Ohjaus: Guy Ritchie
Pääosissa: Matthew McCounaughey, Hugh Grant,
Charlie Hunnam, Henry Golding, Michelle Dockery,
Jeremy Strong, Eddie Marsan, Colin Farrell
Genre: Toiminta, Komedia, Rikos
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Minulle henkilökohtaisesti Guy Ritchie tuli tutuksi Sherlock Holmes -elokuvien kautta, joista pidin erityisen paljon nuorempana, mutta kovinkaan paljoa häneltä en ole lopulta edes nähnyt, vaikka olenkin kuullut paljon hyvää hänen teoksistaan monilta tahoilta. Viimeisin taidonnäyte Aladdinin merkeissä ei kohauttanut kulmakarvojani sen ihmeellisemmin, vaikka se ajoikin kyllä asiansa. Uskoisin, että jos herra olisi päässyt kädet vapaana ohjaamaan tuota uudelleenfilmatisointia, Disney ei olisi tykännyt siitä ollenkaan.
Guy Ritchien tyyli on hyvin epätavanomainen ja uniikki tapaus kaiken kaikkiaan, joka säväyttää vauhdikkuudellaan ja omaperäisyydelllään. Kun kuulin ensimmäistä kertaa The Gentlemen -elokuvan olevan tulossa en oikein tiennyt mitä odottaa, sillä Snatch ja Lock, Stock and Two Smoking Barrels -elokuvat jäivät itseltäni vielä ennakkoon katsomatta. Toisaalta se oli täydellinen tilanne tämän elokuvan kannalta, sillä pystyisin tyhjällä mielellä katsoa elokuvan vailla paineita ja sen suurempia odotuksia. Oliko se lopulta käänteenekevää?
Lontooseen kotiutunut amerikkalainen Mickey Pearson on kasvattanut vuosien mittaan omin käsin kaupungin tuottoisimman marihuana-imperiumin, jonka omistamista muut voivat vain toivoa. Kun sana leviää, että Pearson haluaa pistää liiketoimintansa lihoiksi ja häipyä bisneksestä lopullisesti, alamaailmassa käynnistyy juonittelun, kieroilun, lahjonnan ja kiristyksen vyyhti hänen omaisuutensa kaappaamiseksi.
Elokuvassa on hyvin mukaansatempaava aloitus, joka pohjustaa mahtavasti tämän uniikin ja omaperäisen tarinankerrontatyylin. Ohjaaja Guy Ritchie pitää huolen siitä, että se upottaa katsojan moitteettomasti kiehtovan asetelman ja hahmojen äärelle. Hän tekee sen kuitenkin niin nopeasti, että joidenkin katsojien tapauksessa he joutuvat ehkä jopa kirimään hiukan elokuvaa kiinni alkuvaiheessa päästäkseen kunnolla kärryille tyylistä ja olemuksesta.
Itse tarina koostuu monesta hahmosta ja tarinakaaresta, jotka aluksi tuntuvat olevan hyvin löyhästi yhdistettyjä toisiinsa, mutta mitä pidemmälle etenemme elokuvassa, sitä enemmän ne rupeavat risteämään toistensa kanssa hahmottaen nokkelan kokonaiskuvan selkeämmäksi hämähäkin seitiksi. Se kerrotaan hyvn epätavanomaisella tavalla rikkoen kaavamaisia kliseitä lisäämällä kiehtovia ykstyiskohtia ja sivujuonteita pala palalta suuren kokonaisuuden selkeyttämiseksi.
Tilanne suistuu täysin raiteiltaan, kun Matthew McCounaugheyn esittämä Mickey kohtaa liiketoimiensa kosiskelijansa Henry Goldingin esittämän Dry Eyen ensimmäistä kertaa. Tämä yritys ei kuitenkaan mene ihan odotetulla tavalla, mikä sitten kääntääkin hallitulta kaaokselta tuntuvan kokonaisuuden sotaisaksi pyörremyrskyksi, johon monet osapuolet liittyvät joko tarkoituksellisesti tai puhtaasti vahingosta.
Hahmojen käsittelytaito on Guy Ritchiellä myös upeasti kontrollissa. Ei ainoastaan, että hän onnistuu vakuuttavasti keräämään valtavasti hahmoja ja liikkuvia osia yhteen, mutta pystymme myös suurimmaksi osaksi investoitumaan heihin moitteettomasti. Toki jotkut yksittäiset sivuhahmot jäävät hyvin pinnallisiksi, mutta kaikki päähenkilöt ovat kuitenkin erinomaisesti pohjustettuja ja rakennettuja elokuvan aikana.
Hahmoista täytyy sen verran sanoa, että rakastin kuinka uniikkeja ja erilasia ne olivat toisiinsa verrattuna, sekä kuinka tärkeässä osassa heidän tarinansa olivat lopullista kokonaiskuvaa ajatellen. Vaikka elokuvassa olikin lukuisia erinomaisia ja kiehtovia hahmoja käsiteltävänä, Hugh Grantin esittämä etsivä Fletcher on yksi elokuvan suurimmista tekijöistä. Koko elokuva on ikään kuin hänen kontrollissaan, vaikka ei hänestä suoranaisesti kertoisikaan.
Hän kuulustelee Mickeyn apuria Charlie Hunnamin esittämää Raytä ja kertoo ''hypoteettisen'' tarinansa, jonka keskipisteenä toimivat Mickey ja Dry Eye. Tämän tarinan tarkoituksena on yhdistellä merkillisiä tapahtumia yhteen saadakseen selkeämmän kuvan kokonaisuudesta. Hän pohtii ja keskustelee asiasta Rayn kanssa, joka on lähietäisyydeltä seurannut huumeparonin aikaa alan huipulla.
Emme ole kuitenkaan täysin varmoja siitä, että onko Fletcherin tarina, tiedot ja sivulliset yksityiskohdat täysin totta, sillä Ray ei niiden varteenotettavuutta oiken paljasta pitääkseen koko kuulustelutilanteen kehittymässä huhujen voimin kohti kiehtovaa kliimaksiaan. Tämä tuo elokuvaan tietyn sortin tietämätömyyden tunteen ja tiedostomattoman jännityksen, joka rakentuu taustalla, kun seuraamme tämän osittain luotettavan ja osittain epäluotettavan kertojan mysteerin ratkaisemista ja kokonaiskuvan hahmottamista.
Guy Richien tyyli paistaa näkyvästi kaikesta tekemisestä läpi. Ei ainoastaan, että visuaalinen puoli kukoistaa hyvin omaperäisistä ratkaisuista, mutta ihan leikkauksesta äänisuunnitteluun asti elokuva on viimeisen päälle siloteltu kokonaisuus, joka onnistuu miellyttämään jokaista aistia ja silmäparia edes jossain määrin. Elokuva ehdottomasti palveli paremmin ohjaajaa itseään, sillä hän pystyi vapaasti tehdä aivan omannäköisensä elokuvan verrattuna esimerkiksi edelliseen nimikkeeseen, Aladdiniin, jossa hänellä ei oikein tuntunut olevan mitään merkittävää sananvaltaa etenkään artistisista seikoista - puhumattakaan rakenteellisista.
The Gentlemen on elokuva, joka hyvin nopeasti upottaa katsojansa vauhdikkaaseen maailmaan ja pitää heistä myös kiinni loppuun asti. Se osaa olla hyvin uniikki, omaperäinen ja yllätyksellinen kokonaisuus, joka ei pelkää revitellä kontekstinsa puolesta. Juonenkäänteet ajavat tarkoitustaan erinomaisella tavalla vetäen maton moneen kertaan katsojan alta ja itse kliimaksi onnistuu vaikuttavasti hämäämään katsojaa nerokkaalla käänteisellä u-käännöksellään.
Dialogi on hyvin nokkelaa ja terävää, komedia taas hyvin nasevaa ja oikeasti efektiivistä kaikin puolin, minkä vuoksi kokonaisuus tuntuukin niin toimivalta ja huikealta kokemukselta. Roolisuoritukset ovat erittäin vakuuttavia ympäri pöydän ja näyttelijöillä tuntuu selkeästi olevan hauskaa näytöllä pitkin elokuvaa, mikä on aina miellyttävää nähdä. Ei välttämättä ihan jokaisen kuppi teetä ole, mutta suosittelen elokuvaa lämmöllä kuitenkin jokaiselle hyvän rikospainoitteisen toimintakomedian ystävälle.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Samaa mieltä!
VastaaPoista