Ohjaus: David Yates
Pääosissa: Alexander Skarsgård, Margot Robbie,
Samuel L. Jackson, Christoph Waltz, Djimon Honsou,
Jim Broadbent, Sidney Ralitsoele, Antony Acheampong
Genre: Seikkailu, Draama
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Kun sain tietää ensimmäistä kertaa Tarzanin legenda -elokuvasta, kiinnostuin siitä. Se mikä oli kuitenkin outoa, oli se, etten saanut aikaiseksi sen katsomista hyvin moneen kuukauteen, sillä tuntui ihan kuin se työnsi minua jatkuvasti pois luotaan. Tiesin jo ennen katsastustani, että jokin oli vinossa elokuvan kanssa, mutta en oikein osannut sanoa vielä siinä vaiheessa, että mistä se johtui. Odotukseni olivat kuitenkin hyvin matalat ja halusin vain tyhjentää mieleni täysin ennakkoluuloista ja kaikista odotuksista antaakseni teokselle reilun mahdollisuuden yllättää minut positiivisesti.
Elokuva perustuu sekä Edgar Rice Burroughsin luomaan Tarzanin hahmoon ja mytologiaan, että Afrikan mantereeseen kohdistuneeseen valloitukseen, josta valittiin elokuvaa varten yksittäinen tapaus. Tarzanin legenda -elokuvalla on täten hyvin outo, mutta kiehtova tarina, joka sekoittaa historiallisesti korrekteja tapahtumia ja henkilöitä uskomattomaan fiktioon. Elokuvan ohjaajana toimii David Yates, joka on aiemmin näyttänyt hallitsevansa draamapainoitteisia fantasioita etenkin Harry Potter -elokuvien muodossa, joten paperilla projekti tuntui olevan hyvissä käsissä, mutta oliko se?
Tarzan on jättänyt Afrikan viidakot taakseen jo vuosia sitten ja hän elää keskiluokkaista elämää rakkaan vaimonsa Janen kanssa Lontoossa. John Clayton III:na ja lordi Greystrokena nykyisin tunnettu Tarzan on kutsuttu takaisin Kongoon parlamentin kauppaedustajaksi tietämättömänä, että hän toimii pelinappulana belgialaisen kapteenin Leon Romin ahneuden ja koston vaarallisessa liitossa. Tähän murhanhimoiseen suunnitelmaan osallistuvilla ei ole kuitenkaan aavistustakaan, että minkälaisen luonnonvoiman he ovat mukaansa ottaneet.
Tarinan konsepti on omasta mielestäni ihan kiehtova tapaus, sillä se tuntuu perimmiltään olevan aivan uudenlainen suunta tälle legendaariselle hahmolle ja hänen mytologialleen. Hyvin dramaattinen lähestymistapa materiaaliin on myös hyvin rohkea veto, mutta seikkailupainoitteiselle toimintaelokuvalle se on kuitenkin puhdasta myrkkyä etenkin tässä tapauksessa. Elokuva ei nimittäin onnistu käyttämään mahdollisuuksiaan ja potentiaaliaan hyväksi seikkailumielisestä konseptistaan lähes ollenkaan, vaan turvautuu hyvin alakuloiseen ja alleviivaavaan draamaan, joka sekään ei itsenään oikein toimin tämän toteutuksen valossa. Tuotos on aivan liian vakava konseptilleen.
Elokuvan alku on hyvin heikko kokonaisuus, joka sekavalla ja olemattomalla alustuksellaan heittää katsojan keskelle tätä historiallista aikaa ja olettaa tämän pääsevän heti kärryille tarinan asetelmasta. Mikä on kuitenkin hiukan pettävää, on se, kuinka alkeellisesti hahmoja käsitellään elokuvan akana. Ei ainoastaaan, että tämä alustava asetelma nojaa hyvin vahvasti Tarzanin alkuperäistarinan tietämykseen, mutta se ei edes yritä pohjustaa jo aiemmin tapahtuneita tapahtumia, jotta vosimme päästä jollain tasolla edes Alexander Skarsgårdin esittämän päähahmon Tarzanin alkuperään ja tämän sivilisoitumisprosessiinsa kiinni.
Elokuva kylmänviileästi heittää katsojan keskelle jo valmisteltua asetelmaa ja lähtee kiireellisesti suuntaamaan kohti viidakkoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Investoitumisprosessista tulee täten hyvin työlästä ja katsojana yritämme saada edes jostain kiinni päästäksemme elokuvan sisään kunnolla. Valitettavasti tätä ei koskaan kunnolla oikein tapahdu, vaan jäämme nuolemaan näppejämme järkyttävän aliravitun kokemuksen jälkeen.
Tarinalla on massiivisen paljon potentiaalia olla varteenotettava kokonaisuus ja niin monella tasollakin vielä, mutta sen hosuva olemus ja hyvin epälooginen tarinankerrontatyyli jättävät katsojan enemmänkin hieromaan päälakea ihmetyksestä ja turhautumisesta. Hyvin huonosti ajoitetut takaumat ripotellaan ympäri elokuvaa ja vaikka niiden olisi määre pohjustaa hahmoja entisestään, ne eivät oikein tuo mitään keskeistä lisäarvoa elokuvalle tai sen aliravituille hahmoille. Kiehtovat teemat ja kinnostavat ideat ohitetaan juosten, minkä vuoksi katsojana on hyvin vaikea investoitua mihinkään käsiteltävään, sillä kaikki mikä voisi tehdä elokuvasta paremman, pysäytetään alkutekijöihinsä.
Rakenteelliset seikat eivät valitettavasti olleet ainoita asioita, jotka pistivät negatiivisesti silmään, vaan myös teknisesti elokuva alisuoritti jonkin verran. Vaikka elokuva onkin visuaalisesti oikein vakuuttavasti kuvattu ja kohdennettu kokonaisuus, se omaa hyvin kömpelöt ja halvat efektit, jotka eivät todellakaan edistä elokuvaa laadullisesti. Suurin ongelma visuaalisissa efekteissä oli se, että itse eläimet näyttivät hyvin alkeellisilta, eivätkä ne tuntuneet istuvan näyttelijöiden kanssa samaan kuvaan ollenkaan. Ne tuntuvat niin erillisiltä ja useasti katsojana sitä tuli spekuloitua, että johtuiko efektien heikko laatu kenties budjetin hupenemisesta vai tiukasta aikataulusta.
Elokuvan tunnelma on hyvin alakuloinen ja vakavaluonteinen, mikä on idealtaan ihan kiehtova lähestymistapa materiaaliin, mutta tässä muodossaan se jäi vain potentiaaliseksi haaveeksi laadukkaasta ja varteenotettavasta draamasta. Värimaailma mukailee hyvin sumuista ja vihertävän sinertävää sävyä, joka aika ajoin näyttää erityisen upealta näytöllä, mutta samaan aikaan se käy nopeasti hyvin yksitoikkoiseksi ja pitkästyttäväksi värien monipuolisen ja vaihtelevan käytön vähentyessä. Sen kyllä sanon, että elokuva onnistuu kehittämään visuaalisesti hyvät perusteet dramaattiselle tunnelmalle, mutta kun konteksti ei aja samaa ideologiaa yhtä pitkälle, visuaaliset ponnistelut jäävät vain hukatuksi potentiaaliksi.
Roolisuoritukset ovat valitettavan unohdettavia ja sekaan hukkuvia kokonaisuuksia, vaikka niiden takana toimivatkin hyvin lahjakkaat näyttelijät. Alexander Skarsgård muistuttaa kyllä ulkonäöltään Tarzania ja hänestä löytyy myös jonkin verran samanlaisia piirteitä legendaariseen hahmoon heijastaen, mutta itse näyttelijän kivikasvoinen ja miltei tunteeton roolisuoritus jättää hahmosta hyvin imelän jälkimaun. Hän ei ole tunnepitoisesti yhtään mukaansatempaava tai uskottava ainakaan tässä elokuvassa, mikä syö elokuvaa paljon.
Elokuvan antagonistina toimiva Christoph Waltzin esittämä Leon Rom ei yllättäen eroa herran aiemmista roolisuorituksista paljoakaan, vaan Oscar-pystin voittaneella miehellä jäi selkeästi samainen kasetti soimaan päälle voittonsa jälkeen. Huonosti kypsennetyn tarinan vuoksi myös Margot Robbien esittämästä Janesta oli vaikea saada otetta ja varteenotettavaa kokonaiskuvaa, joka palvelisi tarinaa tarpeeksi välittääksemme hänen läsnäolostaan.
Näin toinenkin lahjakas näyttelijä jäi potentiaalin ulottumattomiin hahmon heikon pohjustuksen ja rakentamisen vuoksi. Samuel L. Jacksonin esittämä George Washington Williams toimi elokuvassa koomisena kevennyksenä, mikä valitettavasti ei sopinut elokuvan puskemaan tunnelmaan ollenkaan. Vaikka sillä yritettiinkin tasapainottaa tunnelmaa ja välttää dramaattisuuden ylilyömistä, elokuva ei oikein antanut sille mahdollisuutta hyvin vakavaluonteisen kokonaisuuden vuoksi.
Tarzanin legenda on valmiiksi mataliin odotuksiin nähden mieto pettymys, joka on idealtaan ja lähestymistavaltaan hyvin kiehtova ja erilainen, mutta toteutukseltaan se ei kuitenkaan onnistu tapaamaan varteenotettavaa potentiaaliaan missään vaiheessa. Hyvin kiinnostava näkökulma itse hahmoon ja tarinaan, mutta se ei valitettavasti riko minkäänlaisia rajoja ollakseen sen kummallisempi adaptointiyritys. En tiedä johtuiko elokuvan keskinkertaisuus David Yatesin heikosta ohjauksesta vai studion liiallisesta väliintulemisesta, mutta lopputulos on kuitenkin selkeä - suuri menetetty mahdollisuus.
Siinä ei myöskään tuntunut olevan tarpeeksi kontekstia ja syvällisyyttä, jotta siitä saisi kunnollista otetta, eikä myöskään tarpeeksi vauhtia ollakseen edes jossain määrin vihdyttävä kokonaisuus. Se ei ole ihan niin huono, kuin mitä odotukset antoivat odottaa, mutta onko se kuitenkaan kovin hyvä asia, kun se on siitäkin huolimatta pienoinen pettymys. Potentiaalia oli paljon parempaan elokuvaan ja jäämme odottamaan sitä odotettua uutta yritystä innolla, jos vaikka saisivat myöhemmin ajatukset kohdilleen kokonaiskuvan suhteen.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti