Ohjaus: Bob Persichetti, Peter Ramsey, Rodney Rothman
Pääosissa: Shameik Moore, Jake Johnson, Hailee Steinfeld,
Mahershala Ali, Brian Tyree Henry, Lily Tomlin, Luna Lauren Velez,
Zoë Kravitz, John Mulaney, Kimiko Glenn, Nicolas Cage
Genre: Animaatio, Toiminta, Seikkailu
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Olemme vuosien mittaan todistaneet hyvinkin monta variaatiota Peter Parkerista isolla näytöllä, mutta yhtään Miles Moralesia emme olleet tähän asti vielä nähneet. Nyt siihen tulee kuitenkin odotettu muutos, sillä Sony Pictures päätti vihdoin ottaa vähemmälle huomiolle jääneen Hämähäkkimiehen ja tehdä hänestä oman animaatioelokuvan. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka ristiriitaiset odotukseni olivat elokuvan julkaisua odottaessa. Vaikka materiaali olikin innovatiivisen näköistä, traileri ei kuitenkaan itsessään nostattanut käsikarvojani pystyyn.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat ennakkoon hyvin maltilliset, sillä en oikein tiennyt mitä siltä voisin edes odottaa. Traileri antoi vähän osviittaa siitä, mitä tuleman pitäisi, mutta en onnistunut innostumaan elokuvasta ennakkoon studion heikon ansioluettelon vuoksi. Tiesin hahmosta kyllä ennakkoon, mutta en ollut täysin varma, että mihin suuntaan hänen alkuperätarinaansa elokuvassa vietäisiin. Tämä ajatus kiehtoi minua ja toivoin tuotoksen vakuuttavan minut lähestymistavallaan. Onnistuiko se siinä?
Alkuun täytyy kyllä todeta, että elokuva on häikäisevän kekseliäs tapaus kaiken kaikkiaan. Alusta asti aivan mielipuolinen, mutta rohkea artistinen kokeileminen alkaa ja kuin sarjakuvassa konsanaan, sen visuaalinen olemus alkaaa pikkuhiljaa hahmottumaan. Kun pääsemme vihdoin kärryille elokuvan innovatiivisesta visuaalisesta lähestymistavasta, keskittyminen alkaakin ohjautua itse tarinaan ja sen pohjustukseen hahmojen esittelykohtausten muodossa.
Elokuva on siitä mielenkiintoinen tapaus, että jos Hämähäkkimehen aiemmat seikkailut ovat entuudestaan tuttuja, tästä tuotoksesta voi saada niin paljon enemmän miellyttävää materiaalia irti. Viittaukset ovat hyvin selkeitä ja tarkkoja, eikä elokuva pelkää olla itsetietoinen myös noloista tempauksistaan, joita aiemmissa filmatisoinneissa ollaan todistettu. Se päinvastoin ottaa kaiken ilon irti kaikista näistä nostalgisista hetkistä ja pyrkii parhaansa mukaan tuoda lisäarvoa elokuvaan komediapainoitteisuudellaan.
Jos aiempia elokuvia ei ole vielä nähnyt, niin se ei haittaa, jos tämän tuotoksen katsoo alta pois, sillä se toimii yksittäisenä elokuvana oikein mainiosti. Suosittelen kuitenkin, että paneutuisitte Peter Parkerin aiempiin seikkailuihin ennen tämän elokuvan katsastamista, sillä siinä tapauksessa tästä saa ehdottomasti niin paljon enemmän tunnetta irti kuin tietämättömän näkökulmasta katsottuna. Kannattajat pystyvät nimittäin arvostamaan elokuvan pinnalle tuomia yksityiskohtia ja lainauksia paremmin.
Tarina keskittyy pääosin nuoreen opiskelijapoikaan Miles Moralesiin, jonka arki muuttuu hetkessä astetta mielenkiintoisemmaksi radioaktiivisen hämähäkin purtua tätä käteen. Poika alkaa kokemaan epätoivottuja yllätyksiä kesken stressaavan kouluelämänsä, kun hänen uudet voimansa alkavat oireilemaan alkukantaisuudestaan ja puhkeamaan kukkaan ajan kanssa. Miles ei ole koskaan toivonut yliluonnollisia voimia itselleen, joten niiden saaminen tuo alkuun ristiriitaisia tunteita pojassa esille. Ajan ja harjoittelun kautta hän kuitenkin huomaa, että voimien takana on suuri vastuu kannettavana - ja että hänen täytyisi ottaa se itse harteilleen.
Wilson Fisk ja Olivia Octavius kokeilevat uutta vallankumouksellista kiihdytintään, joka voi toimintansa aikana joko yhdistää rinnakkaistodellisuuksia yhteen tai tuhota koko maailmankaikkeuden aiheuttamalla kuolettavan paradoksin niiden välille. Pienen kokeilukierroksen jälkeen Miles huomaa saaneensa yllättäen monta uutta hämis-ystävää. Kun uhkaksi muodostuu koko multiversumin tuhoutuminen, uuden hämis-tiimin on löydettävä tapa estää kiihdyttimen ylikuormittuminen ja lähettää vierailevat yksilöt takaisin kotiinsa ennen kuin on liian myöhäistä.
Elokuvan tarina on hyvin moniulotteinen ja syvällinen kokonaisuus, joka osaa yllättää varteenotettavuudellaan ja emotionaalisuudellaan. Panokset ovat suuret ja riskit mielipuolisia, mutta Miles Morales yrittää siitäkin huolimatta kisata hupenevaa aikaa vastaan oppiakseen uusien voimiensa tavoille ajoissa. Miles toimii elokuvan protagonistina erinomaisesti ja tarjoaa siinä samalla hyvin syvällisen ja inhimillisellä tasolla samaistuttavan tarinan katsojan koettavaksi.
Vaikka hahmosta ei ennakkoon tietäisikään mitään, se ei katsastukseen onneksi vaikuta millään tavalla, sillä elokuvan tarina tekee selväksi sen, että kuka Miles Morales on miehiään. Vaikka alkuperä itsessään pitääkin sisällään paljon yhtäläisyyksiä muihin Hämähäkkimies -hahmoihin ja heidän yksityiskohtiinsa, onnistuu elokuva kertomaan siitäkin huolimatta hyvin tuoreen alkuperätarinan käyttämällä jo entuudestaan tuttuja yksityiskohtia hyväkseen.
Kuten olette varmasti kuulleetkin, Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia on niin kertakaikkisen häkellyttävä ja taidokas visuaalinen aikaansaannos, että on mielestäni jopa alentavaa kuvailla sitä näin kevyin sanoin. Elokuvan tyyli on niin järjettömän innovatiivista seurattavaa, ettei olisi edes mahdollista kuvitella elokuvan toimivan yhtä vakuuttavasti tavanomaisella animointityylillä. Elokuva mukailee vahvasti sarjakuvamaista tyyliä ja sen monimuotoisuutta, sekä kekseliäisyyttä jäljitelläänkin elokuvassa hyvin miellyttävällä tavalla.
Ei ainoastaan, että kolmiuloitteisuus herättää ikoniset hahmot ja moniulotteisen maailman vakuuttavasti eloon, mutta räikeä värimaailma osaa heijastaa psykedeelistä luonnettaan katsojan vastaaanotettavaksi erittäin efektiivisellä tavalla. Elokuva on visuaalisesti visionäärinen taidonnäyte, joka toden teolla säväyttää omaperäisyydellään. Ainoa asia, mikä ehkä jäi pienenä yksityiskohtana häiritsemään, oli Wilson Fiskin ylilyövä design, joka laatikkomaisen ulkonäön vuoksi ei tuntunut kunnolla istuvan muiden hahmojen keskelle, vaan hyppi jatkuvasti silmille erikoislaatuisuutensa takia.
Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia ei ihan täydellinen kokonaisuus ole, vaikka loistava ehdottomasti onkin. Elokuva ottaa paljon hahmoja käsiteltäväkseen ja tämän vuoksi kaikki eivät saakaan tarpeeksi huomiota sivuhahmoina osakseen. Osa hahmoista toimivat erinomaisesti tarinaa edistävinä työkaluina tai Milesin henkisinä motivaattoreina, kun taas toiset heistä ovat vain seikkailussa mukana, vailla sen suurempaa tarkoitusta.
Vaikka sivuhahmot palvelevatkin niin vannoutuneesti päähahmoa Milesia tarinan edistämiseksi, tärkeintä on kuitenkin huomata, kuinka huolellisesti protagonistimme tarinaa käsitellään ja kehitetään elokuvan aikana. Kolikon kääntöpuolella taas toimii elokuvan antagonistina toimiva Wilson Fisk, joka ei varsinaisesti mitää kummempia rajoja riko motiiviensa puolesta, mutta ajaa kuitenkin moitteettomasti asiansa Milesin ensimmäisenä vaativampana testinä.
Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia on hyvin räväkkä ja psykedeelinen elokuva, joka ei paljoakaan säästele etenkään visuaalisen esillepanonsa suhteen. Tarina yllättää moniulotteisuudellaan ja varteenotettavuudellaan, ekä siitä myöskään emotionaalisuuttakaan puutu. Vaikka elokuva käsitteleekin lukuisia hahmoja ja taiteellisia ideoita, se onnistuu liittämään kaikki pienetkin yksityiskohdat elokuvan tärkeimpään palaseen - Miles Moralesiin, jonka matkaa ja kasvua ihmisenä, sekä Hämähäkkimiehenä seuraamme elokuvan aikana niin tiiviisti. Uskaltaisin jopa väittää, että kyseinen elokuva kuuluu ehdottomasti Hämähäkkimies-elokuvien parhaimmistoon ja ansaitusti.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.9.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti