Ohjaus: James Wan
Pääosissa: Leigh Whannell, Cary Elwes,
Danny Glover, Tobin Bell, Shawnee Smith,
Michael Emerson, Dina Meyer, Ken Leung
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Malesiassa syntynyt australialainen elokuvaohjaaja James Wan on nykypäivänä yksi modernin kauhun tunnetuimmista nimistä, mutta kaikkien kauhuelokuvarakastajien tietoisuuteen hän kuitenkin nousi ensimmäisen teattereissa julkaistun indie-elokuvansa Saw'n myötä. Kauhun gore-alalajiin uppoava Saw kuvattiin kahdeksassatoista päivässä ja budjetti jäi alle miljoonan dollarin, joten kyse on hyvin pienestä tuotannosta. Pienestä budjetistaan huolimatta se onnistui nousemaan valtavirran tietoisuuteen ja teki yli sata miljoonaa dollaria voittoa teatterikierroksellaan.
Saw-elokuvat ovat olleet 2000-luvun menestyneimpiä jännitys- ja kauhuelokuvia markkinoilla ja ihan odotetustikin ansainnut lukuisat jatko-osansa, joihin pääsemme kyllä pian käsiksi. Tällä kertaa otamme kuitenkin käsittelyyn ensimmäisen Saw-elokuvan, joka on ollut minulle hyvin tärkeä osa menneisyyttäni. Muistan ertyisen hyvin, kuinka nuorena poikana katsoin elokuvaa haltioituneena ja hämmästelin sen mukaansatempaavaa luonnetta kaikesta raakuudestaan ja kuvottavuudestaan huolimatta. Tämä oli se ovi, joka avasi oven astetta rankempiin kauhuelokuviin.
Kaksi toisilleen tuntematonta miestä Adam ja Lawrence heräävät samasta hylätystä wc-tilasta kahlittuna vesiputkiin vastakkaisiin kulmiin. Heillä ei ole käsitystäkään miten he joutuivat sinne alkuunkaan, mutta huomaavat kuitenkin pian pelaavansa Jigsaw-nimellä tunnetun sarjamurhaajan tappavaa peliä aikaa vastaan. Onnistuvatko he löytämään yhdessä keinon paetakseen sadistisesta loukusta vai alkaako vastakkainasettelu kehittymään, kun molempien miesten taustat tulevat julki?
Asetelma on erittäin pieni ja kompakti, mutta yllättäen jopa hyvin moniuloitteinen ja laadukkaasti suunniteltu kokonaisuus, joka pitää sisällään paljon enemmän pinnan alla, kuin mitä siltä alkuun voisi odottaa. Herättyään likaisesta ja kuvottavasta wc-tilasta Leigh Whannellin esittämä kuvaaja Adam Faulkner-Stanheight ja Cary Elwesin esittämä lääkäri Lawrence Gordon löytävät taskuistaan äänikasetit, joista paljastuvat sadistisen pelin ehdot, säännöt ja vihjeet.
Matala ja pahaenteinen ääni paljastaa hyvin henklökohtaisia asioita miesten yksityiselämästä ja ammateista, jotka tulisivat vaikuttamaan pelin henkeen ja kulkuun radikaalisesti. Massiivisen ihmetyksen alaisena jaloistaan kahlitut miehet alkavat pohtimaan mahdollisia pakokeinoja ja perimmäisiä syitä vangitsemiseen. Heidän lisäksi lattialla mätänee verinen ruumis, joka selkeästi viittaa miehille pelin hengen ja vakavuuden, sekä alustaa tunnelman kohdilleen tulevia koitoksia varten.
Pelin edetessä Adam ja Lawrence saavat tietää toisistaan yhä enemmän ja enemmän. Mielen ja muistin raikastuessa he huomaavat, että heillä on paljon enemmän yhteistä, kuin mitä aluksi osasivat edes olettaa. Pala palalta he kasaavat tätä hyvin epämääräistä arvoitusta ja alkavat löytämään yhtäläisyyksiä toistensa kokemuksista ja työnkuvista, jotka risteämiskohdassa yhdistyvät sitten itse vangitsijaan. Nämä epäilyttävät sattumat asettelevat miehet vastakkain ja nostavat tunteet pintaan. On hyvin kiehtovaa nähdä kuinka tilanne voi lähteä eskaloitumaan pienienkin tiedonjyvien voimalla.
Itse vangitsijasta tiedetään hyvin vähän ja se johtuukin siitä, ettei tämä jätä jälkeensä muuta kuin palapelin kuvion uhriinsa, videokasetit pahaenteisestä nukesta ja teknisesti manipuloidut äänikasetit. Tarinassa on myös toinen puoli, joka seuraa etsivien Danny Gloverin esittämän David Trappin ja Ken Leungin esittämän Steven Singin tutkintaa samanlaisiin tapauksiin liittyen. Heidän etsintänsä avaavat paljon uusia ykstyiskohtia sadistisesta vangitsijasta ja hänen järjestelmällisestä täsmällisyydestään, minkä avulla etsivät onnistuvat saamaan selville Jigsaw'n toimintatapoja ja kaavoja, joita seuraamalla tämä on onnistunut pysymään varjoissa pidemmän aikaa.
Visuaalisesti elokuva on hyvin monipuolinen ja tunnelmallisesti upeasti toteutettu kokonaisuus, joka ei myöskään pelkää näyttää graafista puoltaan veristen käänteiden muodossa. On upeaa nähdä, että näinkin pienessä tuotannossa laadusta ei ole tingitty, vaan alusta loppuun asti on yritetty maksimoida pienen budjetin mahdollisuudet näytölle. Hahmojen läpikäymät tunteet heijastetaan tarkasti vakuuttavan kameratyöskentelyn avustuksella. Rauhallisuus vastaa kontrolloitua liikettä, kun taas paniikki luonnollisestikin kontrolloimattoman tärisevää tyyliä.
Investoituminen hahmoihin ei ole vaikeaa, sillä elokuvan edetessä tutustumme heihin yhä enemmän ja enemmän, sekä perusteellisemmin. Panosten noustessa pilviin, tuotos pääsee myös emotionaalisesti vaaditulle tasolle, jotta voisimme välittää hahmoistamme tavanomaista enemmän. Roolisuoritukset osaavat myös olla jopa yllättävän uskottavia, vaikka ajoittaisia ylilyöntejäkin joudumme todistamaan. Päärooleissa esiintyvien Leigh Whannellin ja Cary Elwesin yhteistyö, sekä kemia, toimivat näytöllä erinomaisesti.
Saw on indie-elokuva - yksi niistä harvoista tähdenlennoista - joka onnistuu rajoitetusta budjetistaan huolimatta ottamaan kaiken mahdollisen irti kiehtovasta ja nerokkaasta konseptistaan yhdistäen graafisemman kauhun hyvin painostavaan jännitysnäytelmään, jossa juonenkäänteet osaavat yllättää ihanasti kääntäen asetelman jatkuvasti päälaelleen. Elokuva on noin seitsemän varttia pitkä ja James Wan pitää kyllä huolen siitä, että katsoja pysyy otteessa alusta loppuun asti. Vaikka jotkut yksittäiset artistiset ratkaisut eivät olekaan kestäneet aikaa kovin hyvin, ne eivät häiritse kokonaisvaltaista kokemusta ollenkaan.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti