Ohjaus: Bong Joon Ho
Pääosissa: Song Kan Ho, Lee Sun Kyun,
Cho Yeo Jeong, Choi Woo Shik, Park So Dam,
Lee Jung Eun, Chang Hyae Jin, Jung Ziso
Genre: Komedia, Rikos, Draama
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
Parasite on elokuva, joka on hyvin erityinen minulle monestakin syystä. Ensinnäkin tämä on ensimmäinen aasialainen elokuva, jonka olen koskaan katsonut elämäni aikana, joten siinä on se maailmaa-avartava aspekti taustalla voimassa. Toiseksi hyvin arvostettu, mutta itselleni jokseenkin tuntematon eteläkorealainen Bong Joon Ho on ohjaajan ruorin takana. Olen kuullut monia ylistäviä sanoja hänen aikaisemmista teoksistaan, mutta en pysty ottamaan niihin vielä kantaa tässä vaiheessa. Oli siis hienoa vihdoin kokea ensimmäistä kertaa kyseisen herran tuotantoa omin silmin ja antaa elokuvalle mahdollisuus viedä mukanaan.
Teosta on ylistetty maailmalla maasta taivaisiin, joten pettymisenkin riski oli vahvasti läsnä ennen elokuvan katsastamista. Ei ainoastaan, että sitä pidettiin jo ensireaktioista asti yhtenä viime vuosikymmenen parhaimpana teoksena, mutta se onnistunut jo tässä vaiheessa rohuamaan eniten palkintoja paraikaa käynnissä olevan gaalakauden aikana, kuin yksikään muu suuri julkaisu. Se voitti vuoden 2019 Cannesin elokuvajuhlien kultaisen palmun ensimmäisenä korealaisena elokuvana koskaan, mikä on itsessäänkin aivan mieletön saavutus ja hyvin suuntaa-antava sellainen myös maailmanlaajuisen menestyksen puolesta.
Odotukseni elokuva kohtaan olivat hyvin odottavaiset, mutta samaan aikaan myös pelon sekavat, sillä en yksinkertaisesti kaikessa kokemattomuudessani vain tiennyt mitä tuleman pitäisi. Sen kyllä sanon, että olen ollut hyvin torjuva ''ulkomaan'' elokuvia kohtaan siinä mielessä, että en ollut tässä vaiheessa vielä paljoakaan amerikkalaista tuotantoa pidemmälle maailmankuvaani avartanut liikkuvien kuvien osalta, jos minulle kotimaisia venäläisiä teoksia ei siis lasketa mukaan. Tämän vuoksi Parasite oli ainakin minulle massiivinen hyppy tuntemattomaan ja toivoin sen todellakin yllättävän minut positiivisesti.
Ki-taekin koko nelihenkinen perhe on vähävarainen ja työtön. Tulevaisuus näyttää synkältä, kunnes yllättäen sattuman kaupalla ja ystävän suosituksen ansiosta perheen vanhin poika Ki-woo onnistuu saamaan itselleen työpaikan Parkin perheestä nuoren lukiolaistytön yksityisopettajana väärennettyjen todistuksien siivellä. Huomatessaan potentiaalin entistä suurempaan tienestiin, Ki-woo onnistuu aloittamaan riskialttiin tapahtumaketjun, joka varmistaisi Ki-taekin perheen säännölliset tulot, mutta kahden perheen kohtaamisen jälkeen, yllättävä käänne tuo kuitenkin mukanaan arvaamattomia seurauksia.
Nyt täytyy kyllä ihan heti alkuun sanoa, että en ole luultavasti koskaan ennen kokenut mitään vastaavaa liikkuvan kuvan muodossa. En ole koskaan aiemmin ollut yhtä yllättynyt elokuvan laadukkuudesta, mikä on aivan käsittämätöntä ajatella, sillä olen nähnyt kyllä monia erinomaisia elokuvia valkokankaalta aiemmin. Yksikään elokuva ei kuitenkaan ole onnistunut lyömään ällikällä ihan näin vakuuttavalla tavalla. Lähdetään purkamaan elokuvaa palasiin...
Länsimaisessa tuotannossa lähes aina pystyt sanomaan, että mitä tuleman pitää ainakin tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna. Niissä on tietynlainen tuntuma ja tyyli, joista pystyy heti kättelyssä sanomaan, että tämä on länsimaista tuotantoa. Henkilökohtaisesti minun on vaikea sanoa, että onko itämainen tuotanto normaalistikin tämän elokuvan tyylistä, mutta voin sanoa sen kyllä varmuudella, etten ole koskaan kokenut mitään vastaavaa.
Elokuva kritisoi hyvin näkyvästi aasialaisten maiden yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka kohdistuvat varakkaisiin, köyhiin ja heidän välillä muodostuneeseen massiiviseen luokkaerottelun kuiluun. Ei ainoastaan, että se käyttää näitä hyvin painavia teemoja visuaalisoidakseen oikean elämän taloudellista epätasa-arvoa kyseisissä maissa, mutta se myös näyttää miten tämä tilanne saattaa aiheuttaa paljon moraalisesti kyseenalaisia rikoksia, jotka ovat kaikessa väärydessäänkin ymmärrettäviä molemmista näkökulmista katsottuna.
Katsojana pystymme jollain erikoisella tavalla jossain määrin sekä uskoutumaan, että ehkä myös samaistumaan tähän erityislaatuiseen asetelmaan, sillä käsiteltävä aihe tuntuu perimmiltään niin realistiselta. Ei ainoastaan, että tällaista voi tapahtua oikeassakin elämässä, mutta oikean elämän lailla elokuva onnistuu vangitsevasti kääntämään keveän ja huumorilla leikittelevän tunnelman aivan päinvastaiseksi minuuteissa. Tämä tiivistunnelmainen kokonaisuus on luotu niin sulavalla ja osuvalla tavalla, että se kirjaimellisesti imaisee katsojansa mukaansa ylivertaisen valtaavalla olemuksellaan.
En halua analysoida tarinaa sen kuvausta enempää, sillä haluan ehdottomasti, että koette sen tarjoamat käänteet omin silmin. Sen voin kuitenkin ainakin mainita, että pääsemme hyvin helposti käsiksi elokuvan tarinaan ja sen tarjoamiin syväluotaaviin ja moniuloitteisiin hahmoihin. Sen mukaansatempaava luonne säväyttää monipuolisuudellaan ja jatkuva epävarmuus tulevasta sekä kiehtoo, että pelottaa samanaikaisesti. Elokuvan aikana koettavat konfliktit ja käänteet ovat järkälemäisiä ja kun tilanne lähtee todellakin käsistä, paluuta ei enää ole.
Elokuva ikään kuin manipuloi katsojaansa, sekä hänen ajatuksiaan, päästämättä tästä koskaan irti ja se, jos mikä, on hyvin pelottava ajatus itsessäänkin. Tunnumme olevamme ikään kuin ahtaan ja jatkuvasti sisällöltään muuttuvan laatikon vankina reilut kaksi tuntia ravisteltavana, joka onnistuu sekä pelottamaan, että koukuttamaan katsojansa samanaikaisesti monipuolisen materiaalinsa avustuksella. Teos tuntuu sekä liian painostavalta, että lumoavalta kokonaisuudelta, joka ei tyydy yksitoikkoiseen reaktioon, vaan riepottelee katsojastaan kaikki mahdolliset tunteet ulos kestonsa aikana.
Elokuvassa on pettämätön tahditus ja tunnelmallinen tasapaino, jotka pitävät yhdessä katsojansa hyvin investoituneena tarinaansa. Hahmot avataan hyvin perusteellisesti käyttäen monesti vain uniikkeja visuaalisen tarinankerronnallisia ratkaisuja. Roolisuoritukset ovat lyhyesti ja ytimekkäästi maagisia. Arvostan myös todella paljon, ettei elokuva pidä katsojaansa ollenkaan tyhmänä, vaan pistää tämän rohkeasti miettimään ja etsimään mahdollisia vastauksia nopeasti kukkaan puhkeavaan mysteeriinsä.
Mikä tekee elokuvasta myös niin mestarillisen, on sen kyky hyppiä genrejen välillä hyvin epätavanomaisella, mutta sulavalla tavalla. Ohjaaja Bong Joon Ho mestarillisesti pitää tietyn sortin epätietoisuuden ja -varmuuden tarinan suuntauksen suhteen yllä käsittämättömän upealla esillepanollaan ja tunnelmallisella tasapainollaan. Ei ainoastaan, että elokuva onnistuu maagisesti fuusioimaan lukuisia genrejä yhteen, mutta teosta ei kokonaisuudessaan pysty myöskään lokeroimaan yhden genren alle kokonaisvaltaisesti, sillä se ylittää kaikki artistiset rajoitukset ja normit avaran omaperäisellä toteutuksellaan.
Teknisesti elokuva on erittäin onnistunut. Kun ottaa huomioon, että tuotannon budjetti on ollut vain vähän päälle kymmenen miljoonaa dollaria, elokuvan jälki on vain ennennäkemättömän pysäyttävää koettavaa. Visuaalisesti elokuva on hyvin miellyttävää katseltavaa. Sen monitasoinen ja aistikas tuotantotyyli pitää huolen siitä, että kahden yhteiskunnallisen ääripään erot korostetaan näyttävästi tarinan keskeltä katsojan tietoisuuteen hienovaraisilla visuaalisilla ratkaisuilla.
Myös itse visuaalinen tarinankerronta kuvakulmista kamera-ajoihin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, sekä sillä hetkellä käsiteltävästä tilanteesta, että muisa hienovaraisista sivuseikoista. Myös elokuvan tarjoamat sävellykset onnistuvat vangitsemaan tilanteiden aiheuttamat tuntemukset ja syventävät kohtauksen kuin kohtauksen käsinkosketeltavan upeaan muottiinsa. Leikkaus ja äänimaailma on upeaa kaikin puolin, enkä pysty edes sormellani osoittaa yhtään kohtaa, joka ei olisi toiminut sellaisenaan kokonaiskuvan näkökulmasta katsottuna
Parasite on elokuva, joka ehdottomasti tulee vaikuttamaan elokuvateollisuuteen positiivisella tavalla ja toivon mukaan se myös rohkaisee monen studion toimintaperiaatteita oman suuntauksensa puolesta. Toivottavasti he huomaavat, että itsenäisiä ääniä ja persoonia rohkaisemalla, voidaan näytölle tuoda jotain täysin alkuperäistä, hyvin tuoretta ja ennennäkemätömän mestarillista materiaalia ja massiivisella tuotolla.
Parasite näyttää ehdottomasti sen, ettei sillä ole mitään väliä, mistä elokuva on peräisin, mitä aihetta se käsittelee ja kuinka säästelevästi se tuhlaa rahaa tuotantoonsa. Jos elokuvan laatu vastaa mestarillista täydellisyyttä, se kyllä varmasti huomataan ja saa ansaitsemansa huomion elokuvataidetta rakastavilta tahoilta. Minulla ei vain enää riitä sanoja kuvatakseni tätä mieleenpainuvaa yhteiskunnallista satiiria sen enempää, mutta sen mainitsen ainakin, että elokuva on ehdottomasti mestariteos yksi laatuaan. Tämä taideteos on ehdottomasti koettava.
Lähteet: kansikuva www.futureflm.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti