Slender Man (2018) - arvostelu



Ohjaus: Sylvain White
Pääosissa: Joey King, Julia Goldani Telles, Jaz Sinclair,
Annalise Basso, Alex Fitzalan, Taylor Richardson, Javier Botet,
Jessica Blank, Michael Reilly Burke, Kevin Chapman
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Yksi creepypasta-kulttuurin suurimmista legendoista sai jopa yllättäen oman filmatisointinsa vuosien hiljaiselon jälkeen. Slender Manin aikakauden kummitellessa jo historian kirjoissa, Sony Pictures päätti ottaa hahmon omaan käsittelyynsä ja tehdä siitä taas ajankohtaisen trendin. Elokuva perustuu Eric Knudsenin luomaan creepypastahahmoon, josta on myöhemmin tehty lukuisia videopelejä ja häiritsevä dokumenttielokuva nimeltään Beware the Slenderman.

Slender Manin legenda on itsessäänkin hyvin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Ikoninen hahmo syntyi kuvamanipulaatiokilpailun yhteydessä, jossa osallistuneita pyydettiin luoda paranormaalisia kuvia käyttäen vanhoja arkistomateriaaleja. Suosio nousi nopeasti siihen pisteeseen, että kuvia ihastelevat ihmiset pyysivät kuvanmuokkausta omiin kuviinsa ja siitä se sitten lähtikin eskaloitumaan. Näiden kuvien pohjalta creepypasta-kirjoittajat rupesivat kirjoittamaan lukuisia erilaisia tarinoita fiktiivisestä hahmosta levittäen pelkoa ja ahdistusta maailmanlaajuisesti.


Näin syntyi yksi 2010-luvun suurimmista ja ikonisimmista internetilmiöistä, joka kylvi pelkoa teinien ja sitäkin nuorempien sukupolvien elämään. Creepypastoja lukeneena ja siihen perustuvat pelit pelanneena odotukseni olivat luonnollisesti hyvin toiveikkaat ja odottavaiset. Elokuvan trailerikin näytti meille sen, että sillä saattaisi olla varastossaan jotain hyvin häiritsevää ja mielenkiintoista tarjottavanaan, mutta oliko asia loppujen lopuksi kuitenkaan niin?

Pienessä massachusetssiläisessä kaupungissa neljä ystävää Wren, Hallie, Chloe ja Katie kuulevat hyvin mysteerisestä legendasta, Slender Manista. Tylsistyneinä tytöt päättävät kutsua tätä ja piakkoin sen jälkeen he alkavat kokemaan yliluonnollisia näkyjä ja ilmestyksiä. He ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki tarinat ja uskomukset Slender Maniin liittyen ovat totta, ja että he joutuvat tapaamaan mystisen hahmon tavalla tai toisella. Mitä tämä yliluonnollinen olento oikein haluaa ja miksi?


Kuten aiemmin mainitsinkin, Slender Manin mytologia on itsessäänkin hyvin kiehtova tapaus. Tiedot itse hahmosta ja hänen motiiveistaan ovat rajoitteelliset ja jossain määrin jopa tuntemattomat. Elokuvassa mytologiaa on muutettu kuitenkin hyvinkin paljon. Sitä on modernisoitu tutulla The Ring -elokuvaa mukailevalla tavalla, jossa epäilyttävältä näyttävä videopätkä valtaa uhrit tietynlaisella kirouksella, joka sitten kummittelisi heidän perässään siitä hetkestä lähtien. Teinitytöt päättävät katsoa tämän videon uteliaisuudessaan ja huomaavatkin pian sen tuomat riskit.

Elokuvassa on se jännä puoli, että se ei tunnu edes yrittävän keskittyä rakenteeseensa. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana huomaamme, ettei hahmoja pohjusteta oikein millään tavalla. Alkeellista tarinaa ympäröivät kauhun genrelle hyvin tyypilliset hahmot, jotka tekevät katselukokemuksesta hyvin ennalta-arvattavan ja turruttavan seurattavan. Tarina ei itsessäänkään tuo mitään mielenkiintoista pöydälle, mikä saisi kiinnostuksemme nousemaan ja se ei ole kovin hyvä asetelma elokuvalle etenkään ensimmäisen kolmanneksen jälkeen.


Kuten mainitsinkin, elokuvan hahmot ovat hyvin stereotyyppisiä ja laiskasti kirjoitettuja kokonaisuuksia kaiken kaikkiaan. Vaikka heidän teinimäistä uteliaisuutta pystyykin alustavasti uskomaan, elokuvan aikana tehdyt ratkaisut ja päähänpistokset pistävät katsojan kuin katsojan hieromaan päätään ihmetyksestä. Elokuvan järkyttävän heikko ja alkeellinen dialogikaan ei tee tarinasta yhtään sen uskottavampaa seurattavaa, kun seuraamme teinien pinnallista ja merkityksetöntä tutkimista aiheeseen liittyen.

Hahmojen teennäisyys ja paperinohuet rakenteet eivät olleet ainoita syitä, miksi heihin on niin vaikeaa invesotitua ja uskoutua. Näyttelysuoritukset ovat hyvin heikkoja ympäri pöydän. Näyttelijät joko alisuorittavat tai ylisuorittavat roolejaan, minkä vuoksi heidän yhteinen kemiansa ei toimi näytöllä lähes ollenkaan. Kun taso ailahtelee niin rajusti heidän välillään, on hyvin vaikea saada katsoja uppoutumaan tarinan luomaan maailmaan ja vakuuttaa tätä sen varteenotettavuudesta. Chloeta esittävä Jaz Sinclair sai roolisuorituksestaan Razzie-palkinnon huonoimmasta naissivuosasta, enkä kyllä ihmettele ollenkaan, että miksi.


Mikä itseäni jäi häiritsemään eniten elokuvassa, on se, että Slender Manin kuuluisi olla myyttinen hahmo, joka sieppaa lapsia tuntemattomasta syystä ja kylvää kauhua ympärilleen pelkkänä myyttisenä uskomuksena. Elokuvassa hänestä kuitenkin tehdään internetissä toimiva väijyjä, joka tekstailee ja soittelee videopuheluita tytöille heidän pelottelemiseksi. Ymmärrän, että teknologia on suuressa roolissa nykykulttuuria, mutta ei se Slender Manin mytologian muuntaminen nykykulttuurille sopivammaksikaan toimi ajatuksenkaan tasolla, sillä hahmon kauhistuttavin piirre katoaa kokonaan sen seurauksena - se luonnollinen pelko tiedostomattomasta.

Jos elokuvasta täytyy jotain positiivista sanoa, niin se, että sen visuaalinen ilme ja toteutus ovat jopa yllättävän miellyttävää katsottavaa. Kaikkeen muuhun materiaaliin ja laatuun verrattuna se säkenöi kirkkaasti etunenään, kun puhutaan siedettävyydestä. Vaikka itse efektit eivät välttämättä vakuuttaisikaan, etenkään elokuvan loppupuolella, kameratyöskentely on hyvin ammattimaisella tasolla. Värimaailma on tumma ja pahaenteinen alusta asti, mutta sielutonta tunnelmaa se ei kutenkaan onnistu pelastamaan, sillä koko elokuva perustuu käytännössä pelkästään halpoihin säikäytyksiin.


Slender Man on järkyttävän huono kauhuelokuva, joka ensinnäkin tuli aivan liian myöhään elokuvien maailmaan eläessään hiljaiseloaan monien vuosien ajan. Toiseksi se yrittää olla hyvin häiritsevä ja omaperäinen tyyliltään, mutta Sony Picturesin ankara sensurointi ja tuttuakin tutumpi saksilla leikkeleminen tuntuvat vievän loputkin toivon rippeet elokuvalta pois. Kliseisimpien tukipilareiden kannattelemana elokuva sortuu laiskimpaan mahdolliseen toteutustapaan, minkä voisin itse edes kuvitella saavani tästä mytologiasta irti.

Harmittaa. Itse idea tehdä elokuva yhdestä kaikkien aikojen ikonisimmasta creepypastahahmosta on mieletön, mutta tekijöiden tietämättömyys mytologiasta ja studion ahneus rahasta koituvat lopulta ensimmäisen kunnollisen Slender Man -filmatisoinnin kohtaloksi. Vaikka konsepti itsessään onkin hyvin potentiaalinen ja toivoa täynnä, lopputulos jää järkyttäväksi fiaskoksi, joka painuu elokuvahistoriaan yhdeksi 2010-luvun suurimmaksi epäonnistumiseksi omassa genressään. Saa nähdä milloin tulemme näkemään hahmon elokuvassa seuraavan kerran, sillä näillä eväillä sen voi suosiolla kuopata hautaansa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.6.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit