Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Bryce Dallas Howard, Wyatt Russell, Alex Lawther, Mackenzie Davis,
Malachi Kirby, Kelly Macdonald, Alice Eve, Hannah John-Kamen, Jerome Flynn,
Gugu Mbatha-Raw, Madeline Brewer, Faye Marsay, Benedict Wong
Genre: Draama, Scifi, Jännitys
Jaksoja: 6
Hyvin potentiaalisen ensimmäisen ja sitäkin paremman toisen tuotantokauden jälkeen onkin aika edetä seuraavan kauden pariin. Black Mirror -sarja koostuu lukuisista erilaisista tarinoista ja konsepteista, jossa tulevaisuus ja kehittynyt teknologia ovat jossain muodossa vaikuttamassa hahmoihin ja ympäristöön. Jokainen asetelma ja maailmankuva eroaa toisistaan jopa yllättävän radikaalisesti ja katsojina yritämme investoitua tähän eriskummalliseen maailmaan, joka voisi ihan hyvinkin olla omamme jonain päivänä teknologian nopean kehityksen myötä.
Ideat kehityksestä ja tulevaisuuden maailmasta ovat kun tavallisen kaduntallaajan suusta tuotuja kokonaisuuksia hullujen teorioiden muodossa, joita visualisoidaan parhaan mukaan sarjan aikana. Vaikka paperilla nämä ideat kuulostavatkin älyttömän uskomattomilta ja suoraastaan älyvapailta, visualisoidessamme ne näytöllä, sarja saa kuitenkin idean kuin idean näyttämään astetta uskottavammalta ja varteenotettavammalta kokonaisuudelta.
Kolmas kausi pitää sisällään kuusi kokopitkää jaksoa ja moni niistä ylittävät jopa tunnin rajan. Jokainen jakso kertoo oman tarinansa sitoutumatta toisiinsa millään tavalla. Tämä sarjan rakenne on siitä mahtava valinta tekijöiltä, että katsojana voi tarvittaessa valita halutut jaksot katsottavaksi ja silti pysyä sarjan kärryillä moitteettomasti. Odotukseni ovat alun skeptisyydestä kääntyneet nousujohteiseen lentoon, joka tuntuu vain jatkuvasti kasvavan. Toivonkin kolmannen tuotantokauden onnistuvan yllättämään minut jälleen kerran uusilla ideoillaan ja konsepteillaan.
Ensimmäisessä jaksossa ''Nosedivessä'' nainen haluaa epätoivoisesti kasvattaa sosiaalisen median pistetiliään. Hän saa onnekseen kutsun tärkeisiin häihin, mutta matka sinne ei tunnu sujuvan ihan suunnitelmien mukaisesti. Pystyykö Lacie kääntämään epäonnensa ympäri vai oppiiko hän matkansa varrella jotain käänteentekevää?
Jakso onnistuu vakuuttavasti tuoda esille nykyajan teknologian tuomat epävarmuudet ja painostavat tunteet, joita sitä käyttävät ihmiset kokevat päivittäin. Valitettavan moni ihminen sortuu olemaan teknologiansa vietävänä, vaikka siihen ei olisikaan pätevää syytä olemassakaan. Sosiaalisen median myötä pääsemme maailmanlaajuisesti yhteyteen täysin ventovieraiden kanssa. Vaikka se onkin hieno idea teoriassa, että tällainen mahdollisuus on ylipäätään olemassa, se luonnollisesti tuo mukanaan myös varjoisia puolia.
Varmasti jokaikinen on tullut jollain tasolla torjutuksi tai kiusatuksi internetin ihmeellisessä maailmassa enemmän tai vähemmän, yrittäessään samalla pitää omaa imagoaan puhtaana näyttääkseen hyvältä muiden silmissä. Negatiivinen palaute vaikuttaa ikävästi monen ihmisen itsetuntoon, kun he yrittävät tosissaan vain näyttää hyviltä ja järkeviltä muiden silmissä. Mitä jos sosaalinen mediassa kehitettäisiin arvostelu-järjestelmä, jossa pystyisimme antamaan omat pisteytyksemme toisesta henkilöstä paikan päällä ja reaaliajassa?
Mitä jos arvosanojen keskiarvo vaikuttaisi keskeisesti elämäntapaamme, sen kulkuun ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin? Bryce Dallas Howardin esittämä Lacie elää tällaista elämää päivästä toiseen, yrittäessään saada mahdollisimman korkeat arvosanat oman imagonsa ja sosiaalisen median statuksensa ylläpitämiseen. Turvattomuus, epäluulo ja pelko omasta statuksesta ajaa naisen kuitenkin jatkuvasti hermoraunioiden keskelle, kun koko elämä tuntuu käytännössä riippuvan siitä.
Lacien pakkomielteinen taistelu maineensa nostattamisesta muuttuu hyvin radikaalisti raa'aksi selviytymistaisteluksi totaalista mahalaskua vastaan ja hänen maailmankuvansa alkaa samalla ajautumaan kontrolloimattomasti karille, kun hänen suunnitelmansa ei pidäkään pitkään pintaansa. Vaikka ylilyövä konsepti onkin vain kuviteltu kokonaisuus, se jossain määrin kyllä kuvastaa raa'asti nykyajan armotonta yhteisöä ja sen pakkomielteistä luontoa internetin koukeroisessa maailmassa. Jakson nostattamat teemat aiheuttavat katsojassaan ihmetystä ja pohdiskelua, minkä pystyy yllättävän helposti yhdistämään oikeaan elämään.
Toisessa jaksossa ''Playtestissä'' amerikkalainen matkailija Cooper rekisteröityy rahapulassaan uuden ja viihdemaailmaa mullistavan pelisysteemin testaajaksi, mutta joutuu kuitenkin pian huomaamaan, että jännitys onkin vähän liiankin todellista. Onko ylivertainen pelikokemus lopulta rahansa arvoista, kun mies joutuu ultimaattisen koettelemuksen kohteeksi?
Wyatt Russellin esittämä Cooper lähtee matkaamaan maailmalle menetettyään parhaan ystävänsä, isänsä, Alzheimerin taudille. Miehellä on hyvin ontto yhteys äitiinsä, minkä vuoksi hän ei pystykään käsittelemään suruaan ja tuskaansa kunnolla. Hän päättää ottaa etäisyyttä kaikkeen ja rauhoitella meltään matkaamalla maailman ympäri. Viimeisellä matkustusviikollaan Lontoossa Cooper saa tietää, että hänen pankkikorttiaan on matkan varrella kopioitu ja siellä lojuvat varat varastettu.
Valitettavan takaiskun johdosta mies joutuu löytämään tavan tienatakseen nopeasti rahaa paluulentoonsa USA:han. Cooper ottaa käyttöönsä puhelinohjelmiston, joka tarjoaa erityislaatuisia keikkoja nopeaan tienaamiseen ja hätään. Hän löytääkin nopeasti tarvitsemansa tehtävän, jossa Saito Gemu -peliyhtiö tarjoaa palkkaa urhoollisille pelitestaajille, jotka kaipaavat jännitystä elämäänsä, eivätkä kammoa tiukkoja tilanteita.
Jakso vie VR-pelaamisen aivan uusiin ulottuvuuksiin, pistäen Cooperin hyvin erikoislaatuiseen asetelmaan. Hän pelaa kauhupeliä, joka pystyy lukemaan pelaajansa ajatuksia ja pyrkii sitä kautta luomaan pelottavan ympäristön hänen ympärilleen. Hyvin pian mies kuitenkin huomaa, että peli on paljon aidompi ja pelottavampi, kuin mitä hän olisi koskaan voinut odottaa ja tilanne kärjistyy erittäin kutkuttavaksi kokonaisuudeksi.
Peli käyttää vakuuttavasti pelaajan pelkoja ja muistoja hyväkseen luodakseen jännittyneen ilmapiirin Cooperin pelikokemukseen. Katsojana on hienoa nähdä, että jakso onnistuu nostamaan adrenaliinia useasti ja yllättävän efektiivisin tavoin. Tuntuu ihan kuin itse kokisimme saman kohtalon näytön toisella puolella ja se, jos mikä on käänteentekevää kokonaisuuden kannalta. On huikeaa myös nähdä kuinka jakso hönäyttää katsojaansa täydellisesti juonenkäänteillään.
Vaikka alustavasti luulemmekin todistaneemme tarinassa heikohkoja käänteitä, koko asetelma ottaa yhtäkkiä pelin idean ja kääntää sen täysin päälaelleen, jättäen samalla katsojansa hyvin turvattomaan ja arvaamattomaan tilaan. Emme pinnallisesta pohjustuksesta huolimatta pääse katsojina hahmoihin kunnolla oikein käsiksi missään vaiheessa, mikä hiukan laimentaa jakson varsinaista potkua. Siitä huolimatta jakso ei ainoastaan onnistu pitämään tunnelmaansa yllä efektiivisesti, mutta nostattaa pinnalle paljon kysymyksiä testaajien arjesta ja yllättävien ongelmatilanteiden ratkaisemisprosessista.
Kolmannessa jaksossa ''Shut Up and Dancessa'' teinin kannettava saa viruksen ja hänen on tehtävä sen vuoksi kaamea valinta: hänen pitää toteuttaa teksiviestinä tulleet käskyt tai hänen intiimeimmät salaisuutensa paljastetaan kaikille. Selviääkö poika koettelemuksesta ehjin nahoin vai onko se kaikki ansaittua?
Jokainen on varmasti kuullut joskus, että joku tuntematon henkilö saattaisi katsoa tietokoneen kameran kautta heidän elämäänsä ja käyttää asiaa hyväkseen kiristämismielessä. Valitettavasti teknologian kehittyessä ja tietokonenerojen lisääntyessä tämä teoria on totista totta joillekin ihmisille. Oletko koskaan tehnyt kotona jotain outoa tai väärää ja pelännyt tiedon leviävän eteenpäin? Tekisitkö mitä tahansa, jos sinua uhattaisiin asialla ja kehotettaisiin seuraamaan ohjeita sokeasti tilanteen ratkaisemiseksi?
Alex Lawtherin esittämä Kenny on alusta asti erittäin pidettävä hahmo, minkä vuoksi investoituminen hänen koettelemuksiinsa tuntuu niin helpolta ja vaivattomalta tehtävältä. Hän on tavallinen teinipoika, joka elää elämäänsä työskennellen pienessä paikallisessa kuppilassa avustajana. Kenny asuu yhdessä äitinsä ja siskonsa kanssa ja perheellä tuntuu olevan terveet välit keskenään. Kennyn siskolla on paha tapa viedä veljensä tavaroita ja eräänä päivänä hän onnistuu nappaamaan viruksen tämän koneelle.
Töistä tultuaan Kenny saa tietää tietokoneeseensa tarttuneesta loisesta ja yrittää puhdistaa sen. Yllättäen hänen maailmankuvansa järkkyy, kun hän saa sähköpostiviestin tuntemattomalta lähettäjältä. Viestissä on video hänestä, joka paljastaa hänen teinimäiset puuhastelunsa. Lähettäjä kehottaa lähettämään puhelinnumeronsa hänelle tai muuten video julkaistaan kaikkien nähtäväksi. Panikotunut poika ei näe muuta vaihtoehtoa, kuin totella kiristäjiä ja riskialtis matka pelastukseen on alkanut.
En pysty jaksosta paljoakaan sanomaan tässä, sillä ykstyiskohdat ja syvemmät analyysit menevät jo paljastusten puolelle, mutta sen sanon kuitenkin, että jakso pistää katsojan painostavaan tilaan seuraamaan, kuinka Kenny joutuu pakotettuna tekemään liuta tehtäviä selvitäkseen tilanteesta ehjin nahoin. Haasteet nousevat nousemistaan ja tilanne kärjistyy hyvin kutkuttavaksi selviytymistaiseluksi täydellistä häväistystä vastaan.
Kun maine on pelissä, on hyvin ymmärrettävää, että teini lähtee peloissaan suorittamaan käskyjä mukisematta. On kiehtovaa nähdä, kuinka tämä henkilökohtainen peli laajenee monen uhrin mittaiseksi ja heidän tehtävänsä risteävät toisiinsa. Ei ainoastaan, että Kennyllä itsellään on paine suoriutua tehtävistä ajoissa, mutta muiden uhrien liittyminen mukaan maustaa asetelmaa entisestään, kun ymmärrämme muidenkin olevan samassa ahdingossa.
Jakso osaa olla mukaansatempaava ja se vakuuttavasti rakentaa matkaansa kohti ultimaattista klimaksiaan, joka Black Mirror -sarjalle luonnolliseen tapaan kääntää kokonaisuuden aivan päälaelleen viimeisten minuuttien aikana. Juonenkäänne on tässä tapauksessa hyvin armoton ja efektiivinen kaiken kaikkiaan. Se jättää myös katsojalleen hiukan vainoharhaisen olon, sillä jakson konsepti mukailee oikean elämän tapahtumakäyrää, jota monet tahot ovat joutuneet käymään läpi ympäri maailman.
Neljännessä jaksossa ''San Juniperossa'' ujon nuoren naisen ja sosiaalisen biletytön välille syntyy eräässä rantakaupungissa vuonna 1987, niin vahva side, että se tuntuu uhmaavan ajan ja avaruuden lakeja. Onko näiden kahden naisen välillä jotain yliluonnollista yhteyttä vai onko kaikella jokin helposti selitettäväkin tarkoitus taustalla?
