Bloodshot (2020) - arvostelu

Ohjaus: Dave S. F. Wilson

Pääosissa: Vin Diesel, Eiza Gonzàlez, Guy Pearce,
Sam Heughan, Toby Kebbell, Talulah Riley, Lamorne Morris,
Jóhannes Haukur Jóhannesson, Alex Hernandez

Genre: Toiminta, Scifi

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Vaikka elokuvateatterit ovatkin kiinni koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi, levittäjät ovat löytäneet mahdollisuutensa levittää elokuviaan ''on-demand''-vuokrauksien muodossa. Sony Picturesin uutuus ehti pyöriä valkonkankailla reilun viikon, mutta pakon edessä he joutuivat pian turvautumaan digitaaliseen julkaisuun, joka olisi saatavilla katsojille ympäri maailman lähes heti teatterijulkaisunsa jälkeen.

Bloodshot on supersankarielokuva, joka perustuu Valiant Comics -sarjakuvakustantamon keksimään samannimiseen hahmoon. Tämän elokuvan olisi tarkoitus olla ensimmäinen elokuva Valiant Comics -elokuvauniversumissa, joten on kiehtovaa nähdä minkälainen visio Sony Picturesilla on tämän suositun materiaalin suhteen. Odotukseni olivat hyvin alhaiset tuotoksen suhteen, sillä jo traileri näytti hiukan väsyneeltä ja mitäänsanomattomalta. Sormet pysyivät kuitenkin ristissä yllätykselle.

Ray Garrison on eliittijoukkojen sotilas, joka kuolee yllätyksellisesti taistelun jälkiselvittelyissä. Hänet herätetään henkiin edistyksellisen teknologian avustuksella, joka antaa hänelle ylivertaiset voimat. Saatuaan mahdollisuutensa, Ray lähtee heti samaisen miehen perään, joka tappoi hänen vaimonsa - tai ketä hän luulee olevan kyseinen tappaja. Pian supersotilas huomaakin, ettei kaikki hänen oppimansa tiedot olisikaan välttämättä totta. Hän joutuu selvittämään itsekseen, että keneen voi luottaa, mutta kysymys kuuluukin, että voiko hän luottaa omiin ajatuksiinkaan?

Vin Dieselin esittämä Ray Garrison on eliittijoukkojen sotilas, joka on tottunut aina palaamaan kotiin vaimonsa luokse voitokkaana operaatiosta kuin operaatiosta. Eräänä päivänä Ray kuitenkin joutuu yllättymään, kun aikaisempaan operaatioon liittyvä rikollinen onnistuu vangitsemaan hänet ja hänen vaimonsa Talulah Rileyn esittämän Ginan. Välienselvittelyn tuloksena molemmat tapetaan kylmäverisesti ja kohtalo näyttäisi olevan sinetöity lopullisesti molempien osalta.

Ray herää kuitenkin yllättäen laboratoriosta, jonka omistaa Guy Pearcen esittämä tohtori Emil Harting. Tämä johtaa salaista ja erityislaatuista yksikköä, jossa kuolleet sotilaat pystytään herättämään henkiin edistyksellisen teknologian avulla. Raivoissaan rakkaansa menetyksestä Ray lähtee miesjahtiin ylivertaisen tuen läsnäollessa - oman kehonsa. Konsepti itsessään kuulostaa siis erittäin kiehtovalta tapaukselta.

Tarina alustetaan järkyttävällä kiireellä, jotta pääsisimme nauttimaan räjähtävästä toiminnasta mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti sen vuoksi emme välitä hahmoistamme tai heidän kohtaloistaan ollenkaan, koska ohjaaja Dave S. F. Wilson ei anna meille mahdollisuutta tarttua kenestäkään kiinni nopeatempoisesti juoksevan alustuksen vuoksi. Sen lisäksi kiehtovaa konseptiakin raavitaan vain pinnalta, minkä vuoksi syvyyttä ja tietynlaista selkeyttä tuntuu elokuvasta puuttuvan.

Elokuva ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Toki tämä toimisi menettelevästi, jos konseptia lähstyttäisin paljon perusteellisemmalta kannalta, mutta kun materiaali on alkuunkin pinnallista, on hyvin vaikeaa ottaa mitään näytöllä tapahtuvaa tosissaan. Lukuisat kysymykset valtaavat katsojan mielen katsastuksen aikana, joihin emme myöskään koskaan meinata saada mitään konkreettisia vastauksia. Asioita tapahtuu ja - niin naiivina, kun elokuva pitääkin katsojaansa - meidän pitäisi heittäytyä sokeasti mukaan ohjaajan ottamiin rakenteellisiin oikomisratkaisuihin.

Teknisesti kohennettu Ray on kutakuinkin pysäyttämätön voima, joka tuhoaa kaiken tieltään operaatioidensa aikana. Hän etsii vimmatusti vaimonsa tappajaa, mutta tilanteessa jokin kuitenkin tuntuu jatkuvasti mättävän. Jännitys katoaa täysin kokonaiskuvasta, kun suuria haasteita ja ongelmia tämä supersotilas ei tunnu kohtaavan ollenkaan tarinan aikana. Se laimentaakin kokemusta aikalailla, kun tiedämme miehen selvittävän tiensä kaikista operaatioistaan moitteettomasti.

Mikä myös pisti silmään elokuvan aikana, oli se, että vaikka ymmärrämmekin katsojina kehittyneen teknologian perimmäisen toimintaperiaatteen ja sen metkut, elokuva tuntuu lennosta tuovan uusia mahdollisuuksia ja taitoja Raylle tämän matkallaan, alustamatta tai vihjailematta niistä ollenkaan aiemmin. Ideana on yllättää katsoja, mutta ennemmin ratkaisut tuntuvat vain köykäisiltä ja laiskoilta, kun hankalahkolta vaikuttavaa tilannetta oiotaan päähahmolle helpommaksi.

Visuaalisesti elokuva osaa etenkin toimintakohtauksissaan välittää sarjakuvamaisia piirteitä. Suurin osa tuotannon budjetista on selkeästi pistetty teknisen puolen toteuttamiseen ja hiomiseen. Elokuva on kirjaimellisesti efektien vyöry, joka osaa ajoittain säväyttää, mutta samalla myös pettää monimuotoisilla artistisilla ratkaisuillaan. Itse toiminta osaa olla brutaalia ja räjähtävää, mutta toistuvuus alkaa pian syömään sen efektiivisyyttä kuiviin, jättäen katsojan yksinkertaisesti vain tylsistyneeksi odottaessaan tilanteen muuttuvan omaperäisemmäksi.

Kaikesta potentiaalisuudestaan ja kiehtovuudestaan huolimatta Bloodshot jää hyvin tasapaksuksi ja unohdettavaksi kokemukseksi kaiken kaikkiaan. Vaikka odotukseni elokuvaa kohtaan olivatkin alhaiset, toivoin siltä enemmän syvyyttä ja kekseliäisyyttä tarinankerronnallisesta näkökulmasta katsottuna. Sitä emme valitettavasti saa, sillä tarina ei itsessään anna asetelmalle aikaa asettua tai juurtua paikoilleen ennen konseptin eskaloitumisen alkua. Tämän vuoksi elokuvan aikana katsojasta tuntuu siltä, että tarina kiirehtii jatkuvasti heidän edelleen, jolloin investoitumisesta tulee lähes mahdotonta.

Raylle tämäkään tehtävä ei myöskään varmasti olisi mahdotonta, sillä onhan hän niin ylivertainen hahmo kaiken kaikkiaan. Bloodshot on kaikesta räikeydestään ja räjähtäväisyydestään huolimatta hyvin unohdettava elokuva, jolla voisi olla selkeästi potentiaalia paljon parempaan kokonaisuuteen perusteellisemman käsittelyn tuloksena, mutta pohja vain pettää alta jo liian aikaisessa vaiheessa. Valitettavasti pinnallisuus ja tasapaksu materiaali jättää katsojalle hyvin imelän jälkimaun, jota ei välttämättä muista enää seuraavana päivänäkään. Saa nähdä tuleeko huhutusta elokuvauniversumista mitään, kun toteutus on näin köykäistä...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.4.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com