Ohjaus: Marc Forster
Pääosissa: Daniel Craig, Olga Kurylenko, Mathieu Amalric,
Judi Dench, Jeffrey Wright, Giancarlo Giannini,
Gemma Arterton, David Harbour, Jesper Christensen
Genre: Toiminta, Seikkailu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Erinomaisen Casino Royalen jälkeen oli aika jatkaa suuren tarinakokonaisuuden seuraavaan lukuun - Quantum of Solaceen. Kyseessä on uusintakatsastus, joten odotukseni ovat hyvin maltilliset tällä kerralla, ottaen huomioon, minkälaisen tunteen se minussa herätti ensimmäisellä katsastuskerrallani. Daniel Craigin debyytti Ian Flemingin ikonisena hahmona James Bondina oli kertakaikkisen vakuuttava ja hän onnistui näyttämään epäilijöilleen sen, että hän on tullut jäädäkseen.
Elokuvalla oli ehdottomasti hyvin erikoinen tuotantoprosessi, sillä Quantum of Solace julkaistiin vain kaksi vuotta Casino Royalen julkaisun jälkeen. Kauan ei nokka tuhissut jatkon suhteen, vaan tekijät palasivat töihinsä niin nopeasti kuin vain pystyivät. Ei ainoastaan, että kiirehditty tuotanto jouduttiin kuvaamaan ja viimeistelemään hyvin nopeassa ajassa, mutta sen julkaisua jouduttiin puskemaan kuukausien päähän, jotta tuotos saataisiin edes viimeisteltyä kunnolla. Jatkoiko ensimmäinen jatko-osa siihen mihin edeltävä jäi vai oliko ensimmäisen jatko-osan kirous myös tämänkin tuotoksen kiusana?
Quantum of Solace jatkaa tarinallisesti siihen mihin edeltävä osa jäi. James Bond toimittaa vangitun miehen kuulusteltavaksi MI6:n piilopaikkaan Siennaan Italiaan, jossa agentti itse ja M yrittävät lypsää yhdessä tietoa varjoissa vaanivasta rikollisjärjestöstä Quantumista. Kun heille paljastuu, että rikollisjärjestö on onnistunut kylvämään myyriä MI6-organisaation sisään ja muihin vaikutusvaltaisiin asemiin, kaksikko joutuu tekemään yhteistyötä kulissien takaa päästäkseen Quantumiin jollain tavalla käsiksi. Onko tilanne aivan toivoton vai löytääkö James Bond lopulta tien oikukkaan sokkelon ytimeen?
Elokuva alkaa hyvin vauhdikkaalla takaa-ajo -kohtauksella, joka nostattaa kenen vain odotuksia jatkon suhteen. Se on energinen, täynnä toimintaa ja erittäin mukaansatempaava eeppisen lähestymistapansa puolesta. Sen lisäksi elokuvan alkutekstikohtaus on jälleen kerran upea kokonaisuus audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että nämä kohtaukset ovat James Bond -elokuvien tavaramerkkejä, mutta ne edelleenkin kaikkien näiden vuosien jälkeenkin osaavat jollain ihmeellisellä tavalla säväyttää katsojansa artistisilla toteutuksillaan.
On pakko lisätä tähän väliin vielä, että elokuvan tunnusmusiikkina toimiva Alicia Keysin ja Jack Whiten esittämä ''Another Way To Die'' on mielestäni ehdottomasti mainettaan parempi James Bond -kappale. Äänityöstä puheenollen, elokuvan äänieditoiminen oli ensimmäinen asia, joka pilkisti kaiken seasta esille negatiivisesti. Se on ajoittain surkuhupaisaa koettavaa, sillä sekä itse ääni, että visuaalinen materiaali eivät yhdisty kovin vakuuttavasti yhteen etenkään elokuvan ensimmäisen toimintakohtauksen aikana heti alkutekstien jälkeen.
Juuri siinä kohtauksessa James Bondin kuulee olevan hyvin hengästynyt takaa-ajonsa aikana, mutta kun kuva lopulta käännetään tätä kohti, hänen suunsa pysyy koko ajan kiinni, vaikka tämä hengittää selkästi suunsa kautta. Hänen elekielensäkään ei näytä sopivan yhtään kuultavan materiaalin kanssa yhteen, mikä vaan ihmetyttää paljon. Se tuntuu epäuskottavuutensa vuoksi vetävän katsojansa täysin pois elokuvasta, etenkin kun nämä hyvin heikosti synkoronoidut äänet paistoivat niin kirkkaasti läpi kaiken muun menevästi toteutetun materiaalin seasta.
Itse tarina kuulostaa paperilla erittäin kiehtovalta idealta ja lähestymistavalta, mutta se jää lopulta hiukan alisuorittavaksi kokonaisuudeksi. Eskaloituneen kuulustelun jälkeen, M ja Bond joutuvat kasvattamaan silmät takaraivoonsa, sillä monet tahot saattavat kuulua mysteeriseen Quantum-rikollisjärjestöön MI6:n sisällä. Tämä seikka tekee operaatiosta paljon hankalemman, sillä kaksikko ei voi enää luottaa varmuudella kehenkään.
Rikollisjärjestö toimii edelleenkin vapaasti kulissien varjoissa, mikä näyttää ennakkoon aivan ylipääsemättömältä taakalta MI6:n näkökulmasta katsoen, mutta tositoimiin on kuitenkin ryhdyttävä ja James Bond ottaa lopulta ohjat omiin osaaviin käsiinsä. Kun virkavalta on korruptoitunutta ja politiikka asettuu etunenään, itse operaatiosta tulee erittäin hankala tapaus kaiken kaikkiaan, kun kaikki ympärillä olevat tahot saattavat mahdollisesti olla kuolettavia uhkia.
Elokuva ei tunnu kokonaisuudessaan niinkään mukaansatempaavalta tai viihdyttävältä, vaikka yksittäisiä hetkiä se ehdottomasti pitääkin sisällään. Osittain se johtuu siitä, että elokuva ei koskaan tunnu yltävän erinomaisen edeltäjänsä tasolle tai onnistu viemään tarpeeksi pitkälle tätä suurempaa tarinakokonaisuutta eteenpäin. Vaikka se jossain määrin ajaakin asiansa astikivenä elokuvasarjalle, yksittäisenä osana se ei missään nimessä vakuuta ollenkaan ja se elokuvan potentiaalinen alku kaatuu domino-palikoiden lailla kohti vääjäämätöntä ja alisuorittavaa pettymystä.
Casino Royalen tapahtumien jälkeen Daniel Craigin esittämästä James Bondista on tullut armoton ja kutakuinkin kontrolloimaton agentti, joka tappaa jatkuvasti johtolankojaan, eikä huomioi voimankäyttöään ollenkaan. Hän on mennyt täysin tunteettomaksi rakkaansa petettyään hänet aiemmin. Bond käsittelee menetystään ja kasvaa ihmisenä jonkin verran. Hän prosessoi menetystään ja oppii antamaan anteeksi itselleen inhimillisistä virheistään. Vaikka elokuvassa käsitelläänkin Bondin hahmoa ja menetystään jonkin verran, Casino Royale teki sen paljon syvällisemmällä ja perusteellisemmalla tasolla, kun taas tässä elokuvassa mies saa paljon pinnallisemman käsittelyn.
Muut hahmon tuntuvat pääosin hyvin yksiuloitteisilta ja väsähtäneiltä, minkä vuoksi on hyvin vaikea rakentaa minkäännäköistä emotionaalista sidettä heihin. James Bondiin pystymme samaistumaan Casino Royalen luoman erinomaisen pohjan vuoksi, mutta muut tahot jäävät täysin varjoon, vaikka olisivatkin tarinassa hyvin keskeisessä asemassa. Antagonistina toimiva Mathieu Almaricin esittämä Dominic Greene ei tunnu ollenkaan uhkaavalta vastustajalta, vaikka hänellä onkin järkyttävän paljon vaikutusvaltaa länsimaissa. Hänen jahtaamisensa tuntuu jopa liian tavalliselta operaatiolta James Bondille, minkä vuoksi se ei oikein tunnu herättävän mitään normaalista poikkeavia tunteita, puhumattakaan jännityksestä.
Elokuvan tarjoama toiminta on kuvattu suurimmaksi osaksi sekä hyvin kaoottisella, että myös valitettavan sekavalla tavalla. Se johtuu siitä, että noin viiden sekunnin toimintapainoitteisessa materiaalissa on yleensä vähintäänkin kolme tai neljä eri kuvakulmaleikkausta, mikä on teoriassakin aivan liian nopeatempoista jopa toimintaelokuvien kirjoissa. Ei ainoastaan, että tämän sortin materiaalin seuraaminen on hyvin sekavaa, se onnistuu myös väsyttämään katsojansa hyperaktiivisella luonteellaan.
Casino Royale olikin sitä miellyttävä visuaalinen kokemus, että se osasi käyttää hillitymmin näitä upeasti toteutettuja visuaalisia elementtejä välittääkseen materiaalinsa mahdollisimman selvästi ja vakuuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan verkkokalvojen analysoitavaksi. Tässä elokuvassa yritetään taas jopa väkinäisesti tuoda räiskyvän kaoottisen tilanteen tuntu näytölle, mikä käy pidemmän päälle vain hermoille turruttavan luontonsa vuoksi, sillä se ei toimi kovin monesta näkökulmasta katsottuna ollenkaan.
Quantum of Solace on elokuva, joka on selkeästi liian tiukan aikataulun ja kokonaiskuvan vajaavaisen suuntavainun tulosta. Ei ainostaan, että se tuntuu tarinansa puolesta hyvin geneeriseltä ja inspiroimattomalta, mutta visuaalisesta näkökulmastakin se näyttää hyvin värittömältä ja vaisulta. Kokonaiskuvassa ei paljoa kehitystä koeta, vaikka elokuva keskittyykin Casino Royalen jälkeiseen aikaan, minkä vuoksi jatko-osa tuntuukin perimmiltään vain astinkiveltä seuravaa suurempaa elokuvaa varten. Elokuva on valitettavasti suuri pettymys, vaikka viihdyinkin sen parissa tällä kertaa hiukan enemmän kuin edellisellä kerralla.
Se edustaa eittämättä Bond-elokuvien häntäpäätä, vaikka varmasti pidemmällä aikavälillä ja huolellisemmalla suunnittelulla tämäkin tuotos oltaisiin saatu varmasti rakennettua paljon paremmaksi kokonaisuudeksi. Onneksi seuraavalla elokuvalla on mahdollisuus tuoda paljon ehjempi kokonaisuus näytölle, kun aikaakin on tuplasti enemmän käytettävissä käsikirjoittamiseen ja hiomiseen tähän elokuvaan verrattuna. Etenemmekin seuraavaksi Skyfallin suuntaan, jota on pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista James Bond -elokuvista, joten odotukseni ovat jokseenkin korkealla uusintakatsastukseni suhteen. Onnistuuko se säväyttämään samalla tavalla toisella kerralla?
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti