Ohjaus: David Ayer
Pääosissa: Will Smith, Margot Robbie, Jared Leto, Joel Kinnaman,
Viola Davis, Cara Delevingne, Adewale Akinnuoye-Akbaje,
Jay Hernandez, Karen Fukuhara, Adam Beach
Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia
Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia
Muistan edelleenkin hyvin, kuinka kyseinen elokuva aiheutti laajaa erimielisyyttä kriitikoiden ja kannattajien välille. Ei ainoastaan, että kuulimme ennen julkaisua paljon uutisia ongelmallisesta tuotannosta, mutta hyvin äkkinäinen muutos lähestymistapaan markkinoinnin puolesta käänsi potentiaalin taas nousujohteiseksi. Aluksi Suicide Squad oli ottamassa erityisen ankeaa ja inhorealistista suuntaa tunnelmalleen, joka oli tullut tutuksi elokuvasarjan edeltävissä tuotoksissa Man of Steelissä, sekä Batman v Superman: Dawn of Justicessa, mutta valtavirran ailahtelevan vastaanoton jälkeen he päättivät muuttaa lähestymistapaansa päinvastaiseksi - psykedeeliseksi ja ylienergiseksi.
Ohjaajalla David Ayerilla oli kuusi viikkoa aikaa kirjoittaa ja valmistella käsikirjoitus tälle elokuvalle, mikä on teoriassakin aivan mahdoton ajatus, jos haluaa kokopitkästä teoksesta varteenotettavan elokuvan aikaiseksi. Jopa lyhytelokuvalle tämä aika saattaa tehdä liian tiukkaa. Muistan rakastaneeni elokuvaa paljon, kun se vihdoin löysi tiensä elokuvateattereihin, mutta uudelleenkatsastamiset ovat kuitenkin onnistuneet napsauttamaan minut teoksen hypnotisoivasta lumosta ja saaneet minut huomaamaan sen todellisen tason.
Yhdysvaltojen salainen virasto, jota johtaa korkea-arvoinen virkanainen Amanda Waller, palkkaa maan vaarallisimpia ja petollisimpia konnia suorittamaan erilaisia peittelyoperaatioita, mutta kun ikivanha yliluonnollinen jumalatar Enchantress pääsee vapaaksi Wallerin kahleista, Iskuryhmä X:n on pysäytettävä mystinen apokalyptinen uhka pelastaakseen maailman ennen kuin on liian myöhäistä. Jos tämä itsemurhatehtävä epäonnistuu, virasto ei ota siitä vastuuta, vaan kaataa syytökset konnien niskaan. Jos sen aikana tulee ongelmia, niin sitä varten konnien kaulaan on kiinnitetty räjähteet, jotka laukeavat Amanda Wallerin kontrolloimasta napista. Kuka tarvitsee sankareita pelastamaan maailmaa, kun on olemassa konniakin?
Voi pojat! Mistä aloittaisinkaan? Sanotaanko nyt näin, että Suicide Squad on sellainen elokuva, joka on selkeästi ollut idean tasolla erinomainen, mutta joka on kuitenkin lopputuloksensa puolesta aivan hukassa lähes jokaikisellä osa-alueella. Elokuvassa on mukana monia miellyttäviä yksityiskohtia, mutta negatiivisia löytyy valitettavasti kolmisen kertaa enemmän. Se koostuu monista lukuisista tarinakaarista ja sidonnaisista, jotka kuuluvat kyllä alkuperäismateriaaliin, mutta jotka ovat hyvin epäkäytännöllisesti nidottu yhdeksi uskomattoman epäloogiseksi kokonaisuudeksi.
Vaikka ymmärränkin Iskuryhmä X:n perimmäisen tarkoituksen, on hyvin vaikea uskoa, että samassa universumissa olemassaolevat supersankarit eivät huomaa tai yksinkertaisesti välitä maailmaansa kohdistuneesta uhasta. On myös ymmärrettävää, että ryhmä koostuu pelkästään rikollisista ja petollisista metaihmisistä, jotka pystyy tarvittaessa uhraamaan operaation epäonnistuessa, mutta mitä bumerangia heittävä aussi, ihmisiä syövä krokotiilimies ja pesäpallomailaa heilutteleva hullu nainen rehellisesti mahtavat ylivertaiselle jumalhahmolle?
Hahmot esitellään hyvin uniikilla tavalla kaiken kaikkiaan, josta ehdottomasti pidin. Siitä huolimatta nämä esittelykohtaukset kuitenkin ovat järkyttävän nopeita ja pinnallisia, minkä vuoksi on mahdotonta investoitua millään tavalla elokuvan tarjoamiin hahmoihin sen ihmeellisemmin tai uskoutua heidän heikosti perustettuihin motiiveihin. Margot Robbien esittämä Harley Quinn ja Will Smithin esittämä Deadshot ovat ehdottomasti elokuvan vetävimpiä ja syvällisimpiä hahmoja, vaikka paljoa hekään eivät tarjoa katsojilleen.
Harley Quinnin hahmoa pyritään syventämään Jokeri-painoitteisilla kohtauksilla, jotka pohjustavat hiukan heidän historiaa ja varsinaista syntytarinaa, mutta nämä kohtaukset tuntuvat kuitenkin niin sivullisilta ja ylimääräisiltä elokuvan päätarinan kontekstiin nähden, että ne eivät tunnu istuvan kokonaisuuteen kovinkaan hyvin. Se johtuu siitä, että itse päätarinan ja Harleyn pohjustamiskohtausten välinen yhteys on vain yksinkertaisesti niin laiha perimmältään.
Jokeri taas on täysin ylimääräinen hahmo, joka on mukana vain myydäkseen elokuvan valtavirtayleisölle. Vaikka Jared Leton tulkinta Jokerista onkin kiehtova idealtaan ja toteutukseltaan, hänellä on aivan liian vähän ruutuaikaa todistaa arvoaan katsojilleen, minkä vuoksi on vaikeaa arvioida hänen suoritustaan sen kummemmin. Deadshot taas koettaa saada katsojiinsa yhteyden perheongelmien avustuksella inhimillistäen ja etäännyttäen tämän kuolettavasta ammatistaan, mutta se tehdään kuitenkin niin nopealla tavalla, ettei alustus ehdi oikein muovautua varteenotettavaksi pohjustukseksi.
Alustaminen ja pohjustaminen menee jäätävän nopeasti ohi ja psykedeelinen toteutustapa ei palvele elokuvaa myöskään kunnolla. Ei ainoastaan, ettei tuotos onnistu oikein onnistu alustamaan hahmojaan kunnolla, mutta itse konseptikaan ei ole loppupeleissä kovin erikoinen myöskään. Elokuvan keskivaiheilla, kun uusi iskuryhmä aloittaa operaationsa, tahditus muuttuu radikaalisesti. Ensimmäisessä puoliskossa on aivan liian paljon materiaalia ja liikkuvia osia ahdettu lyhyen ajan sisään, kun taas toisella puoliskolla sitä materiaalia on liian vähän liian pitkälle aikavälille. Tämän vuoksi elokuva tuntuukin niin epätasaiselta ja häiritsevän ailahtelevalta.
Elokuvan tahditus on hyvin epätasainen ja aivan pielessä alusta asti. Ei ainostaan, että se juoksee alustuksensa läpi järkyttävällä nopeudella, mutta se ei osaa tasapainottaa materiaaliaan yhtenäisellä otteella missään vaiheessa, mikä johtuu tosin myös heikosta käsikirjoituksesta. Leikkaus ei ole yhtään sen parempaa koettavaa - se on vain järkyttävää. Ei ainoastaan, että se mukailee venytetyn musiikkivideon tyyliä konsanaan, mutta siinä on myös törkeän paljon virheitä ja maalaisjärjellisiä epäkohtia, jotka vaikuttavat elokuvan esillepanoon massiivisesti. Toisaalta mitä muutakaan voisimme odottaa trailereita leikkaavalta firmalta...
Ohjaajan tekemät ratkaisut ovat hyvin alkukantaisia, eivätkä ne käy järkeen ollenkaan. Toki pitää muistaa, ettei käsikirjoitustakaan kuuluisi tehdä kuudessa viikossa, mutta se ei riitä syyksi siihen, että miksi studiojätin tuotos on niin kertakaikkisen ongelmallinen ja sotkuinen. Ei ainoastaan, että elokuva menee sieltä mistä aita on matalin, mutta se turvautuu pelkästään geneerisiin toimintakaavoihin ja kliseisiin, joita olemme nähneet jo monen monta kertaa aiemminkin.
Elokuvan tarjoama toiminta alkaa hyvin nopeasti turruttamaan katsojaans yksitoikkoisuutensa vuoksi. Siinä ei ole myöskään mitään panoksia tai ei ainakaan tuntuisi siltä, että olisi. Ei ainoastaan, ettemme välitä hahmoista ollenkaan elokuvan aikana, mutta tämä maailmanloppua enteilevä asetelma ei tunnu alkuunkaan kovin uskottavalta tai uhkaavalta. Suuret efektikokonaisuudet osaavat olla hyvin epäuskottavan ylilyöviä, vaikka käytännön efektit ovatkin yllättävän vakuuttavia. Visuaalisesti tuotos on ehdottomasti psykedeelinen ja räikyvä. Värimaailma onnistuu löytämään kaikki mahdolliset värit sateenkaaresta tehdäkseen elokuvasta mahdollisimman päräyttävän ja monipuolisen kokonaisuuden.
YouTubessa työskentelevän elokuvakriitikon Chris Stuckmannin termistöön kuuluva ''phantommenacing'' pätee tämän elokuvan tapauksessa täydellisesti. Se tarkoittaa sitä, että kun jonkin tietyn elokuvan katsoo ensimmäisen kerran esimerkiksi kyseisen elokuvasarjan kannattajana ja jota on odottanut kuin kuuta nousevaa, se ei välttämättä tunnu katsastuksen jälkeen ollenkaan ongelmalliselta, vaan sitä tuppaa kaiken negatiivisuuden torjumaan. Siitä huolimatta jokaisella uudelleenkatsastuskerralla siitä alkaa löytämään yhä enemmän ja enemmän epäkohtia, joka avaa silmät lumon otteesta. Rakastin tätä elokuvaa ensimmäisellä katsastuskerrallani, mutta sen ongelmallisuus ja sotkuinen olemus ei enää piilottele räikyvän ulkokuoren pinnalla.
Suicide Squad on käytännössä yksi hyvin pitkä musiikkivideo, joka jatkuu jatkumistaan, eikä tunnu koskaan oikein tietävän, miten tätä pinnallista ideaa voisi syventää tarpeeksi, jotta se tuntuisi edes vähän järkevämmältä ja vaikuttavammalta kokonaisuudelta. Nykyään tämän elokuvan katsominen vain turhauttaa, sillä tiedostamme jokaisella katsastuskerralla kuinka paljon potentiaalia siinä olisi voinut olla. Hyvin kyseenalaiset ratkaisut kuitenkin pilaavat elokuvan täysin. Valitettavaa, mutta totta. Seuraavaksi matkamme DC Extended Universe -elokuvasarjassa jatkuukin Wonder Woman -elokuvan parissa.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti