Ohjaus: Sophia Takal
Pääosissa: Imogen Poots, Aleyse Shannon, Lily Donoghue,
Brittany O'Grady, Caleb Eberhardt, Cary Elwes, Madeleine Adams,
Simon Mead, Nathalie Morris, Ben Black, Zoe Robins
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Black Christmas on yksi niistä elokuvista, joka ei koskaan löytänyt tietään Suomen elokuvateattereihin, vaikka julkaisu suunnitelmissa olikin. Nyt se on kuitenkin saatavilla jo missä vain muodossa, joten oli sopiva hetki katsastaa se alta pois. Tämä on Blumhousen uusi elokuvasovitus arvostetusta kauhuklassikosta, jota en ole vielä nähnyt, joten odotukseni uusintafilmatisointia kohtaan olivat hyvin alhaiset. Päätin kuitenkin antaa elokuvalle kaikki mahdollisuudet yllättää minut, joten päätin katsoa ja analysoida elokuvan vailla mitään oletuksia ja ennakko-odotuksia.
Hawthornen yliopistokampus on hiljenemässä jouluksi, mutta kun Riley Stone ja hänen Mu Kappa Epsilon -sisarensa valmistautuvat lukukauden päättäviin juhliin, mustaan naamioon pukeutunut murhaaja alkaa vainoamaan sisarkunnan tyttöjä. Kun ruumiita alkaa kasautua, tytöt epäilevät, että voivatko he luottaa kampuksella enää yhteenkään mieheen. Kuka tappaja ikinä onkaan, hän tulee pian huomamaan, etteivät nämä nuoret naiset aio päätyä uhreiksi.
Elokuva käsittelee hyvin vaativia aiheita kampuksen raiskauskulttuurista naisten alennettuun asemaan ''miesten maailmassa''. Se yrittää kovasti viestiä vakavia teemojaan katsojalleen ja lähestyykin heitä erittäin aggressiivisella tavalla. Ei ainoastaan, että ohjaaja yrittää puskea tätä ääripään ajattelutapaansa väkisinkin kurkustamme alas, mutta varsinaista ideaa ja tarvetta hänellä ei tunnu sen takana olevan, sillä kokonaisuus tuntuu aggressiivisen lähestymistapansa vuoksi niin järkyttävän saarnaavalta.
Tarina keskittyy Rileyyn ja hänen ystäviinsä, jotka viettävät lomansa keskenään kampuksella. Alustuksen perusteella tiedämme, että tuntematon murhaaja liikkuu kampuksella etsien nuoria naisia murhattavaksi, mutta keskittyminen ei tunnu kuitenkaan olevan keskitettynä siihen suuntaan ollenkaan päällekäyvien teemojen vuoksi. Elokuvan tarina on hyvin ennalta-arvattava ja mitäänsanomaton kokonaisuus. Vaikka se yrittääkin pitää punaisen lankansa selvillä vesillä, ensimmäisen kahden kolmanneksen aikana koko asetelma tuntuu olevan täysin levällään.
Hahmot ovat järkyttävän yksiuloitteisia ja vaikeasti lähestyttäviä tapauksia, minkä vuoksi investoituminen heihin ja heidän menetyksiinsä tuntuvat enemmän massiivisilta taakoilta, kuin luonnolliselta kiintymykseltä. Ainoa seikka tarinassa, joka jollain tavalla kiehtoi elokuvan aikana oli mysteerimurhaaja. Valitettavasti sekään ei pystynyt elokuvaa pelastamaan, koska siihen puoleen ei keskitytä elokuvassa lähes ollenkaan ensimmäisen kahden kolmanneksen aikana, jolloin elokuvan toivoisi koukuttavan loppuajaksi.
Vaikka vapaana riehuukin kylmäverinen tappaja, mysteeri on lähes olematon. Katsojana ei tunnu siltä, että kiinnostuisimme edes osittain merkityksettömistä murhista tai tarinan tarjoamasta poliittisesta pakkopullasta, joka ylittää kaikki hyvän maun rajat jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Puolet elokuvasta menee siihen, että yritämme päästä käsiksi edes johonkin hahmoon tai yksityiskohtaan, joka herättäisi edes minimaalisen kiinnostuksen väreen tapahtumien kulkuun ja eskaloitumiseen, mutta elokuvan luotaantyöntävä luonne tuntuu väkisinkin asettuvan sitä ideaa vastaan.
Elokuva on rasittavaa seurattavaa. Kauhuteokseksi Black Christmas on järkyttävän laimea osoitus siitä, että kauhu ja ääriajattelun tuomat teemat eivät sovi yhteen ollenkaan - etenkään silloin, kun ne ovat niin ylilyövän saarnaavia. Ohjaajalla Sophia Takalilla ei ole edes järkevää syytä tunkea kaikkea miesvihaa alleviivaavaa materiaaliaan kauhuasetelmansa kylkiäiseksi. Se vain on täysin ylimääräinen lisä, joka vie konseptilta viimeisetkin potentiaalit ja toivon rippeet olla varteenotettava kokonaisuus.
Mikä myös syö elokuvan laatua massiivisesti, on se, että pystymme päättelemään jo alustuksen perusteella, että kuka on mahdollisesti kampuksella tapahtuvien murhien takana. Kun tiedämme kuinka alleviivaava ohjaajan mielipide on miehistä, vaihtoehdot supistuu minimiin. Tämän vuoksi mysteeri katoaa, eikä elokuvalla tunnu olevan enää mitään muutakaan järkevää tarjottavanaan, minkä vuoksi odotamme vain tylsistyneinä ja turhautuneina sen loppumista.
Visuaalisesti elokuva on asiansa-ajava kokonaisuus, joka ajoittain kokeileekin kiinnostavia ideoita kuvakulmien ja kamera-ajojen muodossa. Valitettavasti kun elokuvan sisältö itsessään on sisältä niin mätä ja mitäänsanomaton, ulkokuoren hiominen ei pelasta elokuvaa missään muodossa ja kaikki potentiaali valuu vääjäämättömästi hukkaan. Säikäytyskohtaukset ovat halpoja ja kliseisiä tapauksia, jotka näyttävät näytön toiselta puolelta katsottuina hyvin laiskoilta ja inspiroimattomilta toteutuksilta kaiken kaikkiaan.
Black Christmas -elokuva on järkyttävä hutilyönti, jonka haluaa vain unohtaa mahdollisimman nopeasti sen tarpeettoman tarkoituksensa vuoksi. Ohjaajan yritys saada elokuvasta voimaannuttava naisille äärifeminismin avulla vie sen lopulta kokonaisuudessaan omaan tuhoonsa. Se menee saarnaamisessaan niin pitkälle, ettei sitä voi ottaa lopulta edes vakavasti. Onko tämä kauhuelokuva vai suora hyökkäys miehiä vastaan? Tiedä häntä, sillä odotin itse elokuvaa, enkä päällekäyvää mellakkaa...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti