Ohjaus: David Slade
Pääosissa: Fionn Whitehead, Craig Parkinson, Alice Lowe,
Asim Chaudhry, Will Poulter, Tallulah Haddon,
Fleur Keith, A. J. Houghton, Laura Evelyn
Genre: Mysteeri, Scifi, Draama
Kesto: *1 tunti 30 minuuttia
(*Kesto saattaa olla lyhyempi tai pidempi interaktiivisen materiaalin vuoksi.)
Muistan erityisen hyvin, kuinka Black Mirror: Bandersnatch -elokuva puhutti katsojia ympäri maailmaa edistyksellisen konseptinsa ja toteutustapansa vuoksi, mutta en ollut siinä vaiheessa vielä kovinkaan kiinnostunut siitä. Se taas johtui siitä, etten ollut vielä nähnyt jaksoakaan suosittua Black Mirror -sarjaa ja siksi päätinkin ensin katsastaa sen alta pois kokonaisuudessaan, ennen kuin ottaisin elokuvan haltuuni. Kun totesin sarjan olevan mahtava kokonaisuudessaan, oli aika uppoutua Bandersnatchin kimppuun.
Vuonna 2017 Netflix esitti ehdotuksen sarjan luojalle Charlie Brookerille interaktiivisesta Black Mirror -elokuvasta, jossa katsoja pääsisi itse kontrolloimaan sekä tarinan suuntausta ja eskaloitumista, että päähahmon toimintaa ja sanomisia videopelin tapaan. Brooker ei voinut kieltäytyä tarjouksesta ja upeasta mahdollisuudesta toimia edelläkävijänä interaktiivisten elokuvien puolella. Elokuvan tuotanto pitkittyi erilaisten järjestelmällisten ja teknisten vaikeuksien vuoksi, minkä vuoksi Black Mirror -sarjan viides tuotantokausi viivästyi aikataulusta.
Vuonna 1984 nuori ohjelmoija nimeltään Stefan Butler yrittää luoda omaa videopeliä ''valitse seikkalusi tie'' -konseptia hyväksikäyttäen. Hänen inspiraationaan toimii Bandersnatch-kirja, joka mukailee labyrinttimäistä tarinankerrontaa ja lukuisia mahdollisuuksia tarinan määränpäälle. Stefan lähtee esittelemään omaa keskeneräistä luomustaan arvostetun videopeliyhtiön Tuckersoftin johdolle ja hän saa kuin saakin mahdollisuuden viimeistellä projektinsa saadakseen pelin mahdollisimman nopeasti markkinoille.
Stefan yrittää saada pelinsä valmiiksi videopeliyhtiön asettamaan aikarajaan mennessä, mutta ikävien paljastusten ja lukuisten mutkien ilmetessä prosessi vaikeutuu ylitsepääsemättömän hankalaksi eskaloituen lopulta aivan omille raiteilleen. Menestykseen vaikuttaa myös hyvin vaikutusvaltaisen televisio-ohjelmassa esiintyvän peliarvostelijan mielipide, joka määrittää tulokaspelien kohtalon. Onko Bandersnatch lopulta kaiken tämän vaivan arvoinen?
Black Mirror: Bandersnatch on hyvin mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Elokuva etenee käytännössä ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin teos paitsi, että katsoja on itse kontrollissa tapahtumien käänteistä ja seurauksista. Vaikka elokuva vaikuttaisikin antavan katsojalleen kaiken vallan kontrolloida tulevaa, se tarjoaa ainoastaan ''joko-tai'' -vaihtoehtoja jotka määrittävät tarinan tulevan suunnan ja eskaloitumisen. Bandersnatch-kirjan tapaan, elokuvalla on monta mahdollista tarinaa, ulottuvuutta ja loppua, jotka määrittelevät yhtenäisen kokonaisuuden.
Vaikka katsojalle luodaankin sellainen kuva päähän, että hän itse kontrolloi elokuvan tapahtumia, kuin Jumala konsanaan, elokuva itseironisesti ohjailee itse itseään ennaltamäärätyille teille. Kyllä, katsoja päättää mitä hän haluaa tehdä tilanteessa, mutta se ei kuitenkaan anna hänelle lopulta täyttä valtaa ja kontrollia muokata tulevaa kovinkaan paljoa, sillä jokainen ratkaisu kielii tulevaa ja suurin osa näistä annetuista vaihtoehdoista ajavat saman lopputuloksen pariin.
Hyvin normaalin tuntuisesta asetelmasta alammekin pikkuhiljaa etenemään kohti tuttua ja turvallista tunnelmaa, sekä elokuvan tuomia rajuja käänteitä, jotka ovat Black Mirror -sarjalle tyypillisiä piirteitä. Vaikka seuraammekin tarinassa pelin tekoa ja päähahmomme vaikeuksia pysyä järjissään, se tuo syvyyttä lisää kommentoiden meta-aiheisia teemoja kontrollista vapaaseen tahtoon. Psykologisena draamana elokuva toimii yllättävän moitteettomasti masentavan realistisena ja henkisesti ylikuormittavana kokonaisuutena, joka rupeaa pahimmillaan jopa ahdistamaan katsojaa toden teolla.
Tarina yllättää palapelimäisellä rakenteellaan ja laajahkolla ulottuvuudellaan, vaikka valinnat itsessäänkin tuntuvat suurimmaksi osaksi varman päälle pelaavilta. Elokuva voi kestää nopeimmillaan neljäkymmentä minuuttia, keskiarvoisesti noin yhdeksänkymmentä minuuttia tai jos kaikki valinnat tuntuvat osuvan harhaan ja sivuraiteilleen, niin jäätävät sataviisikymmentä minuuttia. Se on sitten ihan katsojasta itsestään kiinni, että kuinka pitkä elokuva Black Mirror: Bandersnatch tulee olemaan.
Katsoin elokuvan tarkoituksella kolmeen otteeseen, jotta näkisin kuinka ulottuva, monipuolinen ja interaktiivinen tarina oikeasti olisikaan. Pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta emme päässeet manipuloimaan lupaavaa tarinaa sen kummemmin, minkä vuoksi elokuvasta jäi kuin jäikin ristiriitaisen imelä jälkimaku suuhun. Juuri kun elokuva alkoi kiihdyttämään miellyttävän jännittäville teille, se päätti vetäistä maton jalkojemme alta loppumalla käytännössä seinään, vaikka tarina tuntui juuri muuttuvan hyvin kiehtovaksi viritykseksi.
Black Mirror: Bandersnatch on konseptina aivan mahtava idea, mutta toteutuksen pitkäjänteisyys ja kiinnostavuus ailahtelee hyvästä heikkoon. Siitä huolimatta ensimmäiseksi suuren luokan interaktiiviseksi elokuvaksi Bandersnatch onnistuu lumoamaan katsojan ainakin hetkeksi omaperäisyydellään ja uniikkiudellaan. Uusintakatsastukset tuovatkin sitten elokuvan ongelmat ja vajaavaisuudet ikävästi esille jättäen katsojan hiukan kahden vaiheille lopullisesta mielipiteestään. Rahkeet olisivat voineet riittää parempaankin, mutta ei tämä huonokaan teos ole, joten rohkeasti vain kokeilemaan onnea.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti