365 päivää | 365 dni (2020) - arvostelu

Ohjaus: Barbara Bialowas, Tomasz Mandes

Pääosissa: Michele Morrone, Anna-Maria Sieklucka, Bronisław Wrocławski,

 Otar Saralidze, Magdalena Lamparska, Natasza Urbańska, Grażyna Szapołowska,

 Tomasz Stockinger, Gianni Parisi, Mateusz Łasowski, Blanka Lipińska

Genre: Romantiikka, Draama

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Tällä kertaa otamme yhden kuluvan vuoden puhuttavimmista elokuvista käsittelyymme, joka valtasi maailman hetkessä. 365 päivää on puolalainen eroottinen draamaelokuva, joka perustuu Blanka Lipinskan kirjoittamaan romaanitrilogiaan. Elokuvaa on verrattu hyvin paljon Fifty Shades -elokuvatrilogiaan paljastavuudellaan, mutta kuuleman mukaan ylittää sen mennen tullen ylilyövän ronskeilla ratkaisuillaan. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin alhaiset sen saaman murskaavan negatiivisen palautteen vuoksi, mutta toivoin sen olevan kuitenkin huhuttua siedettävämpi tapaus. Oliko se?

Sisilian mafiaperheen nuori ja komea pomo Massimo Torricelli joutuu pakon edessä ottamaan isänsä vaikutusvaltaisen paikan, tämän menetettyään henkensä ikävässä välienkäsittelytilanteessa. Laura Biel taas on myyntijohtaja Varsovan ylellisessä hotellissa. Menestyksekkäältä naiselta löytyy kyllä kaikkea, mutta yksityiselämästä puuttuu kuitenkin se kaivattu intohimo. Laura matkustaa poikaystävänsä Martinin ja muiden ystäviensä kanssa Sisiliaan toiveissaan suhteen pelastaminen, mutta pian hänet siepataan ja hänelle annetaan 365 päivää rakastua dominoivaan sieppaajaansa.

365 päivää -elokuva on hyvin merkillinen elokuvakokemus kaiken kaikkiaan. Vaikka idea itsessään paperilla tuntuukin olevan jollain absurdilla tavalla mielenkiintoinen, lopputulos onkin sitten jotain täysin päinvastaista. Jos täysin rehellisiä ollaan, niin konsepti kaatuu heti kättelyssä epäuskottaviin ja -loogisiin seikkoihin, jotka pistävät katsojat jatkuvasti hieromaan silmiään ihmetyksestä. Olen nähnyt monia elokuvia. Olen nähnyt myös lukuisia kehnoja elokuvia, mutta 365 päivää onnistuu kyllä siltikin yllättämään luokattomuudellaan.

Michele Morronen esittämä Massimo Torricelli on vaikutusvaltaisen mafioson poika, joka perii isänsä omaisuuden ja vallan tämän menetettyään traagisesti henkensä poikansa edessä. Uusi mafiapomo on tottunut pienestä pitäen saamaan kaiken haluamansa ja ottaa sen tarvittaessa väkisinkin, jos ei inhimillisin tavoin siinä syystä tai toisesta onnistu. Mies näkee yllättäen tyrmäävän naisen autonsa ikkunasta ja alkaa siitä hetkestä lähtien pakkomielteisesti etsimään tätä ympäri maailmaa.

Anna-Maria Siekluckan esittämä Laura Biel taas on menestyksekäs nainen työelämässään, joka on saanut tarpeekseen onnettomasta ja yksisuuntaisesta parisuhteestaan. Hän matkustaa Sisiliaan herättämään aneemisen suhteensa, mutta tilanne tuntuu jatkuvan yhtä toivottomana paikan päälläkin. Yllättäen miehen ja naisen tiet risteävät, kun Laura siepataan Massimon miesten toimesta. Hänelle annetaan tasan vuosi aikaa rakastua sieppaajaansa, mutta onko tämä muutos kuitenkaan sitä, mitä nainen on itselleen kuumeisesti etsinyt?

Elokuvan ''tarina'' - jos sitä voi siksi kutsua - on hyvin suoraviivainen ja hävyttömän minimaalinen kokonaisuudessaan. Seuraamme sen aikana kyseenalaisen tilanteen ''eskaloitumista'', jonka aikana nainen joutuu hyvin epätavallisen rikoksen uhriksi. Itse rikoshan ei kovin epätavallinen ole itsessään, mutta se mihin se johtaa, on kieltämättä hiukan erikoista seurattavaa. Elokuvassa ei paljoakaan välitetä uskottavuudesta tai esimerkiksi naisten oikeuksista, mutta salaa toivoin sen kuitenkin edes jossain määrin luovan jonkin sortin sanomaa vaativasta aiheestaan. Epäonneksemme elokuvassa vain ihannoidaan aggressiivista ja misogynistista Massimoa, jonka kyseenalaiset toimet ihmetyttävät katsojaa kuin katsojaa radikaalisuudellaan.

Elokuvassa on hyvin vähän logiikkaa, maalaisjärkeä tai oikeastaan minkäännäköistä realistista uskottavuutta, mikä tekeekin siitä paljon huvittavamman ja naurettavamman seurattavan kuin kiihottavan ja miellyttävän elokuvaelämyksen. Hauskinta tässä on se, että vaikka tätä tuotosta mainostetaankin elokuvana, niin pornografiassakin tuntuu esiintyvän paljon uskottavampaa näyttelemistä - puhumattakaan siedettävämmästä dialogista. Tarina onkin lopulta kuin kiimaisen teinitytön päiväkirjasta konsanaan ja niitä tapauksiahan olemme vuosien saatossa jo nähneet lukuisia.

Teknisesti elokuva on hyvin ristiriitainen tapaus kaiken kaikkiaan. Vaikka visuaalisesti tekijät selkeästi yrittävät panostaa laadukkaisiin kuvakulmiin ja näyttäviin maisemaottoihin, leikkaustyöskentely on ajoittain järkyttävän epäkäytännöllisellä tasolla ja ailahtelevaa kokonaisuudessaan, mikä luokin vahingossa jopa yllättävän hulvattomia tilanteita. Ajoittain elokuva toimii musiikkivideon lailla, vaikka leikkaakin tarpeettomasti musiikkiaan kesken keskustelujen, ikään kuin seinään törmäten konsanaan. Se kyllä täytyy sanoa, että uniikkeja ratkaisuja elokuva tarjoaa teknisesti, vaikka kovin hyviä sellaisia ne eivät todellakaan ole.

Rehellisesti sanoen, en tiedä mitä muuta voin elokuvasta oikeastaan enää edes sanoa. 365 päivää on kuin köyhän miehen - tai naisen - Fifty Shades of Grey, joka onnistuu alittamaan senkin alhaisen tason moitteettoman oloisesti. Ainoa asia mitä pidin elokuvassa viihdyttävänä, oli sen jatkuvan kiusallinen olemus ja järkyttävän naurettava toteutus. Paljastavalla toteutuksellaan maustettu elokuva yrittää väkisinkin olla puhuttava, mutta kun massiiviset ongelmat piilevät kaikissa muissa elintärkeissä aspekteissa, on vaikeaa siitä nousta varteenotettavaksi kokonaisuudeksi.

Elokuvan perimmäinen viestikin - jos sellainen tästä edes löytyy - jättää katsojan ihmettelemään tuotoksen varsinaista tarkoitusta. Minkälaisen hyödyllisen elämänohjeen tästä elokuvasta voi saada irti? Rakastu sieppaajaasi? Alistu dominoivalle ja tuntemattomalle miehelle, jos hän ostaa sinulle kalliita vaatteita? Ymmärrä vangitsevaasi miestä, koska hän tekee sen kaiken oman traumansa tukahduttamiseksi? Kattia kanssa. Välttäkää elokuvaa, ellette sitten halua nähdä vain kiusallisen hulvatonta komediaa ja järkyttävän kallista pornografian poikasta.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.8.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com