mahdollisesti säpsäyttää tämän ja jäädä verkkokalvoille kummittelemaan joksikin aikaa.
Välillä on myös hölmöä todistaa hahmojen naiiveja ajattelutapoja, kun he esimerkiksi kysyvät toisiltaan, että ovatko he sillä hetkellä Marianne. Ei siinä muuten mitään, mutta jos kerran Mariannen tiedetään olevan manipuloiva ja yliluonnollinen demoni, sitä ei välttämättä kannattaisi perustaa oletustaa ''kyllä tai ei'' -kysymyksen varalle. Kuulostaa ihan paperillakn jotenkin hyvin epäkäytännölliseltä ja alkeelliselta käytännöltä.
Visuaalisesti sarja osaa olla hyvin omaperäinen ja omalaatuinen kokonaisuus, joka säväyttää kameratyöskentelyllään ja kutkuttaa epätavanomaisilla kamera-ajoillaan. Kuvakulmat ovat ajoittain täydellisiä taideteoksia, joita on helppo ihastella pitkin sarjaa. Myös värimaailma osaa olla tarpeeksi ankea välittääkseen sarjan kutkuttavan uhkaaavan tunnelman näytölle. Roolisuoritukset tuntuvat uskottavilta ja heidän esittämänsä hahmot tarpeeksi moniuloitteisilta, vaikka olisin ehdotomasti toivonut enemmän kokonaisvaltaisemman investoitumisen kannalta. Vaikka ne ajoivatkin asiansa, en koskaan tuntenut välittävän heistä pintapuolista tunnetta enempää.
Mariannen lopputulema on hiukan odotettaviissa ja ennalta-arvattava, vaikka idea oli hyvinkin avoin ja potentiaalinen. Sarja alkoi hiukan ailahtelevasti, nosti tasoaan puolessa välissä ja palasi lopulta takaisin ailahtelevalle tasolleen lopun häämöttäessä vastassa. Onko tämä paras kauhusarja tarjolla? Ei missään nimessä! Olen kuitenkin siitäkin huolimatta sitä mieltä, että Marianne löytää omat kannattajansa Netflix-katsojien keskuudessa varmasti.
Odotin vain hiukan enemmän siltä, kuin mitä sain. Tämän vuoksi en aina tykkää mennä katsomaan mitään nimikettä suurien hehkutuksien siivittämänä. Jos jotain elokuvaa tai sarjaa ylistetään maasta taivaisiin, valmistaudun siihen tyhjentämällä mieleni täysin ulkopuolisisista mielipiteistä saadakseni mahdollisimman autenttisen kokemuksen siitä irti. Tällä kertaa kävi näin. Toivottavasti seuraavalla kerralla yllätyn positiivisesti...
Lähteet: kansikuva ja sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti