Ohjaus: Fernando González Molina
Pääosissa: Marta Etura, Carlos Librado, Leonardo Sbaraglia,
Imanol Arias, Francesc Orella, Itziar Aizpuru,
Benn Northover, Patricia López Arnaiz, Alicia Sánchez
Genre: Rikos, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
Katsottuani viimeksi Näkymätön vartija -elokuvan Netflxistä, ajattelin jatkaa saman tarinakokonaisuuden parissa striimauspalvelun julkaistessa taannoin Luualttari -jatko-osan. Elokuva perustuu Dolores Redondon samannimiseen eponyymiseen romaaniin, joka kuuluu edeltäjänsä kanssa luonnollisesti samaiseen kirjasarjaan. Edeltäjän ollessa hyvin potentiaalinen murhamysteerikokonaisuus, odotukseni jatko-osaa kohtaan nousivat toiveikkaiksi.
Vuosi on kulunut siitä, kun rikostutkija Amaia Salazar ratkaisi joukon teinityttöihin kohdistuneita murhia Elizondon pienessä kaupungissa. Hänet lähetetään uudestaan alueelle Baztanin laaksoon selvittämään uutta mysteeriä, joka saattaisi liittyä vuoden takaisiin tapauksiin, mutta huomaa pian, että tutkinta muuttuu turhan henkilökohtaiseksi uuden murhaajan houkutellessa rikostutkijaa peräänsä. Amaian on selvitettävä tapaus mahdollisimman nopeasti etenkin, kun oma perhe joutuu välttämättömän uhan alle.
Marta Eturan esittämä Amaia Salazar on viimeisen tutkinnan jälkeen noussut hyvin arvostettuun asemaan rikostutkijana. Hän on kehittynyt työssään huolellisella, tarkkaavaisella ja sinnikkäällä asenteellaan ja nyt myös kokemusta on kertynyt sen verran, että hän osaa käsitellä tapauksia paljon efektiivisemmin. Amaiasta on tullut myös äiti kuluneen vuoden aikana ja hän palaa onnellisena takaisin töihin äitiyslomaltaan, jolloin uusi eriskummallinen tutkinta alkaakin.
Elokuvan alku on hiukan poikkelehtiva luonteeltaan ja siitä on vaikeaa saada kunnollista otetta heti kättelyssä, vaikka edellinen osa pohjustikin päähahmoa ja tuttua ympäristöä tarpeeksi. Hitaasti palava pohjustus pitää kyllä huolen siitä, ettemme jätä mitään huomioimatta, mutta mukaansatempaavuutta se kutenkin kaipaa rutkasti. Vaikka jatko-osa pohjustaakin asetelmaa ja hahmojaan hyvin, emme oikein tunnu pääsevän ihan samalle aaltopituudelle sen kanssa, vaikka rakenteellisesti elokuva ajaakin asiansa.
Kun murhaustahti kiristyy, tapaukset alkavat muuttumaan yhä henkilökohtaisemmiksi ja uhkaavimmiksi. Töiden lisääntyessä, Amaian oma perhe-elämä alkaa kärsimään massiivisesti. Naisen aviomies, Benn Northoverin esittämä James Westford, huolehtii pienestä vauvasta, kun Amaian keskittyminen tuntuu olevan enemmän mysteerin ratkaisemisessa. Tuttu ympäristö herättää naisessa taas epämiellyttävän tunteen, joka pohjautuu hänen traagiseen menneisyyteensä. Kun Amaia huomaa oman sukunsa olevan taas jollain tavalla yhdistettynä murhiin, ikävät ajatukset hiipivät takaisin hänen mieleensä.
Vaikka tarina kokonaisuudessaan ajaakin asiansa, ei se siitä huolimatta mitään tavanomaisesta poikkeavia tunteita herätä katsojassaan. Pikemminkin tuntuu siltä, että yrittäisimme väkisinkin investoitua elokuvan tarjoamaan tarinaan, vaikka se työntääkin katsojaansa pois luotaan. Edellinen osa toimi juuri sen vuoksi, että pystyimme investoitumaan naisen läpikäymiin koettelemuksiin ja tuntemuksiin niin keskeisesti, mutta kun jatko-osassa ruvetaan ideoita kierrättämään, kiinnostus kärsii matkan varrella paljon.
Se täytyy kyllä sanoa, että edeltäjänsä tapaan tässäkin elokuvassa on hyvin komeaa visuaalista asettelua. Ankean sinertävä väripaletti on vaihdettu paljon kirkkaammaksi, tapahtumien ottaen paikkansa enemmän päiväsaikaan. Kuvaus osaa olla hyvin laadukasta ja miellyttävää seurattavaa, vaikka edellisen osan taiteelliseen tasoon ei päästäkään oikein missään vaiheessa. Upeat musiikit tuovat paljon lisäarvoa kohtaukseen kuin kohtaukseen ja ne sopivat hyvin käsiteltäviin tilanteisiin.
Edeltäjänsä tapaan Luualttari-elokuvan materiaalista saisi helposti aikaiseksi tuotantokauden verran jaksoja. Tämä johtuu siitä, että konsepti on suurehko ja asetelma turhankin massiivinen elokuvan muotoon. Tämän vuoksi elokuvan mittavat mahdollisuudet jäävät vain toiveuneksi kokonaisuuden ollessa niin pinnallinen. Elokuva ehdottomasti käsittelee vakavia teemoja kahden täyden tuntinsa aikana, mutta syvyyttä se valitettavasti kuitenkin tarvitsisi paljon enemmän, jotta katsojan syvällisempi investoituminen ja emotionaalinen side olisi mahdollinen.
Panokset nousevat loppua kohden, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa emme kuitenkaan todista katsastuksemme aikana, sillä elokuva pelaa edeltäjänsä tapaan korttinsa turvallisesti ja riskittömästi. Roolisuoritukset ovat uskottavia ja toimivia kokonaisuuksa, jotka herättävät katsojan kiinnostuksen puolittain eloon, tehden pinnallisesta kokonaisuudesta edes jossain määrin kiinnostavan seurattavan. Luualttari on elokuva, joka yrittää jatkaa kiinnostavaa tarinakokonaisuutta eteenpäin, mutta kun mahdollisuudet olisi paljon parempaankin toteutukseen, kokonaisuus jää pienoiseksi pettymykseksi.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
No voittaa minkä tahansa jenkkitrillerin.
VastaaPoista