Ohjaus: Fernando González Molina
Pääosissa: Marta Etura, Leonardo Sbaraglia, Paco Tous,
Àlvaro Cervantes, Pedro Casablanc, Marta Larralde, Ana Wagener,
Elvira Mínguez, Imanol Arias, Susi Sànchez, Benn Northover
Elvira Mínguez, Imanol Arias, Susi Sànchez, Benn Northover
Genre: Rikos, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia
Katsottuani Baztan-trilogian aiemmat osat Näkymätön vartija ja Luualttari, oli aika hypätä espanjalaisen Netflix-alkuperäistrilogian päättävään osaan - Myrskyuhriin. Kauan ei elokuvaa tarvinnut odottaa, sillä noin kolme kuukautta sitten Netflixin striimauspalveluun julkaistun jatko-osan jälkeen, kolmas ja viimeinen osa teki jo tuloaan. Elokuva perustuu Dolores Redondon samannimiseen eponyymiseen romaaniin, joka kuuluu edeltäjiensä tapaan luonnollisesti samaiseen kirjasarjaan.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat maltilliset, mutta toiveikkaat. Luualttari oli pienoinen tason pudotus ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta potentiaalia kokonaisvaltaisesta tarinasta huokui edelleenkin yllättävänkin paljon. Keskivertoa parempi taso voisi sinetöidä trilogian toimivaksi kokonaisuudeksi, kun taas ohilyönti saattaisi pilata koko aiemman rakennusprosessin tukipilareineen. Onnistuuko Myrskyuhri lopettamaan tarinan korkealla nuotilla vai viekö laskusuhdanteinen suunta trilogian turmioonsa?
Rikosetsivä Amaia Salazar tutkii lasten epäilyttävä kuolemia ja nihin liittyviä karmeita rituaaleja. Hän joutuu kohtaamaan painajaisensa avatessaan Baztanin kylän häiritsevien salaisuuksien alkuperiä, samalla kun hänen ympärillään olevat ihmiset joutuvat vakavaan vaaraan. Tasapainotellessaan massiivisia riskejä, nainen joutuu pistämään koko elämänsä peliin pelastaakseen kylän synkältä tulevaisuudelta. Onnistuuko etsivä selviämään suurista koettelemuksistaan vai onko hänen noutajansa vihdoin tullut keräämään satoaan?
Myrskyuhri on hyvin erikoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Ensimmäisestä elokuvasta asti olemme tottuneet hyvin hidastempoiseen ja painostavaan tarinankerrontaan, mutta elokuvasarjan kolmas osa kuitenkin kääntää tämän lähestymistavan täysin päälaelleen alustuksensa suhteen ja lähtee eskaloimaan tilannetta poikkeuksellisen nopeissa tunnelmissa. Elokuvan päästessään nopeasti vauhtiin ensi metreillään, katsojasta tuntuu jatkuvasti siltä, että sillä olisi järkyttävä kiire alustaa asetelmaansa.
Tämän vuoksi voi olla vaikeaa investoitua materiaaliin täysillä heti kättelyssä. Toki, olemme edellisien osien aikana onnistuneet pääsemään vakuuttavasti käsiksi elokuvan synkkään maailmaan ja sen tarjoamiin hahmoihin, mutta päätösosan nopeatempoinen eskaloituminen alkumetreillä tuntuu hiukan hankaloittavan kokonaisvaltaisen tarinan seuraamista. Ensimmäisen kolmanneksen aikana tapahtuu paljon käänteentekeviä tilanteita, joiden periaatteessa pitäisi olla paljon iskevämpiä etenkin emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta kiirehtivän luonteensa vuoksi emme koskaan pääse oikein eläytymään niihin, kuten pitäisi.
Marta Eturan esittämä Amaia joutuu toden teolla tekemään kaikkensa saadakseen synkän totuuden julki. Hänen asemansa rikosetsivänä on heikentynyt tapahtumien edetessä, mutta määrätietoinen nainen yrittää jopa pakkomielteisesti selvittää häritsevän kultin mysteeriä, joka on kummitellut sekä Baztanin kylässä, että hänen mielessään jo pidemmän aikaa. Nyt kun tapaukset eivät ainoastaan käsittele nuoria tyttöjä, mutta vauvoja ja nuoria lapsia myös, tutkimus muuttuu astetta henkilökohtaisemmaksi Amaialle. Hänen perhe-elämänsä jatkuu vuoristoratamaisella otteella lapsen synnyttyä ja vaarallisen työn vuoksi hänen rakkaimpansa joutuvat suuren uhan alaisuuteen.
Elokuva pitää sisällään paljon materiaalia. En tiedä onko elokuva kuinka uskollinen kirjoilleen, mutta sen voin kuitenkin varmuudella sanoa, ettei kaikkea materiaalia olisi välttämättä ehkä tarvinnut tuoda näytölle, sillä monet alustetut sivuseikat jäävät hyvin nopeasti taka-alalle viemään elokuvalta tilaa, aikaa ja suoraviivaisuutta. Ajoittain katsojasta tuntuukin, että kokonaisuus ikään kuin ajaisi jatkuvasti rekalla päältä, sillä sattumia sattuu tapahtumaan niin psykedeelisellä tempolla pitkin elokuvaa, että sen armoille on hiukan vaikeampi antautua.
Vaikka itse tahti hidastuukin elokuvan aikana, täyteen ahdettu kokonaisuus ei tunnu koskaan oikein onnistuvan antamaan materiaalilleen tarpeeksi tilaa hengittää ja rakentaa mukaansatempaavaa tasapainoa eri aspektien välille. Panokset pysyvät kuitenkin vakuuttavasti yläilmoissa ja se juuri pitääkin kiinnostuksemme tarpeeksi korkealla välittääksemme kokonaisvaltaisen tarinan erikoisesta lopputuloksesta. Jos jossain Baztan-trilogia onnistuu erinomaisesti, niin se on tekninen toteutus.
Ei ainoastaan, että kuvaus on huipputasoa, mutta aistikas värimaailma ja hyvin vahvat sävellykset tuovat valtavasti lisäarvoa kokonaisvaltaiselle kokemukselle. Tunnelmallisesti elokuvat onnistuvat moitteettomasti yllättämään painostavan pahaenteisillä ja aavemaisilla luonteillaan. Vaikka ensimmäinen kolmannes onkin järkyttävän kiirehtivä, elokuva onnistuu hidastamaan tahtiaan lähemmäs totuttua tyyliä, mitä pidemmälle tarinassa etenemme. Kun näin tapahtuu, investoituminen tarinaankin helpottuu ja kiinnostus alkaa proggressiivisesti nousemaan sille toivotulle tasolle.
Vaikka kokonaisuutena trilogian päättävä osa onkin ensimmäistä osaa heikompi, se ohittaa hiuksenhienosti viimeisimmän edeltäjänsä Luualttarin. Myrskyuhri on keskiverto lopetus Baztan-trilogialle, joka kokonaisuudessaan yllätti minut menevyydellään. Toki elokuvissa on omat ongelmansa, mutta ne toimivat siitäkin huolimatta mainioisti kutkuttavana viihteenä. Espanjalaiset elokuvat ovat olleet minulle hyvinkin positiivisia kokemuksia, joten toivon näkeväni niitä jatkossa lisääkin, koska potentiaalia tuntuisi olevan vaikka muille jaettavaksi.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti