Da 5 Bloods (2020) - arvostelu

Ohjaus: Spike Lee

Pääosissa: Delroy Lindo, Jonathan Majors, Clarke Peters, Norm Lewis,
Isiah Whitlock Jr, Mélanie Thierry, Paul Walter Hauser, Jasper Pääkkönen,
Johnny Nguyen, Chadwick Boseman, Jean Reno, Sandy Huong Pham

Genre: Draama, Sota, Seikkailu

Kesto: 2 tuntia 34 minuuttia

Rotuerottelua aggressiivisesti teoksissaan kommentoiva ohjaaja Spike Lee palaa takaisin uuden ''jointtinsa'' muodossa. Kyseessä on Netflixin alkuperäiselokuva, joka on herättänyt paljon kuhinaa sekä elokuvaharrastajien, että tavallisten kaduntallaajien keskuudessa. Minulla on itselläni hyvin ristiriitainen suhde kyseiseen ohjaajaan, sillä esimerkiksi herran edellinen tuotos parin vuoden takaa BlacKkKlansman oli mielestäni erittäin laadukas elokuva kokonaisuudessaan, mutta samaan aikaan turhan saarnaava luonteeltaan.

Tiedostin siis jo ennakkoon, että elokuva ei välttämättä saattaisi olla ihan minun kuppini teetä, mutta lähdin siitä huolimatta avoimin mielin katsomaan sitä. Odotukseni Da 5 Bloods -elokuvaa kohtaan olivat hyvin maltilliset, mutta odottavaiset. Jätin tarkoituksella valmistautumiseni vain trailerin katsomiseen, sillä halusin sen yllättävän minut itse teossa. Onnistuiko elokuva yllättämään minut ja yltämään Spike Leen edeltävän teoksen tasolle vai ei?

Neljä afroamerikkalaista sodan riivaamaa aseveljeä Paul, David, Otis ja Eddie palaavat Vietnamiin etsimään kaatunutta johtajaansa Normania ja kadonnutta kulta-aarretta, mikä tekisi heistä kaikista rikkaita. Aluksi hyvin kevytmieliseltä tuntuva jälleennäkeminen osoittautuukin astetta piinaavammaksi ja vaarallisemmaksi selviytymistaisteluksi, jossa miehiä koettelevat sekä modernin maailman tuomat ongelmat, että heidän omat traumaattiset muistonsa sodasta.

Muiden Spike Lee -elokuvien tapaan, Da 5 Bloods on hyvin omalaatuinen tapaus kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että se käsittelee Vietnamin sotaan liittyviä teemoja, jotka riepottelevat hahmoja ympäriinsä, mutta rotuerotteluun liittyvät puhuttelevat aiheet varmistavat myös sen, että katsojaa informoidaan historian väärinkäytöistä ja epäinhimillisistä teoista, joita yhdysvaltalaiset ovat tehneet sodan aikana. Elokuva sekä kunnioittaa, että vitsailee muiden Vietnamin sotaan liittyvien elokuvien kustannuksella.

Esimerkiksi Taistelija-elokuva toimii molempiin suuntiin tässä tapauksessa. Elokuva käsittelee Vietnamin sodasta palanneen sotilaan mielentilaa, joka on muuttunut auttamattomasti vuosien saatossa. Sodasta palannut mies ei meinaa löytää paikkaansa, koska kaikki mitä hän muistaa menneisyydestään ja itsestään on sota ja hävitys. Da 5 Bloods -elokuvassa Vietnamiin palaavat hahmot ovat onnistuneet palaamaan takaisin yhteiskuntaan sodan jäljiltä, vaikka menneisyys kummitteleekin vielä monen ryhmän jäsenen mielessä.

Elokuva onnistuu erinomaisesti alustamaan asetelman katsojalle, jotta tämä pääsisi heti käsiksi käsiteltäviin hahmoihin ja heidän väliseen syvään yhteyteensä. Hahmoja rakennetaan ja pohjustetaan laadukkaalla tavalla, vaikka kaikki ryhmän jäsenet eivät lopulta saakaan yhtä syväluotaavaa kohtelua osakseen. Miehet lähtevät aarteenetsintäreisuulleen hyvin kevein mielin toiveissaan rikastuminen, mutta kun he palaavat takasin Vietnamiin, vastaanotto on hyvin kaksipiippuista.

Osa kansalaisista ovat jo jättäneet historian pölyttymään kirjojen väliin, kun taas toiset tuntevat edelleen vihaa vastapuolta kohtaan. Tämä ristiriitainen ailahtelevaisuus kansalaisissa yllättävät sotaveteraanit täysin ja ikävät ajatukset palaavat takaisin mieliin. Seikkailu muuttuu kuitenkin astetta vaativammaksi projektiksi, kun miehet lopulta lähtevät viidakkoon etsimään kadonnutta aarrettaan. He huomaavat, että vaikka sota onkin jo sodittu vuosikymmeniä aiemmin, heidän mielensä eivät ole edelleenkään luonnollisesti päässeet yli sen tuomista traumaattisista kokemuksista ja muistoista.

Tarina itsessään ajaa upeasti asiansa ja sen käsittelemät teemat ovat hyvin vaativia, mutta mahtavan ensimmäisen kahden kolmanneksen jälkeen tunsin elokuvan menettävän rajusti kiiltoaan loppua kohden, enkä oikein osaa sanoa miksi. Vaikka hahmojen läpikäymät koettelemukset ja vakavat poliittiset teemat ovatkin hyvin puhuttelevia kaiken kaikkiaan, elokuva itsessään ei lopulta sen suurempia tunteita herätä jälkeenpäin, kuinka sen ehkä pitäisi herättää.

Siinä on muutamia erittäin vahvoja ja efektiivisiä kohtauksia, jotka säväyttävät upealla toteutuksellaan ja huolellisuudellaan, mutta samaan aikaan teos tuntuu paikoitellen turhan ailahtelevalta ja sekavalta kokonaisuudelta. Elokuva on pitkä - hyvin pitkä. Vaikka ensimmäinen kolmannes onkin erittäin mukaansatempaava ja nopeasti ohimenevä, sen vaativammat kaksi seuraavaa hidastavat rajusti tahtiaan, mikä taas väsyttää katsojan nopeammin pohdiskelevammalla otteellaan. Ei siinä muuten mitään, mutta se hiukan yllättää rajulla muutoksellaan.

Vaikka elokuvan hahmot ja teemat ovatkin kiinnostavia tapauksia, jotka herättävät paljon ajatuksia katsojassaan, teoksen todelliseen luonteeseen on ajoittain vaikea päästä käsiksi tunnelman ja tahdituksen muuttuessa ajan kanssa paljon hitaammaksi ja painostavammaksi kokonaisuudeksi. Tunnelmallisestikin elokuva on valitettavan epätasapainoinen tapaus kaiken kaikkiaan, vaikka toki siinä on oma taka-ajatuksensa taustalla ja se taas linkittyy suoraviivaisesti hahmojen kokemuksiin ja tuntemuksiin tarinan aikana.

Da 5 Bloods on hyvin ajankohtainen elokuva teemojensa puolesta. Sen ajoitus ei olisi voinut olla yhtään täydellisempi, sillä se kommentoi jopa yllättävän osuvasti tällä hetkellä käytävää Black Lives Matter -liikettä, joka on yhdistänyt koko maailmaa rasisminvastaisuuden puolesta. Elokuva käsittelee myös keskeisesti Vietnamin sodan tarpeettomuutta, sillä se toimii edelleenkin yhtenä massiivisena häpeäpilkkuna Yhdysvaltalaisessa historiassa - ensimmäisenä suurena häviönä sotarintamalla.

Spike Leen oma näkökulma asiaan tuotiin esille afroamerikkalaisten nuorten sotaan pakottamisen muodossa. Miehiä lähetettiin eturintamalle kuolemaan, eikä paremmista oikeuksista ollut Yhdysvalloissa hajuakaan sodan jälkeenkään. Kuten aiemmin jo mainitsinkin, Da 5 Bloods -elokuvassa on paljon viitauksia muihin Vietnamin sotaan liittyviin teoksiin, kuten esimerkiksi Ilmestyskirja. Nytiin, Platoniin, sekä ensimmäiseen kahteen Taistelija-elokuvaan.

Elokuvassa on myös lukuisia shokkiarvoa nostattavia dokumentaarisia arkistomateriaaleja, jotka todellakin yllättävät läsnäolollaan, sillä osa näistä kuvista ja videoista näyttävät hyvin arkaluontoisia yksityiskohtia sekä sotaan, että rasismiin liittyen. Ne näyttävät myös Yhdysvaltalaisen historian harmaimpia hetkiä ja käänteitä, jotka ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan ja etenkin vähemmistöihin negatiivisella tavalla. Da 5 Bloods -elokuva on hyvä elokuva, joka nostaa hyvin ajankohtaisia ja vaativia aiheita käsiteltäväksi.

Vaikka pystymmekin investoitumaan siihen, se tuntuu aivan liian pitkältä ja epätasapainoiselta kokonaisuudelta. Spike Leen elokuvat ovat todellakin laadukkaita ja omaperäisiä tuotoksia, mutta itse en ole vielä oikein onnistunut saamaan herran aggressivisesta ja saarnaavasta tyylistä kiinni, enkä oikein osaa sanoa miksi. Toistaiseksi hänen tyylinsä tuntuu turhan impulsiiviselta ja ylilyövältä minun makuuni, vaikka elokuvan tukipilarit olisivatkin tukevasti paikoillaan ja teemat hyvin puhuttelevia.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.6.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com