Mackenzie Davisin esittämä Yorkie lähtee kokeilemaan uusia tuulia, joita ei olisi uskonut itsekään kokeilevan koskaan. Hänen ujoutenssa ja sosiaalisesti sisäänpäin kääntynyt persoonansa pistävät tytön epäröimään kovasti suuria muutoksia ja riskejä, mutta Gugu Mbatha-Raw'n esittämä bilehile Kellyn avustuksella hän löytää aivan uuden puolen itsestään, joka kääntää hänen ajatusmaailmansa katolleen.
Idealtaan tämä konsepti on hyvin kiinnostava ja erityislaatuinen. Vaikka en voi asiaa avata enempää suurempien paljastusten vuoksi, voin siitä sanoa ainakin sen, että jakso toimi vakuuttavasti ja omaperäisyys säkenöi kontekstinsa puolesta. Tunnin mittainen katsaus osaa olla hyvin hypnoottinen ja syvällinen katsastus kahden täysin erilaisen ihmisen tiukkaan siteeseen, joka tuo mukanaan paljon epätavanomaisia ja tärkeitä teemoja pinnalle.
Aluksi luulemme näkemämme olevan juuri sellaista, kuin sen koemmekin, mutta yllätyksellinen juonenkäänne lopussa onnistuu säväyttämään efektiivisyydellään muuttaen tarinan luonteen paljon epätavanomaisemmaksi ja kiehtovaksi. On mukavaa seurata syvällistä ja hitaasti palavaa tarinaa, joka jättää perimmäisen viestinsä aluksi hyvin kryptiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Varsinainen kukkaan puhkeaminen taas toimii hyvänä takaisinmaksuna, jota emme nähneet aiemmassa vaiheessa tulevan ollenkaan.
Viidennessä jaksossa ''Men Against Firessä'' sotilas käy ensimmäisen taistelunsa piilottelevaa vihollista vastaan, minkä jälkeen hän alkaa yllättäen kokemaan vieraita tuntemuksia ja outoja teknisiä vikoja, jotka paljastavatkin hyvin häiriintyneen ja raa'an totuuden eriskummallisista operaatioista. Onko kehittyneemmästä teknologiasta sodassa apua ollenkaan vai sumentaako se vain mieltä entisestään?
Malachi Kirbyn esittämä Stripe on sotilas, joka pääsee kauan odotetulle ensimmäiselle torakkajahti-komennolleen selvittämään pienen tuppukylän varastettuja ruokavarastoja. Pian tiimi yhdistää jäljet piiloissaan lymyileviin vihollisiin ja niiden paikantaminen on opearaation tärkeimpänä prioriteettina. Sotilaille on kehitetty hyvin edistyksellinen istutus, joka projektoi minkä tahansa tehtävän muistiinpanot ja suunnitelmat nähtäväksi tilanteessa kuin tilanteessa.
Etsintäoperaatio muuttuu nopeasti hyvin kutkuttavaksi pelastusoperaatioksi, joka paljastaa kehittyneemmän sotilaallisen teknologian vajaavaisuuden ja sen oikean luonteen. Teknologisen tomintahäiriön vuoksi Stripe saa selville tilanteen todellisen luonteen, joka järkyttää sotilaan maailmankuvaa hurjalla tavalla. Teknologiaa voi käyttää moniin asioihin, mutta sen manipuloiva luonne saattaa ajamaan ihmiset myös tekemään moraalittomia ja järkyttäviä asioita toisilleen.
Jakso vakuuttavasti upottaa katsojansa erityislaatuiseen tulevaisuuden dystopiseen maailmaan, jossa kehittynyttä teknologiaa käytetään vallan ja kontrollin aseena, mutta sen hauraus paljastaa kuitenkin maailman todellisen tilan ja järjestyksen, joka varmasti jää puhuttelemaan jakson loputtua. Vaikka hahmoihin ei pääsekään käsiksi kovinkaan henkilökohtaisella tasolla ja mukaansatempaavuus on hyvin vähäistä, jakson lähettämä poliittinen viesti menee kyllä varmasti perille.
Kuudennessa jaksossa ''Hated in the Nationissa'' kiistelty toimittaja kuolee keskellä sosiaalisen median myrskyä, mikä johdattaa veteraanietsivän ja hänen tekniikan hallitsevan oppilaansa jäätävän löydön äärelle. Onko asetelma valmiiksi mustavalkoinen ja selkeä vai liittyykö sosiaalisessa mediassa käytävä väittely jotenkin tapahtuneeseen?
Sosiaalisen median toksisuus ja vaikutusvalta on silmittömän suuri etenkin nykymaailmassa. Sieltä tuppaa välillä löytämään käsittämättömän järkyttäviä ihmisiä tuntemattomien profiilien takana kiusaessaan ja toivoessaan toiselle pahaa, vaikka eivät välttämättä tietäisi mitään konkreettista tästä ''uhrista'' hänen aiheuttamaa kohua enempää. Internetin maailmassa on aina joku joka on kanssasi eri mieltä jostain asiasta, vaikka olisitkin oikeassa moraalisesta näkökulmasta katsottuna.
Sananvapaus ja julkisuus voi aiheuttaa suuria käänteitä politiikassa, yhteisössä ja ylipäätään maailmassa. Jaksossa käsiteltävä maanlaajuinen sekasorto ajaa vaikutusvaltaisimmat ja tunnetuimmat ihmiset tuhoonsa, kun kuolettava äänestys suoritetaan sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa. Yllättäen ihmiset huomaavatkin äänestyksen johtavan tuloksiin, mikä automaattisesti herättää poliisivoimien kiinnostuksen.
Edistyksellistä teknologiaa käytetään järkyttävän tapahtumaketjun ylläpitämiseen. Politiikka ja valtiolliset järjestelyt tuntuvat olevan pahasti koetuksella ja kyseenalaisella tasolla, kun pinnan alta paljastuu myös lista muita istutuksia, jotka vaikuttavat tähän erityislaatuiseen asetelmaan. Vaikka teknologialla onkin hyvät puolensa, jotka kehittävät ja helpottavat monien asioiden selvittämisen, sen varjoisaa puolta ei voi koskaan sammuttaa.
Emme varsinaisesti välitä yksiuloitteisista hahmoista, mutta tarina itsessään onnistuu siitäkin huolimatta pitämään kiinnostuksen jatkuvasti yllä. Puolitoistatuntinen jakso on tähän mennessä koko sarjan pisin jakso, joka lähenee jopa koko pitkän elokuvan kestoa, minkä vuoksi katsojana toivoisimme helpottavaa syventymistä itse pelinappuloihin ja käsiteltävään maailmaan. Vaikka hahmot jäävätkin hiukan ohuiksi, itse tarina pitää huolen siitä, ettei pitkä tilanteen eskaloituminen ole ajan tuhlausta.
Vaikka jakso tuntuukin jossain määrin olevan vain pintaraapaisu potentiaalista, se ei jätä katsojaansa siltikään kylmäksi missään vaiheessa. Armottomat juonenkäänteet pitävät huolen siitä, että pitkä eskaloitumisprosessi ajaa tarinan ansaitsemaansa kliimaksiinsa, joka vaikuttaa katsojaansa efektiivisesti. Pidin myös hyvin paljon jakson omaperäisestä ideasta, joka käsittelee hyvin ajankohtaisia teemoja ja ongelmia, muuttaen ne keskeisimmiksi yksityiskohdiksi tarinan edesviemisen kannalta.
Black Mirrorin kolmas tuotantokausi on ehdottomasti nostanut keskiarvoisesti tasoaan viime tuotantokausiin verrattuna ja nousujohteinen kehitys edelleenkin jatkuu jatkumistaan. Jaksopainoitteisesti katsottuna laatu kokonaisuudessaan pysyy hyvin tasaisena ja korkeana, vaikka yksi kompastuskivi matkalle eksyykin. Vaikka kokonaisuus onkin jo paljon varteenotettavampi ja efektiivisempi, matkaa huipulle on edelleenkin jonkin verran.
Netflixin alaisuuteen siirryttyään, Black Mirror -sarja on ottanut suuren harppauksen etenkin teknisestä näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että tarinat tuntuvat olevan paljon laadukkaammin tahditettuja ja perusteellisempia kokonaisuuksia, mutta jaksot näyttävät kokonaisvaltaisesti törkeän upeilta visuaalisilta aikaansaannoksilta. Roolisuoritukset ovat mielettömiä ja lukuisat näyttelijät ottavat valokeilansa vakuuttavasti haltuunsa tilaisuuden tullessa.
Ylilyövät ja uskomattomat asetelmat myydään vakuuttavasti läpi näytön toiselle puolelle majaileville silmäpareille ja niiden mukaansatempaavat luonteet pitävät huolen siitä, ettei katsoja tylsisty lähes koskaan. Olen sitä mieltä, että Black Mirror -sarja on ehdottomasti hyvin potentiaalinen ja kaikessa omaperäisyydessään toimiva konssepti, joka osaa olla hyvin puhutteleva ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Odotukseni neljännettä tuotantokautta kohtaan nousivat tämän positiivisen katsastuksen myötä pilviin, mikä voi olla joko hyvä tai huono asia, mutta olen kuitenkin valmis näkemään lisää uniikkeja ideoita tarjottimella.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti