Memento (2000) - arvostelu

Ohjaus: Christopher Nolan

Pääosissa: Guy Pearce, Carrie Anne-Moss, Joe Pantoliano, Mark Boone Junior,
Russ Fega, Stephen Tobolowsky, Harriet Sansom Harris, Thomas Lennon,
Jorja Fox, Callum Keith Rennie, Kmberly Campbell, Larry Holden

Genre: Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 53 minuuttia

''You don't want the truth.''

Nyt on sopiva hetki paneutua yhteen Christopher Nolanin ensimmäisistä elokuvista, joka jätti minut aivan äimän käeksi ensimmäisellä katsastuskerralla. Kyseessä on siis Memento, joka pohjautuu ohjaajan veljen Jonathan Nolanin palkittuun novelliin Memento Mori. Elokuva jätti minulle ensimmäisellä katsastuskerralla hyvin epämääräisen tilan, jossa tiedostin rakenteellisen nerokkuuden, mutta tuntui liian useasti siltä, että olisin pudonnut sen kelkasta. Nyt oli kuitenkin aika korjata tämä vääryys ja katsoa elokuva uusin keskittyneimmin silmin. Siinä tuntui olevan vielä monta mysteeriä ratkottavana minunkin osaltani.

Leonard Shelby ei kykene muistamaan mitään - paitsi sen, että hänen vaimonsa on murhattu. Aivovaurion takia mies kärsii harvinaisesta anterogradinen amnesiasta, eli tietyn sortin lähimuistin menetyksestä. Kaikki hänen uudet, vaimonsa kuoleman jälkeiset muistot haalistuvat kymmenen minuutin kuluessa. Leonardin elämä on sirpaleina ja hän yrittää pitää langat käsissään ottamalla kuvia muistutukseksi ja jopa tatuoimalla itseensä tärkeitä asioita. Mies haluaa kostaa vaimonsa murhaajalle, mutta tuntuuko edes oikeutettu kosto miltään, jos sitä ei pysty muistamaan ja elämään yhä uudestaan?

Memento on hyvin uniikki ja vallankumouksellinen elokuva kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että se on hyvin rohkea ja monimutkainen rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, mutta itse toteutustapakin on mielettömän omaperäinen. Tarina etenee suurimmaksi osaksi käänteisessä järjestyksessä, mikä tekeekin siitä niin epätavallisen seurattavan. Samaan aikaan elokuvan aikana hypitään ajassa paljon nykyhetken ja menneisyyden välillä, jotka sitten myöhemmässä vaiheessa yhdistyvät yhtenäiseksi ja selkeäksi kokonaiskuvaksi.

Vaikka näemmekin lopputuleman heti kättelyssä, se ei paljasta tarinan vahvaa juonenkäännettä tai totuutta elokuvan varsinaisesta tarkoituksesta. Viitteitä siitä on tietenkin luonnollisesti ripoteltu pitkin tarinaa ja jotkut niistä saattavat olla huomaamattoman hienovaraisia lisäyksiä vain, mutta varmuutta asiasta meillä ei kuitenkaan katsojina tunnu koskaan olevan ennen paljastusta. Tämän vuoksi jännitys ja mysteerisyys pysyvätkin hyvin korkealla tasolla seuratessamme tapahtumien eskaloitumista päähahmomme näkökulmasta katsottuna.

Elokuvan kertojana toimii Guy Pearcen esittämä Leonard itse, joka on dramatugisin termein toimii niin sanotusti ''epäluotettavana kertojana''. Koska Leonardia vaivaa muistinmenetys, hän ei voi itse koskaan varmuudella tietää, mitä aiemmin on todella tapahtunut. Kertojan epäluotettavuutta korostetaan elokuvan aikana lukuisilla vaihtoehtoisilla muistoilla, sekä virheellisillä kohtauksilla, kun niitä todellisuuteen vertaa. Kertojan rooli pidetään tarinassa myös mahdollisimman yksiuloitteisena, jotta katsojat pystyisivät samaistumaan Leonardin hahmoon syvemmin.

Leonard on siitä kiehtova hahmo, että häneen pystyy helposti investoitumaan, mutta kovinkaan luotettavalta mies ei kuitenkaan missään vaiheessa vaikuta oman poikkeuksellisen tilansa vuoksi. Olemme katsojina koko elokuvan ajan yhtä avuttomassa tilanteessa kuin Leonard itsekin, seuratessamme hänen kostonhaluista tutkimusta, joka lopulta viekin hänet varsinaisen ongelman ytimeen. Mies on hyvin määrätietoinen ja rutinoitunut tapaus kaiken kaikkiaan.

Leonard yrittää selvittää suurimman tragediansa salaisuudet, mutta ei tiedä mitä toisessa päässä häntä odottaakaan. Mies jättää itselleen mustilappusia ja muita vihjeitä hiljalleen selvinneistä faktoista, jotta hän pystyis etenemään tutkimuksissaan jatkuvasti eteenpäin unohdettuaan kaiken tilanteen aikana. Vastaako todellisuus kuitenkaan sitä, mitä hän on toivonut kostollaan saavuttavansa, kun tatuointi tatuoinnilta ja lappu lapulta mies kasaa palapelin palasia vihdoin paikoilleen?

Teknisesti elokuva on vallankumouksellinen taidonnäyte ohjaajan kyvykkyydestä. Vaikka päällepäin rakenne saattaisikin vaikuttaa aluksi hyvinkin sekavalta ja jopa turhan mahtipontiselta yritykseltä, se onnistuu vakuuttavasti pitämään pakkansa yhtenäisenä, lisäten samalla yhä enemmän merkityksellisiä yksityiskohtia Leonardista itsestään tarinan jouhevuuden ylläpitämiseksi. Leikkaus on hyvin selkeää ja laadukasta seurattavaa, eikä elokuvan aikana koskaan tunnu siltä, että yksityiskohdat olisivat ylimääräisiä tai merkityksettömiä. Visuaalisestikin teos on hyvin miellyttävää koettavaa.

Elokuvan aikana käytetään monia artistisia ratkaisuja, jotka saattavat joko antaa kallisarvoisia vihjeitä tulevasta tai sekoittaa pakkaa entisestään, saadakseen katsojan pohtimaan vastaanottamaansa materiaalia pidempään ja pintaa syvemmältä. Elokuvassa käytetään vakuuttavasti sekä värillisiä, että mustavalkoisia kohtauksia hyväksi. Niiden tarkoituksena on jakaa eri aikajanat toisistaan, jotta käänteisen tarinan seuraamisesta tulisi helpompaa ja luontevampaa. Vaikka tarina meneekin jatkuvasti ristiin näiden kahden aikajanan välillä, kokonaiskuva alkaa pikkuhiljaa muodostumaan, mitä enemmän opimme hahmoista kohtauksien aikana.

Christopher Nolania pidetään yhtenä modernin elokuvataiteen omaperäisimmistä suunnannäyttäjistä ja tarinankerronnallisista neroista, eikä turhaan. Mies on tehnyt urallaan paljon uraauurtavia töitä ja Memento on ensimmäinen timantti hänen mittavassa filmografiassaan. On hyvin vakuuttavaa huomata, kuinka näinkin monimutkainen ja -tasoinen kokonaisuus pysyy kasassa loppuun asti, vaikka itse tarinakäyrä onkin poikkeuksellisen epätavanomainen. Nolan onnistuu ottamaan erikoisesta lähestymistavastaan huolimatta kaiken irti kiehtovasta konseptistaan luodakseen jotain erityistä katsojien vastaanotettavaksi.

Memento on hyvin kiehtova ja omaperäinen kokonaisuus, joka osaa yllättää katsojan kuin katsojan toimiivuudellaan käänteisestä lähestymistavastaan huolimatta. Elokuva vaatii katsojaltaan keskittymistä ja jopa silloinkaan se ei välttämättä avaudu kokonaan, sillä se pitää sisällään paljon pohdiskeltavaa. Se on kuitenkin varmaa, että teos osaa johdattaa katsojaa harhaan monilla tavoilla, vaikka tietäisimmekin mitä lopulta aikajanojen lopussa tapahtuisikin. Vangitseva mysteeri pitää katsojansa kiinnostuneena tarinan syvemmästä merkityksestä ja luonteesta, pakottaen heitä pohdiskelemaan tapahtumia ja niiden tarjoamia syvällisiä teemoja.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.7.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com